10/30/19

Jorman maailman menoa

Avioliitto ei ole mikään helppo asia. Johan tuon nyt osaa itse kukin ilman filosofioita päätellä, että kun täräytetään kaksi ihmistä yhteen ja niiden pitäisi saman katon alla toisilleen läheisinä porskuttaa niin väkisinkinhän siinä joskus sanaharkkaa ja ristiriitoja syntyy, olisihan se nyt vallan omituista, jos ei syntyisi. En sano, että meikäläisen avioliitossa sanaharkkaa olisi syntynyt mutta tulipahan muuten vaan mieleen 😊. Semmonen asia, tärkeä kuin mikä.

On tullut vähän yritettyä maalailla. Tuntuu ettei enää osaakaan, kun on niin pitkä tauko ollut ennen edellistä maalausta. Mutta on niitä nyt kuitenkin tullut värkkäiltyä. Olis kiva jos intoa ja tarmoa riittäis ja sais enemmänkin tehtyä. Tai no onhan noita, nyt on kotona kolme työtä valmiina ja kovasti tekis mieli tehdä lisää, ei kai se auta kuin tehdä. Pitäis käydä ostaan taulupohjia. Mökillä on ainakin 1 tänä vuonna tehty veistos. Ajattelin ensin että niitä on 2, mutta en nyt saa päähäni mikä se toinen on. Kumma juttu.

On näköjään menny kausiluontoisesti useina vuosina; syksyllä ennen joulua ja joulun aikaan on tullut maalailtua, joulun jälkeen talvella sävelleltyä + lumien sulettua veisteltyä ja kesällä sittten sävelleltyä ja veisteltyä. Viime syksy ja tämän vuoden talvi oli vähän hommat seisoksissa kun tuli ne potkut töistä ja sairastuminen, mutta kyllä tämä tästä, vissiin 😉. Eipä silti, olen kyllä tavattomasti nauttinut olostani sairauslomalla, samaten kuin vasta tapaamani taiteilija kertoi olleensa jo muutamia kuukausia eläkkeellä ja koki elävänsä kuin paratiisissa.

09/27/19

Sellaista

Nyt on jo syyskuu lopuillaan. Tuntuu ihan hyvältä olla kotosalla ilman työvelvollisuuksia. Hiljaistahan tämä on kun Joiku-koirakin sai eläinlääkäriltä elämän päättävän pistoksen. Raukalla meni lonkat niin heikoiksi että lysähti kasaan yhä useammin ja useammin, eivätkä hoidot auttaneet kuin tilapäisesti. Lokakuussa olisi pojalle tullut ikää 12 vuotta. Vähän jäi vajaaksi.

Hieno koira, isäntäväelle uskollinen, ihmisiä rakastava, sosiaalinen. Tarvittaessa oli kyllä tiukasti kotia puolustava, kuten silloin kerran kun eräässä kesäpaikassa – vanhempieni silloisella kesämökillä – kaksi vierasta suurehkoa koiraa pyrki pihaamme ja yllättäen Joiku ärisi ja murisi niille kuin kauhuelokuvien pedot hampaat irvessä ja aikansa paikallaan oltuaan vieraat koirat lähtivät, eikä niitä sen jälkeen näkynyt. Olin yllättynyt ja samalla tunsin hivenen ylpeyttäkin urheasta koirastamme, joka uskalsi ajaa itseään suuremmat koirat pois.

Huomenna menemme linnanmaalle lääkärin vala -tilaisuuteen, jossa lääkäriksi valmistunut Santeri vannoo ammattivalansa ja saa todistuksensa. Siellä sitten kahvia ryystellään puvut päällä. Sellaista hupia, kaikki ovat varmasti hyvin vapautuneita ja rentoja. 😉

Sain kaadettua pihakuusen joka jostain syystä ei oikein menestynyt paikalla, jossa se oli. Kovasti sai suunnitella ettei se olisi kaatunut aidan tai talon päälle, mutta onistuihan se lopulta. Sitten se piti karsia ja pätkiä, ihan tarpeeksi homma yhdelle aamulle 🙂

Pitäisi sovittaa huomisia vaatteita ja samanaikaisesti nukuttaisi kovasti – sovitus vai päiväunet, siinäpä probleemi.

06/17/19

Posmotusta

Toivottavasti tämä on vain luulottelua, mutta minusta useat valtiot ovat kääntymässä pelottavassa määrin erittäin vahvan kansallisaatteen sisään: me, me, me! Ei ole pitkä aika toisesta maailmansodasta ja maailmassa on tälläkin hetkellä on useita sotia käynnissä koko ajan.

Eri järjestöt määrittelevät konfliktit eri tavoin. Uppsalan yliopiston konfliktiohjeman ja englantilaisen International Institute for Strategic Studiesin mukaan maailmassa on meneillään ainakin 40 eri konfliktia ja sotaa (Wikipedia).

