Huomaa kun kirjoittaa jotain, niin tulee useammin virheitä enemmän kuin ennen. Tänään huomasin, että olin laittanut tulevan näyttelyni Oskari Jauhiainen galleriassa päivämääriksi 6.9-14.10 ja hitto kun ihmettelin kun yhdessä tiedotteessa luki, että 6.9-7.10. No, minähän tarkistelin ja 7.10 osoittautui oikeaksi loppupäiväksi. Ei muuta kuin mainokset uusiksi. Muutenkin tulee kirjoitusvirheitä enemmän. Tähän astisessa tekstissäkin on ollut jo useita, jotka olen jo korjannut (tuokin oli ensin karjannut eikä korjannut).

Täytyy olla tarkkana.

Välillä tuntuu, että kansanedustajat pärjäävät hyvin tiettyjä muotisanoja hokemalla. Nollatoleranssi on tällä hetkellä ”pop”. Toleranssi = suvaitsevaisuus, sosiaalinen hyväksyttävyys. Nollatoleranssi tarkoittaa siis suvaitsemattomuutta, sosiaalista hyväksymättömyyttä. Hienoa. Hallituksella on nollatoleranssi rasismin suhteen. Mahtavaa. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitäkö, että rasismia ei enää Suomessa ole, koska hallituksella on nollatoleranssi, hallitus on lausunut taikasanan? Minullakin on nollatoleranssi piereskelyä kohtaan, mutta silti Suomessa piereskellään. Itsekin piereskelen toisinaan.
Vaikka olisi kuinka nollatoleranssi, niin silti rasismia, syrjintää, kiusaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ilmenee. Sanoilla ei ole merkitystä, vaikka niitä hoettaisiin nonstoppina aamusta iltaan, käytännön teoilla on merkitystä. Ihminen oppii esimerkistä. Lapselle ei auta lukea hyvän käytöksen kultaista kirjaa, jos ei itse näytä esimerkkiä.
Nollatoleranssi on englanniksi zero tolerance. Nuorena ja villinä olin kerran silloisessa Tšekkoslovakiassa ulkolaisen kaverini kanssa ravintolassa ja pois lähtiessä sanoin ystävälleni ”let’s get the fuck out of here”, jonka tarjoilija kuuli ja sanoi ’we don’t use that kind of language”. Hän ei sanonut”we have zero tolerance for that kind of language”, mikä olisikin kuulostanut kömpelöltä. Nollatoleranssi on mielestäni kömpelö ilmaisu

Katselin telkasta ohjelmaa suomalaisesta iskelmästä. Siinä tuli esille tietty ajanjakso, jolloin suosiossa olivat uskomattoman alakuloiset iskelmät, sellaiset joissa kaikki tuntuu menevän pieleen. Muistan itse kun olin 70-luvulla silloisella Mallasjuomalla autoapumiehenä ja kun vietiin juomia maakuntaan, niin joka kuppilan levyautomaatissa soivat silloiset Suomi-iskelmät. Pessimistisiä, joihin moni samaistuu, ovat Elämän valttikortit, joka taitaa olla alakulon kärkipäätä plus Viikonloppuisä ja vastaavat.

Ajattelin, että kokeilen kirjoittaa tekstin, jossa kaikki menee niin pieleen kuin olla ja voi, sellaisen, että ei kertakaikkiaan mikään onnistu. Pitihän siihen melodiakin laittaa, mollissa tietenkin ja tällainen tuli:

Elokuu jo puolessa välissä. Tuntuu kesät erilaiselta kuin nuorena, tai itse asiassa kaikki tuntuu erilaiselta kuin nuorena. Nyt on kaikki hitaampaa, ei ole niin tolkuton kiire. Mitä tässä turhaan kiirehtimään, hautaan ehtii vähemmälläkin hoppuilulla.

