”Meissä kaikissa asuu kaksi henkilöä, toista minä nimitän Egoksi. Ego haluaa aina olla oikeassa. Ego myös uskoo olevansa toisista ihmisistä erillinen olento ja kilpailee jatkuvasti heidän kanssaan. Hänestä tuntuu, että hänen koko olemassaolonsa riippuu hänen paremmuudestaan toisiin nähden. Niinpä hänen on saatava paitsi paljon tavaraa, myös kalliita tavaroita. Hän voi parhaiten, kun hän onnistuu nujertamaan jonkun toisen. Hän katsoo arvonsa perustuvan siihen, miten hän pärjää toisten joukossa, niiden, jotka hän epätoivoisesti pyrkii voittamaan. Hänen unelmiensa täyttymys on olla numero yksi. Aika hyvä saavutus on kuulua porukan parhaan kymmenesosan parhaan joukkoon, ja aivan välttämätöntä on olla keskitasoa parempi. Egosta ei ole pelkästään mukava voittaa, vaan hän tarvitsee voittoa kipeästi. Hänellä on jatkuvasti kova pyrkimys johonkin. Hän mässäilee saavutuksillaan ja laskee ahkerasti palkintojaan ja kunniamerkkejään. Egolla voi olla kaikkein upeimmat autot, tyylikkäimmät vaatteet, hienoimmat ateriat, vaikuttavimmat huumausaineet, omituisimmat seksikokemukset ja jos jonkinlaiset huvitukset, mutta kun ne ovat menettäneet makunsa tai joutuneet pois muodista, on laadittava uusi lista. Egon on mahdotonta olla tyytyväinen niin kauan kuin jossakin on joku, joka on voitettava, tai on vielä jotakin ostettavaa ja omistettavaa, jotta voisi olla voittaja. Hän ajaa takaa jotakin, mitä ei koskaan saavuta. Toista meissä kaikissa olevaa henkilöä, minä nimitän Hengeksi. Hän ei ole kiinnostunut mistään sellaisesta, minkä Ego kokee kiehtovaksi. Hän ei välitä hankinnoista, ei pyri mitenkään olemaan toisia parempi, puhumattakaan, että yrittäisi peitota heidät. Itse asiassa hän ei edes vertaa itseään toisiin. Hän tuntuu välittävän oikeastaan vain yhdestä asiasta, siihen hän pyrkii määrätietoisesti, muu ei merkitse mitään. Henki ylenkatsoo kaikkialla hääräilevän kaksoisveljensä tarvitsevuutta, ja haluaa vain olla rauhassa. Niin, henki on rauhan kaipuuta. Hän voi kyllä kilpailla, mutta hänellä ei ole mitään tarvetta olla kukkona tunkiolla. Henki voi aidosti nauttia omaisuudesta, mutta ei koskaan anna sen hallita itseään, hän voi yhtä hyvin antaa sen poiskin. Egon mantra on enemmän ja paremmin, Hengen mantra on aina sama: rauha. Henki säteilee rauhaa toisiinkin. Hän levittää tyyneyttä ympärilleen aina, myös kaaoksen keskellä. Siinä he siis ovat, meidän ikuiset sisäiset kumppanuksemme, Ego ja Henki. Kysymys ei ole siitä, miten toinen saataisiin pois pelistä, vaan siitä, miten se osa meitä, mikä pitää meidät jatkuvasti levottomuuden tilassa, saataisiin aisoihin. Kuinka voisimme lopettaa alituisen takaa-ajon ja olla tyytyväisiä? Kysyn tätä itseltäni monta kertaa päivässä. Kenen annan olla ohjaksissa?”

Dyer, Wayne W: Ajaton viisaus (Celia)