Ainakin 40 sotaa! Uskomatonta! Ihminen, joka jakaa vuosittain rauhanpalkintoja, joka on keksinyt sähköauton, biokaasuauton, vetyauton? Ihminen, joka vaeltaa sankoin joukoin kuulemaan kun Dalai Lama ja muut rauhan ihmiset puhuvat julkisesti? Kuinka ihminen voi väittää olevansa luomakunnan kruunu?

Eläin tappaa nälkäänsä, ihminen tappaa vihaansa.

On tärkeää puhua luonnonsuojelusta, mutta jos ruvetaan lehmiä syyllistämään piereskelystä niin mennään jo liian pitkälle. Jos ja kun ollaan käärmeissään koirankakoista jossain pientareella niin ollaan jo liian pitkällä. Samanaikaisesti saastutetaan niin maan p___sti että ei mitään tolkkua.

Silti meidän kaikkien olisi hyvä oppia ymmärtämään hirmuvaltiaita ja kanssaihmisiämme kohtaan, minunkin, ja oppia tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Heillä on omat syynsä käyttäytyä omalla tavallaan, siitä huolimatta että heidän tekemänsä päätökset olisivat ympäristölle ja koko ihmiskunnalle vaarallisia.

Jos menetämme ystävällisyyden ja myötätunnon tunteen sisältämme, menetämme myös avaimen onnellisuuteen.

05/23/19

Keskusteluyritys

Ovikello soi. Kaksi mieshenkilöä, nuorempi ja vanhempi, olisi halunnut tulla keskustelemaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa. En ollut oikein halukas keskustelemaan heidän kanssaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa, ja torjuin keskusteluehdotuksen.

Miksi niin tein? Johtuiko se ennakkoluuloista heitä kohtaan, kokemuksesta, epävarmuudesta, pelosta, kyllästymisestä vai luokittelinko heidät automaattisesti johonkin kategoriaan jonkin uskonlahkon edustajia, vai miksi?

Teinpä nyt itselleni hankalan kysymyksen. En osaa vastata sataprosenttisen varmasti ja tyhjentävästi omaan kysymykseeni, syitä voi kai olla useitakin, mutta sen ainakin uskoisin luultavaa, että meillä ihmisillä on taipumus kategorisoida toisia ihmisiä ensisilmäyksen perusteella, ja käyttäytyä sen mukaisesti.    

Mitä jos he olisivat halunneet keskustella aiheesta mikä saa ihmiset kiihottumaan seksuaalisesti, tai vaikka aiheesta presidentti Trumpin kampaus ja hänen harjoittama politiikka? Olisiko silloin tilanne ollut toisenlainen? Toinen hankala kysymys. Ehkä olisin torjunut heidät silti, mutta hieman iloisemmalla mielellä kuitenkin. Tai en tiedä. Varman vastauksen antaminen olisi oletusta ja kuvittelua. Ihmeellistä.

05/12/19

Äitienpäivä

Äitienpäivä. Käytiin rouvan kanssa Oulun baarissa syömässä, maksoi paljon. Eilen käytiin äitini luona, maksoi vähän. Äiti täyttää piakkoin 88v, tarkalleen ottaen 23.05. Kunnioitettava ikä tuollainen 88 vuotta, siinä on varmasti tullut koettua kaikenlaista – tai sitten ei, mistäpä minä sen tietäisin. Illalla mennään elokuviin. Siinäpä sitä jännittäviä tapahtumia.

05/11/19

Yesterday

Olin eilen perjantaina 8.5 työpaikkahaastattelussa omalla työpaikallani. Hyvin erikoinen tilanne. Musiikkikasvatuksella oli ollut YT-neuvottelut, joiden pohjalta 14 päätoimisesta virasta jäljelle jää 9. Kaikkien piti hakea virkoja. Haku oli laitoksen sisäinen. Kitaramaikan paikkaa haki 3 hakijaa, eli on mahdollista, että olen ensi syksynä työtön. Kaikki on mahdollista, tiedä olenko hengissäkään. Eihän sitä tiedä, vaikka kompastuisin kynnykseen ja löisin pääni ja saisin aivoverenvuodon. Tai sitten en.

En ollut valmistautunut haastatteluun millään tavoin, enkä varmastikaan osannut vastailla haastattelijoiden toivomalla tavalla, koska jotkin kysymykset olivat sellaisia, että vastaukset tulivat mieleen vasta iltasella Suomen voitettua Kanadan 3-1 lätkän mm -kisoissa. No, se oli yksi tapahtuma tällä elämän polulla ja niitähän riittää monenlaisia.

Olen kovin iloinen, että ilmastonmuutoksesta keskustellaan kovasti ja yritetään osallistuakin. Me ihmiset olemme melkoisia saastuttajia.

Iäkäs äitini ei enää ole olympiakunnossa, eikä koirammekaan. Sellaista sillä rintamalla.

