11/7/17

Vatsa, maalaus, sävellys

Sairastin lyhyen ja ärhäkän vatsataudin. Ei siitä sen enempää. Sinä aikana ja siitä toipuessa ähelsin pilalle yhden maalaukseni ja olen tänään yrittänyt tehdä siitä uutta, muka entistä parempaa. Olisi parempi laittaa laittaa ne piiloon kun ne ovat valmiita ja katsoa vaikka kuukauden kuluttua, koska silloin osaa katsoa rauhallisemmin, eikä tunne tarvetta alkaa heti parantelemaan. Yhden pikku kitarasävellyksenkin sain valmiiksi. Tympeintä oli keksiä sille nimi, mutta keksin minä jonkunlaisen, sellaisen mikä on vaikea lausua eikä jää helposti mieleen. Ei oikein huvita laittaa kappaleille mitään regulaarinimiä ja sitten niille tulee sitten omanlaisiansa. Tämän nimeksi tuli Atmospherevening. 

11/6/17

Marraskuu 6

Aika paljon vaikuttaa mielentilan muutos. Olin vapaalla töistä kolme päivää, eli perjantai + normi viikonloppu, ja ennätin jo asettautua tunnelmaan, että haluaisin jäädä lopun elämäkseni samanlaiseen vapauden tunteeseen, jossa voi tarttua jokaiseen hetkeen ja mielenkiintoiselta tuntuvaan ideaan aikataulusta niin tarkoin piittaamatta. Hieno tunne. Ennätin säveltää ja maalatakin pitkästä aikaa, syksy ja lähestyvä talvi on hyvää aikaa luomistyölle. Vaikeaa on jättää maalaukset kuivumaan rauhassa ja olla vilkuilematta niihin, koska vilkuillen huomaa aina jotain ”parannettavaa” ja lopputulos saattaa muuttua huonompaan suuntaan useilla parannuksilla. Tai sitten ei. Tuntui erikoiselta tulla takaisin töihin, vaikka en ollut kuin 3 päivää vapaana. Ihmisillä joilla ei ole muita aktiviteetteja kuin ansiotyö, saattaa ehkä olla vaikeuksia asettua eläkkeelle kun sen aika tulee. Ehkä, en tiedä, monethan nuo näyttävät olevan eläkkeellä huomattavasti kiireisempiä kuin töissä ollessaan.

Sain uuden tietokoneen työhuoneeseeni ja siihen ei vielä ole asennettu Sibelius-ohjelmaa. Tunnen itseni avuttomaksi tämän koneen ääressä säveltämisen suhteen. Koetan odottaa kärsivällisesti, vaikka en ole malttanut olla lähettämättä omasta mielestäni ystävällishenkisiä hoputusviestejä.  

Olen iltaisin lukenut meksikolaisen Sabina Bermanin kirjaa Nainen joka sukelsi maailman sydämeen ja ainakin tähän asti olen ollut todella vaikuttunut. Kirjan päähenkilö on sukeltanut minunkin sydämeen ilman minkäänlaista vastarintaa. Olen ollut sekä liikuttunut että toisinaan myös huvittunut tähänastisen perusteella.

Lumi tuli, lumi suli. Kivempi olis ollut jos se olis jäänyt kerralla, valkoinen hanki lisää valoisuutta, eikä koiran tassuja tarvitse pesaista kävelylenkin jälkeen. Nälän tunne alkaa muistutella itsestään, vaikka ei minulle olisi pahitteeksi hieman solakoituakin.

10/6/17

Biokaasuauto

Vähän aikaa sitten innostuin vetyautoista. Nyt innostuin biokaasuautoista. Sähköautotkin innostaa kyllä. Kunhan vaan ei saastuta niin innostaa.

Viime viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä eli syyskuun vaihtuessa lokakuulle, olivat jotkut kekseliäät puskeneet Raine Körkön veistoksen kumolleen Luulajanpuistoon järjestämämme veistospuistossa. Puskemassa on täytynyt olla useampia ihmisiä, koska teos on painava ja vaijereilla kiinnitetty alustaansa. Se oli puskettu ympäri rakennusfirman kulkuesteporttia hyväksi käyttäen. Saavutus sinällään. Jos kyseessä olivat juopuneet ihmiset niin mahtoikohan veistoksen kaato tuntua enää niin hyvältä idealta sunnuntaiaamuna? Omassa nuoruudessani juopuneena tehdyt kepposet eivät enää naurattaneet seuraavana aamuna, eivätkä lievittäneet perusahdistusta.