Mieli on pyhä, eivät lait ja yhteiskunnalliset käytännöt. Yhteiskunnan pahat teot on lähes kaikki tehty yhteiskunnan lakien suojissa. Sokrates murhattiin, koska lain mukaan oli soveliasta hävittää toisinajattelevat älyköt. Jean d´Arc, ”Orléansin neitsyt” poltettiin roviolla, koska laki määräsi niin. Herodes murhautti koko maan poikavauvat. Tämä hyväksyttiin, koska se oli hänen säädöksensä. Äitini syntyessä puolet tämän maan väestöstä, kaikki naiset, eivät voineet äänestää, koska säännöt olivat sellaiset. Kun minä synnyin, miljoonia ihmisiä kuljetettiin epäinhimillisten lakien varjolla kuin karjaa keskitysleireihin, ja heidän koko omaisuutensa takavarikoitiin. Laki määräsi ennen, että mustien ihmisten on istuttava bussin takaosassa, käytettävä eri juoma-altaita kuin valkoisten, ja elettävä kaikin puolin rajoitettua elämää, joka tarjosi hyvin heikot menestymisen mahdollisuudet. Älkäämme siis vedotko yhteiskunnallisiin lakeihin ja sääntöihin toimintamme oikeuttamiseksi. Henkilöillä, jotka todella ymmärtävät, mitä itseluottamus on, on sisäinen pakko elää eettisyyden, ei niinkään sääntöjen määräämällä tavalla. Melkeinpä minkä tahansa käytöksen oikeuttamiseksi, voidaan löytää joku epämääräinen laki, sääntö tai yhteiskunnallinen käytäntö. Se, jolle oman mielen integriteetti (1) ei ole ensiarvoisen tärkeä asia, vetoaa mielellään lakeihin, joutuessaan puolustelemaan tekojaan. Ne taas, joiden tavoitteena on henkisyyden kehittäminen, eivät tukeudu konformismiin (2).  

(Ralph Waldo Emerson, yhdysvaltalainen esseisti, runoilija, filosofi ja 1800-luvun transsendentalistisen liikkeen johtaja, 1803–1882).

• Integriteetti tulee latinan sanasta integritas tarkoittaen jotakin, mikä ei jakaannu helposti, jotakin kokonaista, koskematonta ja ehjää. Alun perin se tarkoitti puhtautta ja täydellisyyttä, eli tekopyhyyden vastakohtaa. Nykykielessä se yhdistetään myös rehellisyyteen ja luotettavuuteen.
• Konformisuus tai konformismi on yksilön ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen mukautumista kohti jotain ilmaistua, ymmärrettyä tai kuviteltua sosiaalista normia. Nämä normit ovat ryhmäkohtaisia, vaikka yksilöt usein uskovat niiden olevan universaaleja. Konformisuuden on havaittu vaikuttavan ihmisten poliittisin mielipiteisiin, kuuliaisuuksiin ja käyttäytymiseen.

Miehet vertailevat. Aina on joku, jolla on kauniimpi puoliso, parempi asunto, parempi auto, enemmän rahaa, isompi penis, komeampi ulkomuoto, pienempi vatsa, lihaksikkaampi vartalo, parempi ammatti, korkeampi koulutus, enemmän omaisuutta, sujuvampi käytös, parempi huumorintaju, tai yksinkertaisesti joku, jolla on kaikki asiat paremmin. Aina löytyy joku, joka saa aikaan kateutta, vaikka syytön se toinen on, oma suhtautumistapa sen kateuden rakentaa.

Naiset vertailevat. Aina on joku, jolla on kauniimpi puoliso, parempi asunto, parempi auto, enemmän rahaa, isommat rinnat, tiukempi pylly, kauniimpi ulkomuoto, pienempi vatsa, solakampi vartalo, parempi ammatti, korkeampi koulutus, enemmän omaisuutta, sujuvampi käytös, parempi huumorintaju, tai yksinkertaisesti joku, jolla on kaikki asiat paremmin. Aina löytyy joku, joka saa aikaan kateutta, vaikka syytön se toinen on, oma suhtautumistapa sen kateuden rakentaa.

Isommassa mittakaavassa saattaa löytyä, joku toinen valtio, jolla on asiat niin, että toista närkästyttää. Vertailu ja kateus saattavat johtaa kilpailuun, valtioiden kyseessä ollessa jopa sotaan, jos tarpeeksi närkästyttää, toinen valtio ja sen asukkaat saatetaan jopa haluta pyyhkäistä maailmankartalta kokonaan pois, tappaa sotilaat ja siviilit ja ottaa maat oman hallintaan, tehdä omasta valtiosta suurempi, mahtavampi ja voimakkaampi.