Eilen oli myös viimeinen opetuspäivä (=tenttien pitoa) tälle keväälle (ja ehkä yliopistourallenikin?). Loppukuusta pidetään vielä pääsykokeita uusille pyrkijöille. Sitten on kesä. Welcome summer, vaikka talvi ja kevätkin ovat olleet tosi kauniita. Niin se oli kyllä syksykin 😊

04/25/19

Kaikki hyvin

Kaikki on periaatteessa hyvin. Perheemme voi hyvin, Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan, ulkona on aurinkoinen lämmin sää, polkupyöräni toimii mainiosti, Prunnitorin näyttelyn veistokset ovat ehjiä – ei siis valitettavaa. Ainoa harmittava seikka on se, että oppilas ei tullut, hänen piti tulla 50 minuuttia sitten. Miksi en lähde kotiin? Koska yksi tunti alkaa 25 minuutin kuluttua. Tämän päivän piti olla vapaa ja pian alkava tunti jo alkuviikosta, mutta luokasta oli viety soittimet erään pikku konsertin vuoksi ja tunti jouduttiin siirtämään ajalle joka sopii kaikille. No, tärkeintä on kuitenkin se, että Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan. Mitäpä tässä meikäläinen valittelemaan. Rupesi ihan nolottamaan 🙁

Yt-neuvottelut ovat loppuneet. Meillä on 14 päätoimista, 5 joutuu pellolle, kukaan tiedä vielä ketkä. Hilpeät tunnelmat kesää odotellessa. No, tärkeintä on kuitenkin se, että Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan 🙂 .

03/1/19

Tänään

Deepak Chopran teos Buddha oli todella mielenkiintoista luettavaa. Melkomoinen häiskä se Buddhakin on ollut, vaikuttaa maailmanlaajuisesti vieläkin.

Eilen aloitin lukemaan joskus kesken jättämääni Deepak Chopran teosta Iätön ruumis, ajaton mieli, josta toinen vastaava filosofoiva kirjailija Wayne Dyer kirjoittaa näin: ”Uraa uurtava kirja vanhenemisesta. Kuka olisi aavistanut, ettei tämän yleismaailmallisen mysteerin hallitsemisen salaisuus piilekään ruumiissamme vaan tietoisuudessamme? Vain Deepak Chopran kaltainen nero pystyy tällaiseen. Kiehtovaa”.

Aika sälli tuo Choprakin 🙂

Maanpäällinen elämä, meitä ympäröivä ”todellisuus” on mielenkiintoinen asia. Meidän aisteillamme se on erilainen kuin koiran aisteilla, käärmeen aisteilla, lepakon aisteilla tai vaikka pelikaanin aisteilla. Jokainen havaitsee maailman eri tavoin. Jos vaikka katselen tunnustelen esimerkiksi palloa, näen sen eri tavoin ja tunnen sen eri tavoin kuin joku toinen, tai vaikka muurahainen. Mikä on se yksi ja ainoa todellisuus jos kaikki näkevät ja kokevat sen eri tavoin? En tiedä.

02/15/19

Hiljaiseloa

Nyt on ollut erikoista aikaa. Ei ole ollut innostusta minkäänlaiseen luomistyöhön pitkään aikaan. Tällä hetkellä päivän parhaat hetket ovat iltasella mahdollinen mielenkiintoisen ohjelman/elokuvan katsominen ja köllähtäminen vaimon viereen uuteen lämpimään sänkyyn ja mielenkiintoisen kirjan lukeminen. Juuri nyt luen Deepak Chopran teosta Buddha, jossa Chopra on kirjoittanut Buddhan elämästä ja ajatuksista tarinamuodossa. En ollut tietoinen että Chopra osaa/haluaa kirjoittaa tähän tyyliin, mikä lisää luettavan tekstin mielenkiintoisuutta, sen lisäksi että se on erittäin hyvin kirjoitettua ja mielenkiintoista tarinaa. Välillä tuntuu ettei kirjaa malttaisi laskea käsistä ollenkaan.

Olen joutunut tämän talven ramppaamaan kaikenlaisissa tutkimuksissa, mikä on saanut enemmän miettimään elämän rajallisuutta. Jälleensyntymäoppi on mielenkiintoinen, jotkut uskovat että fyysisen kuolemamme jälkeen hyvät ja pahat tekomme arvioitaisiin, joiden perusteella seuraava elämä määräytyisi. Tästä elämästä olen ainakin saanut olla tyytyväinen, olen saanut elää sodattomassa maassa ilman tulivuorten purkauksia, terrori-iskuja, valtavia maanjäristyksiä, vaikka tietenkin väkiluvun lisääntyessä myös rikollisuus on lisääntynyt. Onhan niitä toki ollut minunkin elämässä kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja vaikeita vuosia, mutta opiksi ne ovat vaan olleet – tai ainakin sellaisiksi tarkoitettu, en ole tosin varma olenko osannut riittävästi ottaa oppia 🙂