En tarkoita, että veistoksen olisivat kaataneet juopuneet nuoret. Aivan hyvin asialla ovat saattaneet olla hurmioon tulleet uskovat, jotka kokivat Rainen työn kaatamisen arvoiseksi tai vaikkapa iso joukko esikoululaisia tai eläkeläisiä, jotka halusivat kisailla voimistaan. Ei sillä väliä kuka teki mitäkin. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi.

Se ilahdutti, että joku tai jatkut olivat käyneet nostamassa veistoksen sunnuntaina pystyyn. Kävin sitten itse kiinnittämässä vaijerit alkuviikosta. 

Reetta Gröhn Soinisen toinen teos oli kärsinyt muuten vaan pikku vaurioita ja käytin sitä kotona ja yritin korjailla parhaimman kykyni mukaan. Nyt sekin on taas paikallaan.

Niin, niistä biokaasuautoista. Olisi kiva ajella ympäristöystävällisellä autolla. Kuulin ja luin että tavallisen bensakäyttöisen autonkin voi muuttaa biokaasuautoksi, jolloin autossa olisi molemmat järjestelmät. Kun kaasu loppuisi niin bensan syöttö alkaisi, kätevää. Voi voi kun olisi rahaa.

10/3/17

Miljoonia

Pentti Linkola: ”Elämme historian syvimmän alennustilan aikaa, rahan valtakautta. Ollaan avoimesti ahneita”. Tanakasti sanottu, mutta huolestuttavan totta. Vaikka onhan niitä onneksi maailmassa ihmisiä, jotka eivät ole niin hanakasti sen maallisen omaisuuden perään.

 Jos nyt ajatellaan vaikkapa rahaa, mitä monesti tavoitellaan, niin moniko lienee ajatellut miksi se raha niin kovasti kiehtoo ja sitä pitäisi saada? Ovatko ne setelit, joita voisi vaikkapa hipelöidä, nuuhkia tai peräti nuoleskella, vai ovatko ne isot numerot siellä tiliotteessa, vai mikä ihme? Vai kiehtooko ajatus siitä, ettei tarvitsisi mennä enää töihin, voisi kaiket päivät vaikka löhöillä sohvalla? En minä ainakaan sohvalla viihtyisi.

Olen usein miettinyt sitä, että mitä tekisin jos voittaisin jostain esim. miljoonan. Luulen, että laskisin vuositulojeni mukaan, paljonko tarvitsen rahaa loppuelämäkseni ja jättäytyisin pois päätoimisesta työelämästä. Jos ei uutta opea löytyisi tilalleni, niin voisin kyllä mielen virkistykseksi toimia sivutoimisena opettajana. Muu aika menisi ehkä kaikenlaiselle taiteelle. Ehkäpä ehkä. Mistäpä sen tietää miten sitä reagoisi mihinkin? Tiedä vaikka hulluksi tulisin. Hyväntekeväisyyteen kyllä osa menisi, näin olen jalosti suunnitellut, ellen sitten rahojen tultua muuttuisi itsekkääksi pihtariksi. En tiedä, ei tuollaisia kannata pohtia. Ei niin, vaikka biokaasuautoa minun tekisi mieli, tai täyssähköautoa jos ne joskus kehittyvät nykyisestään. Olisi mukavaa saastuttaa vähemmän.

Kaikkein ihanin veikkauksen peleihin liittyvä tapaus sattui kun minulle hyvin rakas, nimeltä mainitsematon ihminen oli netissä Kenoa tai jotakin vastaavaa pelaamassa, ja minä tietysti ryhdyin tiedustelemaan hänen halujaan ja suunnitelmiaan mahdollisten miljoonien tullessa. Kävi ilmi, ettei hänelle ole väliä voittaako hän 20 senttiä tai 2 euroa, voitto kuin voitto, hän on aina iloinen.

Me ihmiset olemme erilaisia, onneksi.    

Eipä tässä oikeastaan muuta. Paitsi että monenlaista aina päivän mittaan käy mielessä.