Ihmiset ovat Luojan luomia, sanotaan. Ihmiset vertailevat Luojiaan, syntyy erilaisia uskoja. Vertaillaan uskoja. Toiset uskot eivät ole parempia, oma usko on parempi, toiset uskot ovat vääriä uskoja. Uskomme johonkin, toiset uskovat johonkin muuhun. Osa ihmisistä hyväksyy toisten uskot, eletään sovussa ja pyritään yhteistyöhön, osa taas ei, osan mielestä toiset uskot ovat vääriä uskoja. Ihmiset ovat erikoisia olentoja, niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, niin kauan ihmiset ovat riidelleet keskenään. Villieläimet riitelevät keskenään puolustaessaan oma reviiriään tai omia poikasiaan. Villieläimet tappavat toisiaan saadakseen ravintoa itselleen. Muutoin ne pyrkivät elelemään omissa oloissaan. Ihmiset valtaavat villieläinten reviirejä, jolloin eläimiltä vähenee elintila, ne siirtyvät lähemmäs ihmisasutusta, jolloin ne ovat ihmisille vaaraksi ja ihmiset tappavat niitä. Ihminen saastuttaa luontoa, omaa elintilaansa, myrkyttää ilmastoa, saastuttaa maaperää, saastuttaa vesistöä, tappaa toisia ihmisiä, tappaa eläimiä. Ihminen tutkii avaruutta, tutkii mahdollisuutta paeta sinne, jos eläminen maapallolla käy mahdottomaksi.     

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä selviytyäkseen, kukaan ei selviä yksin. Kaikki valtiot tarvitsevat toisiaan, yksikään ei selviä yksin. Ukraina ei selviä yksin, Suomi ei selviä yksin, USA ei selviä yksin, Venäjäkään ei selviä yksin. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Ihminen on luotu toimimaan yhdessä, toisten avulla ja toisia auttaen. Ihmisiä ei ole luotu taistelemaan toisiaan vastaan.
Maailma kehittyy väärään suuntaan, valtiot rakentavat korkeampia muureja rajoilleen, muurien taakse asevoimia vartioimaan ettei kukaan tule yli. Ihmiset tungetaan pienempiin ja pienempiin koppeihin asumaan, eristysselleihin. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, emme ole koskaan tyytyväisiä, emme saavuta tavoitteitamme, koska haluamme aina enemmän ja enemmän, tunnemme itsemme epäonnistujiksi.
Ihminen kilpailee koko elämänsä, tulematta koskaan maaliin. Valtiot kilpailevat, kaupungit kilpailevat, rikollisjärjestöt kilpailevat, yksilöt kilpailevat, kukaan ei voita.
Kilpailusokeudessaan ihminen tuhoaa elinympäristöään siitä piittaamatta, menestys kilpailussa on pääasia. Asiantuntijat sanovat meidän olevan muita Pohjoismaita jäljessä. Missä asiassa? Miksi kilpailemme, miksi sodimme? Miksi emme elä sovussa, tee yhteistyötä, kilpailuvietin vuoksi, rahan vuoksi? Tähän on helppo vastata, että teemmehän me yhteistyötä. Niin teemme, pärjätäksemme liiketaloudellisessa kilpailussa.

Huomaa kun kirjoittaa jotain, niin tulee useammin virheitä enemmän kuin ennen. Tänään huomasin, että olin laittanut tulevan näyttelyni Oskari Jauhiainen galleriassa päivämääriksi 6.9-14.10 ja hitto kun ihmettelin kun yhdessä tiedotteessa luki, että 6.9-7.10. No, minähän tarkistelin ja 7.10 osoittautui oikeaksi loppupäiväksi. Ei muuta kuin mainokset uusiksi. Muutenkin tulee kirjoitusvirheitä enemmän. Tähän astisessa tekstissäkin on ollut jo useita, jotka olen jo korjannut (tuokin oli ensin karjannut eikä korjannut).

Täytyy olla tarkkana.

Välillä tuntuu, että kansanedustajat pärjäävät hyvin tiettyjä muotisanoja hokemalla. Nollatoleranssi on tällä hetkellä ”pop”. Toleranssi = suvaitsevaisuus, sosiaalinen hyväksyttävyys. Nollatoleranssi tarkoittaa siis suvaitsemattomuutta, sosiaalista hyväksymättömyyttä. Hienoa. Hallituksella on nollatoleranssi rasismin suhteen. Mahtavaa. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitäkö, että rasismia ei enää Suomessa ole, koska hallituksella on nollatoleranssi, hallitus on lausunut taikasanan? Minullakin on nollatoleranssi piereskelyä kohtaan, mutta silti Suomessa piereskellään. Itsekin piereskelen toisinaan.
Vaikka olisi kuinka nollatoleranssi, niin silti rasismia, syrjintää, kiusaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ilmenee. Sanoilla ei ole merkitystä, vaikka niitä hoettaisiin nonstoppina aamusta iltaan, käytännön teoilla on merkitystä. Ihminen oppii esimerkistä. Lapselle ei auta lukea hyvän käytöksen kultaista kirjaa, jos ei itse näytä esimerkkiä.
Nollatoleranssi on englanniksi zero tolerance. Nuorena ja villinä olin kerran silloisessa Tšekkoslovakiassa ulkolaisen kaverini kanssa ravintolassa ja pois lähtiessä sanoin ystävälleni ”let’s get the fuck out of here”, jonka tarjoilija kuuli ja sanoi ’we don’t use that kind of language”. Hän ei sanonut”we have zero tolerance for that kind of language”, mikä olisikin kuulostanut kömpelöltä. Nollatoleranssi on mielestäni kömpelö ilmaisu