08/30/17

Vetyauto

Käväisin terveystalolla, arvatenkin terveysasioissa, mutta niistä en aio tässä sen kummempaa sepostella. Huippu oli se, että vuoroani odotellessa istuin penkillä ja katselin auki ollutta telkkaria. Siellä esiteltiin Toyotan vetyautoa. Vetyauto, päästöt nolla, pakoputkesta puhdasta vettä, sitä minä olen odotellut 20 vuotta, jolloin vastaavaa toisen merkkistä vetyautoa esiteltiin. Katseltiin silloin telkkaria muutaman vuoden ikäisen tyttäreni kanssa ja hän innostui oikein tosissaan, kyseli sen jälkeen pitkän aikaa ”isä, milloin niitä vetyautoja oikein tulee?”. Voi kun olisin osannut vastata että mennään kuule samantien ostamaan.

TV:ssä Toyotan sanottiin kulkevan 90 km yhdellä tankkauksella. Yllättävän vähän. Mainitsivat että tarvittaisiin tankkausasemia. Niinpä. Luin netistä että Woikosken uusin innovaatio, vedyn tankkausasema ja Hyundain vetyauto oli esitelty yleisölle ja medialle Voikoskella 23.1 (ilmeisesti tänä vuonna, koska uutinen on ”ajankohtaista”-osiossa). Woikosken tankkausasemaa oli testattu Suomen ensimmäiseen Hyundain ix35 polttokennovetyautoon,  joka kulkee rekisterinumerolla WOI-1. Muutamia minuutteja kestävällä täytöllä auto kulkee noin 600 km. 501 km enemmän kuin TV:ssä ollut Toyota. Vai näinköhän minä väärin sen tekstin, olisikohan se ollut 900km?

Nettijutussa luki myös että ”Vety ei ole Woikoskelle uusi asia, vaan sillä on vedyn tuotannosta jo 101 vuoden kokemus. Vedyn käyttö auton polttoaineena ymmärrettiin jo 1930-luvulla, kun Voikosken teillä kulki vedyn voimalla Packard vuosimallia 1927”. Vetyauto ei siis ole uusi keksintö.

Jos kiinnostaa, niin: https://www.autotie.fi/tien-sivusta/mika-on-vetyauto—-kaikki–mita-vetyautoista-pitaa-tietaa

Autoja on ollut monenlaisia, kehitys ollut melkoista. On ollut höyryautoa, häkäpönttöautoa, polttokennoautoa, bensiiniautoa, dieselautoa, kaasuautoa, hybridiautoa, sähköautoa, vetyautoa, mihin kehtys johtaa? Seuraavana vuorossa automaattiautot, -junat, -lentoalukset, kaikki tietokoneohjauksella ilman kuljettajaa? Ideaalihan olisi ihmisten liikkuminen ajatuksen voimalla, siirtymällä paikasta toiseen ilman teknisiä apuvälineitä, mutta siihen voi olla vielä matkaa.

Autoissa voi olla vastaava kehitys kuin musiikin ja äänen taltioinnnista. On ollut savikiekkoa, vinyylilevyä, kelanauhaa, kasettinauhaa, dat-nauhaa, cd-levyä, mp3-tallenteita ja mitä lie. Mitä jää jäljelle? Kaikki musiikki tallennetaan verkosta, johon suuntaan kehitys nyt näyttää olevan menossa. 

 

 

08/9/17

mökillä

Mökillä koiran kanssa. Kohdattiin kyy mökkitiellä, siinä se vaan rauhassa köllötteli eikä uhitellut meille niinku USA ja P-Korea toisilleen. Uhittelu on jo sitä luokkaa että en ihmettelisi jos USA sodan julistaisi P-Korea vastaa. Hankala tilanne, Trump on kohdannut veroisensa suunsoittajan. En luota siihen mieheen, minusta hän on henkisesti kiukuttelevan pikkulapsen tasolla, sellaisen joka on tottunut saamaan kaiken mitä on halunnut.

08/3/17

Elokuu ja Eläke

Elokuu on erilainen kuukausi, erilainen kuin kesäkuu, erilainen kuin heinäkuu. Se on erilainen ilmastollisista syistä ja ennen kaikkea omasta suhtautumisesta. Siihen suhtautuu eri tavalla koska tietää että kohtapuoliin alkaa jälleen opetustyö. Siihen luultavasti suhtautuisi todella eri tavalla jos tietäisi että kohta alkaisi ruumiillinen työ vaikka esim. betonimurskaamolla. En tiedä millaista työ on betonimurskaamolla, mutta se kuulosta kovalta työltä 🙂

Ilta-Sanomat tiedusteli 29.9.2014 tavallisilta suomalaisilta raskaimpia ammatteja ja saivat vastaukseksi tällaiset ammatit:

Naisten rankimmat duunit

1. Maa- ja vesirakennuksen avustavat työntekijät
2. Puutarhatyöntekijät ja lomittajat
3. Vanginvartijat
4. Siivoojat ja sairaala- ja keittiöapulaiset
5. Varastotyöntekijät ja rahdinkäsittelijät
6. Ravintola- ja siivousesimiehet
7. Paperiteollisuustyöntekijät
8. Koneenasettajat
9. Ajoneuvonkuljettajat
10. Kokit, keittäjät ja kylmäköt
11. Tarjoilijat
12. Perus-, lähi- ja kodinhoitajat
13. Vahtimestarit ja kiinteistöhuoltomestarit
14. Elintarviketyöntekijät
15. Teolliset valmistajat
16. Maatalousyrittäjät
17. Lehdenjakajat ja puhelinmyyjät
18. Varastonhoitajat ja postinkäsittelijät
19. Poliisit, palomiehet ja tullimiehet
20. Myyjät ja tuote-esittelijät

Miesten rankimmat duunit

1. Maa- ja vesirakennuksen avustavat työntekijät
2. Rakennusviimeistely- ja aputyöntekijät
3. Puutarhatyöntekijät ja lomittajat ym.
4. Betonimiehet, muurarit ym.
5. Kaivostyöntekijät ja kivenhakkaajat
6. Kirjasto- arkistotyöntekijät ym.
7. Maalarit
8. Teolliset ompelijat ym.
9. Kirvesmiehet
10. Varastotyöntekijät ja rahdinkäsittelijät
11. Metsurit ja kalastajat
12. Putkiasentajat
13. Hitsaajat
14. Siivoojat, sairaala- ja keittiöapulaiset
15. Vahtimestarit ja kiinteistöhuoltomiehet
16. Paperiteollisuustyöntekijät
17. Elintarviketyöntekijät
18. Perus-, lähi- ja kodinhoitajat
19. Vanginvartijat
20. Ajoneuvonkuljettajat

Tuolla seassa ei ole soitonopettajan ammattia, joten eihän tässä mitään hätää ole. Soitonopetushan on mukavaa kun siihen oikein suhtautuu. Elokuustahan tässä oli kyse, tai siis suhtautumisesta siihen, eikä niinkään soitonopettajan ammatista.

Mahtaakohan sitä sitten eläkkeellä suhtautua jokaiseen kuukauteen samalla tavalla? Tuskinpa, kyllä auringonpaiste on niin tärkeä asia ihmiselle, minulle ainakin, talven varallekin minulla on 2 kirkasvalolamppua, isompi ja pienempi. Oli minulla kirkasvaloa antavat nappikuulokkeetkin mutta en löydä niitä enää mistään. Tiedä vaikka olisivat solahtaneet korvakäytävistä kalloni sisään, toivottavasti ei sentään.

Ilta-Sanomat oli tiedustellut noita rankkoja ammatteja kai eläkeikien (kummallisen näköinen yhdyssana) vuoksi. Oli miten oli, minun mielestä Sipilän hallitus teki virheen nostaessaan eläkeikiä. Minun mielestäni 60 olisi sopiva eläkeikä. Siinä iässä jokainen voisi joko jäädä eläkkeelle tai jatkaa työntekoa jos huolettaisi ettei eläkkeellä ei ole mitään tekemistä. En ymmärrä miten eläkeikien nostamisella on mahdollista saada aikaan säästöjä, se yhtälö ei mahdu minun logiikkaani.

Syksy näyttää kuinka kitaransoittoni sujuu, kun toukokuussa vetäisin vasemman käden nimettömään pahan haavan naskalilla, jolla yritin tehdä peltirasian kanteen reikää ja se naskali vähän lipsahti. Sormi ommeltiin Oysissa mutta ei se oikein parantunut ole vieläkään. Haava on ulkoisesti parantunut mutta sormi on siitä haavapaikasta sormenpäähän asti ikään kuin puutunut. Se on vielä sen verran puutunut että tuntuu siltä että en uskaltaisi enää soolokonsertteja pitää, ellen opi sitä kunnolla hallitsemaan. Kai sieltä joitain hermoja on poikki, onkohan niitä mahdollista yhdistellä nyt enää?