Katselin telkasta ohjelmaa suomalaisesta iskelmästä. Siinä tuli esille tietty ajanjakso, jolloin suosiossa olivat uskomattoman alakuloiset iskelmät, sellaiset joissa kaikki tuntuu menevän pieleen. Muistan itse kun olin 70-luvulla silloisella Mallasjuomalla autoapumiehenä ja kun vietiin juomia maakuntaan, niin joka kuppilan levyautomaatissa soivat silloiset Suomi-iskelmät. Pessimistisiä, joihin moni samaistuu, ovat Elämän valttikortit, joka taitaa olla alakulon kärkipäätä plus Viikonloppuisä ja vastaavat.

Ajattelin, että kokeilen kirjoittaa tekstin, jossa kaikki menee niin pieleen kuin olla ja voi, sellaisen, että ei kertakaikkiaan mikään onnistu. Pitihän siihen melodiakin laittaa, mollissa tietenkin ja tällainen tuli:

Elokuu jo puolessa välissä. Tuntuu kesät erilaiselta kuin nuorena, tai itse asiassa kaikki tuntuu erilaiselta kuin nuorena. Nyt on kaikki hitaampaa, ei ole niin tolkuton kiire. Mitä tässä turhaan kiirehtimään, hautaan ehtii vähemmälläkin hoppuilulla.

Tässä kuussa on vielä muutamana päivänä tauluja kirjallisuuden talon seinillä (17.8 klo 16-19, 24.8 klo 16-19 ja 31.8 klo 16-18.30), osoite on Hallituskatu 9 muistaakseni. Ja onhan se auki keskiviikkona 16.8 myös klo 19-21.30 kun siellä on ohjelmaa, tähtenä kai Kari Väänänen, joka kertoo omasta kirjastaan. Saa nähdä tuleeko.
Ens kuussa pitäs sitte pystyttää näyttely Kiiminkiin, Oskari Jauhiainen galleriaan.

En tiedä miten siellä ruukaa käydä kävijötä, mutta josoa sentään joku.

On se jotenkin omituista hommaa tuo näyttelyiden pitäminen, viedä töitä jonnekin ja sitten kuukauden päästä hakea pois. Mutta mutta muutenhan ne lojus vaan tuolla kotinurkissa. Tuo yllä oleva mainos on järjestäjille digikäyttöön ja sitte on tämmönen toinen, joka on johonkin muuhun käyttöön.

Politiikka on muuttunut. Tai ei se ole muuttunut, mutta kielenkäyttö on muuttunut. Se on muuttunut enemmän törkeään suuntaan.

Kun olin aikanaan Meksikossa, minuun saatettiin välillä suhtautua varauksellisen epämiellyttävästi luullen minua amerikkalaiseksi. Suhtautuminen muuttui ystävällisemmäksi, kun kerroin olevani suomalainen. Olin iloinen ja ylpeä suomalaisuudestani.

Kun olin aikanaan Tsekkoslovakiassa, minuun saatettiin välillä suhtautua varauksellisen epämiellyttävästi luullen minua saksalaiseksi. Suhtautuminen muuttui ystävällisemmäksi, kun kerroin olevani suomalainen. Olin iloinen ja ylpeä suomalaisuudestani.

Nyt tilanne on muuttunut siihen suuntaan, että häpeän suomalaista politiikkaa. En pidä kansalliskiihkon noususta, en pidä muukalaisvastaisuudesta, joka johtuu pelosta ja ennakkoluuloista. En pidä nykyisen hallituksesta, mielestäni se on epäonnistunut kokoonpano. Toivon, että asiat muuttuvat inhimillisempään suuntaan. Kansalliskiihko vaikuttaa olevan nousussa muissakin maissa.

Kaikki ääriliikkeet ovat huolestuttavia, äärioikeisto, äärivasemmisto, ääriuskonto (=kiihkouskovaisuus), mikä tahansa liike tai ismi, johon usko menee äärimmäisyyteen, jolloin katsotaan maailmaa pikkuriikkisestä postiluukusta, näkemättä laajempaa kokonaisuutta.