Viime viikolla puolestaan  moottorisahan terä pomppasi sahaamastani puusta ja osui vasemman käden peukaloon. En huomannut mitään ennen kuin työkäsineen peukalo alkoi tuntua tosi märältä ja verta alkoi valua hanskasta ulos. Olin yksin mökillä ja onneksi lääkekaapista löytyi monenmoista sidettä joilla sain haavaa tukittua. Ajoin sitten paikalliseen apteekkiin ostamaan lisää siteitä ja myöhemmin kotoa löytyi lisää. Haava on hankalassa paikalla, juuri peukalon päässä, mutta alkaa nyt parantua pikku hiljaa elokuun lämpimistä huolimatta.

Nimetön ja peukalo, mitähän seuraavaksi?

06/12/17

Lepoa

Kovasti olen tuntenut väsymystä nyt kun veistospuisto alkaa olla valmis. Aamullakin nukuin pidempään kun aikoihin ja parina päivänä olen vetäissyt päiväunetkin, mikä ei ole oikein minun tapaista.

Tänään puistoon lopulta ilmestyi infotaulu jossa tiedot tekijöistä, veistoksista ja niiden paikoista. Kyltin piti tulla jo perjantaina 9.6 mutta silloin ilmestyi vain tyhjä kyltti ilman tekstejä. Viestitin kaupungille että nyt ei kaikki ole ihan kunnossa. Tänään sitten tuli uusi kyltti tekstien kanssa. Se on muuten hyvä, mutta pitää polvistua voidakseen lukea. Laitoin viestiä että olisi kiva jos voisi nostaa. Toivon että sitä nostetaan, mutta en ole toiveikas. Ajattelen että se ei ole tukeva jos nostetaan.  

Tänään avasin sitten työsähköpostini ja siellä oli viesti, josta en suoraan sanottuna ymmätänyt yhtään mitään. Haluni ja energiani ei riittänyt ymmärtämiseen. Kiinnostuksellakin saattoi olla oma osuutensa. Haluaisin vain lepäillä, enkä huolehtia mistään.

En ole koskenutkaan kitaraan sormivammani jälkeen. Sormi on vieläkin epänormaalin tuntuinen.

05/30/17

Kaikenlaista

Hra Pekka Eronen kirjoitti TV:ssä esitetetyn The Incredible Hulk -elokuvan arvioinnin yhteydessä nokkelasti (Kaleva 23.05.2017):
Mikä mies on se, joka ei suuttuessaan ala vihertää ja teutaroida tuhoisasti? Ainakaan se mies ei ole Hulk, Marvel-yhtiön sarjakuvan ärhäkkä mutanttisankari. Ang Lee teki siitä elokuvan vuonna 2003, ja Louis Leterrier vain viisi vuotta myöhemmin.
Miksi? Se on hyvä kysymys. Tietenkin raha kiinnostaa Hollywood-tuottajia aina, mutta olisiko vihreän raivopään ajankohtaisuus oivallettu tavallista tarkemmin? Hulkin hahmossa tärisee tämä lyhytjännitteisten purkausten, vihapuheiden ja päreiden polton aika, joka nosti alan miehen myös suurvallan johtoon.

Nokkelasti oivallettu. Minua huolettaa kovastikin nykyaika. Olen lapsesta alkaen ollut huolissani siitä, että maailmassa aletaan taas sotimaan ja nyt näyttää taas olevan sellainen aikakausi, että tilanne alkaa olla herkkä – niin herkkä ettei kummoisia tekosyitä tarvittaisi suuren sodan aloittamiseen. Sota on valtava bisnes ja sellainen on kai rahamiesten mielestä aina hyvä olla jossain päin maailmaa. Huume- ja aseteollisuudet tekevät isoa liikevoittoa.

Mitäs muuta valitettavaa? 27.4 osittain lävistin naskalilla vasemman käden nimettömän, sopivasti illalla yhdeksän aikaan. Ei muuta kuin sidettä viimeisen päälle ja Oysiin päivystykseen. Tunnin päästä minulla oli jo tikit ja taskussa parit kipulääkereseptit. Apteekkiin, kotiin, pilleriä naamaan ja nukkumaan.

Nimetönjpg

Mitä minä siitä kerron? No kun sormen pää ja toinen reuna on vieläkin turra ja arka, vaikka tapauksesta on jo yli kuukausi. Hiukka se hankaloittaa kitaransoittoa, vaikka eipä tuota toisaalta ole tullut paljon soiteltuakaan.

9.6.2017 avataan yleisölle Kurkistus -niminen ympärivuotinen veistospuisto, luonnollisesti taas Luulajanpuistoon. Mukaan tulevat minun lisäkseni Reetta Gröhn-Soininen, Hannu Ahosola, Veikko Laakso, Raine Körkkö, Toni Iskulehto ja Jouko Keskiaho. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 

Tytär lähti Portugaliin pariksi viikkoa ja toi kaksi koiraansa tänne, nyt niitä on täällä yhteensä 3 kpl. Viikonloppuna menevät sitten toiseen talouteen hoitoon. Kun istun tässä, enkä liiku, niin on rauhallista. Jos nousen ylös, niin nousevat koiratkin. Jokainen on jotain vailla. Nälkähän tuo on itselläkin. Menenpäs jääkaapille, pitäisi siellä yksi makkara ainakin olla. Kävin eilen puntarilla. Olin laihtunut viikossa 0,5kg. Kova juttu.

 

04/12/17

Risteys

Olen kokenut saman useasti. Odotan liikennevaloissa valojen vaihtumista vihreälle. En useinkaan ole jonossa ensimmäisenä. Sillä ei ole väliä, koska sama tapahtuu aina samalla kaavalla. Kyseessä on työmatkani varrella oleva kaksikaistainen tie, joka valojen jälkeen n 50 metrin päästä muuttuu yksikaistaiseksi.

Valoissa melkein pääsääntöisesti yksi auto tulee vasemmalle kaistalle odottamaan valon vaihtumista vihreäksi. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta auta armias kun valo vaihtuu vihreäksi, silloin alkaa kilpa-ajo. Vasemmalla kaistalla oleva painaa kaasun pohjaan päätavoitteenaan päästä kaikkien ohi. Ohi ohi, pakko päästä ohi.

No, jos kuljettajalla on niin iso ego ja kilpailuvietti niin suotakoon se hänelle, mutta ikäviä tilanteita syntyy jos oikealla kaistalla ajavallakin on iso ego ja kilpailuvietti. Silloin ajetaan kilpaa. Nopeammat, tehokkaammat ja usein kai kalliimmatkin autot yleensä kilpailun voittavat. Yhden kerran valojen jo vaihduttua vihreäksi ja oikean kaistan autoilijoiden lähtiessä liikkeelle kukin omaan tahtiinsa, pyyhälsi vasenta kaistaa sellainen vauhtipää, jollaista Oulussa en ole aiemmin nähnyt. Kuski tunki autonsa kaikkien oikealla kaistalla olevien ohi ja vaarallisesti kiilasi heidän eteensä linja-auton tullessa vastaan. Tilanne oli äärettömän vaarallinen, vaikka se tässä kerrottuna vaikuttaakin ihan normaalilta. Kuskilla ei ollut kiire sairaalaan, joka sijaitsi vastakkaisessa suunnassa. Silloin olisi tullut kiire jos hän ei olisi ennättänyt linja-auton alta pois.

Miksi näitä tilanteita syntyy? Töihin liian kiire? Niin kiire, että on syytä riskeerata terveys/elämä? Liian iso ego? Liian voimakas kilpailuvietti? Jokaisella kai omat syynsä. Mistäpä minä sen tietäisin. Mikäpä minä olen toisia arvostelemaan? Olenko itse niin huolellinen ja sääntöjä noudattava kuljettaja, ettei omassa ajossani olisi huomautettavaa? En ole, sen tiedän paremmin kuin sen miksi toiset kiilaa ohi 🙂

 Eihän voimakkaassa kilpailuvietissä mielestäni mitään pahaa ole, jos toiminta ei ole itsekästä, myötätunnotonta ”minä minä”-actionia. Jos mukana on ystävällisyyttä, myötätuntoa ja auttamisen halua, niin kilpailkoot rauhassa, siten ettei toiminta vahingoita ketään tai mitään.