Tässä kuussa on vielä muutamana päivänä tauluja kirjallisuuden talon seinillä (17.8 klo 16-19, 24.8 klo 16-19 ja 31.8 klo 16-18.30), osoite on Hallituskatu 9 muistaakseni. Ja onhan se auki keskiviikkona 16.8 myös klo 19-21.30 kun siellä on ohjelmaa, tähtenä kai Kari Väänänen, joka kertoo omasta kirjastaan. Saa nähdä tuleeko.
Ens kuussa pitäs sitte pystyttää näyttely Kiiminkiin, Oskari Jauhiainen galleriaan.

En tiedä miten siellä ruukaa käydä kävijötä, mutta josoa sentään joku.

On se jotenkin omituista hommaa tuo näyttelyiden pitäminen, viedä töitä jonnekin ja sitten kuukauden päästä hakea pois. Mutta mutta muutenhan ne lojus vaan tuolla kotinurkissa. Tuo yllä oleva mainos on järjestäjille digikäyttöön ja sitte on tämmönen toinen, joka on johonkin muuhun käyttöön.

Politiikka on muuttunut. Tai ei se ole muuttunut, mutta kielenkäyttö on muuttunut. Se on muuttunut enemmän törkeään suuntaan.

Kun olin aikanaan Meksikossa, minuun saatettiin välillä suhtautua varauksellisen epämiellyttävästi luullen minua amerikkalaiseksi. Suhtautuminen muuttui ystävällisemmäksi, kun kerroin olevani suomalainen. Olin iloinen ja ylpeä suomalaisuudestani.

Kun olin aikanaan Tsekkoslovakiassa, minuun saatettiin välillä suhtautua varauksellisen epämiellyttävästi luullen minua saksalaiseksi. Suhtautuminen muuttui ystävällisemmäksi, kun kerroin olevani suomalainen. Olin iloinen ja ylpeä suomalaisuudestani.

Nyt tilanne on muuttunut siihen suuntaan, että häpeän suomalaista politiikkaa. En pidä kansalliskiihkon noususta, en pidä muukalaisvastaisuudesta, joka johtuu pelosta ja ennakkoluuloista. En pidä nykyisen hallituksesta, mielestäni se on epäonnistunut kokoonpano. Toivon, että asiat muuttuvat inhimillisempään suuntaan. Kansalliskiihko vaikuttaa olevan nousussa muissakin maissa.

Kaikki ääriliikkeet ovat huolestuttavia, äärioikeisto, äärivasemmisto, ääriuskonto (=kiihkouskovaisuus), mikä tahansa liike tai ismi, johon usko menee äärimmäisyyteen, jolloin katsotaan maailmaa pikkuriikkisestä postiluukusta, näkemättä laajempaa kokonaisuutta.

Kesä tuli, juhannus jo meni. Juhannusta tulee vietettyä eri tavoin kuin nuorena, ihan normaanina päivänä muiden päivien seassa. Nuorena siihen kuului alkoholi ja aina se osoittautui pettymykseksi. Ennakko-odotukset ja toiveet olivat korkealla, niin korkealla ettei sieltä ollut muuta tietä kuin alas. Nyt kun ei odota mitään, niin ei petykään. En silti ole pessimisti sanonnan ”Pessimisti ei pety” sanonnan mukaan.Nuorena tuntui tässä vaiheessa kesää syksy lähestyvän jo uhkaavaa vauhtia, elokuussa alkoi jo masentaa, niin lystiä oli kouluun palaaminen. Nyt vain nauttii lämpimistä ilmoista, paistaa se aurinko syksylläkin. Ja talvella. Ja keväällä.

Tällä viikolla 3 päivää Parkinson -kurssilla. Tunsin olevani aika terve heppu kun paikalla oli paljon sairaampia. Tuntui että olenkohan minä sairas ollenkaan. Täytyy olla kiitollinen.Kurssin jälkeen heti Galleria 5 ( mitenkähän kirjoitetaan Galleria viiteen?). Siellä piti vieraille selittää omasta taiteilijuudesta ja omista töistä. Tuntui vähän hölmöltä selitellä, kun tuli kysymyksiäkin, joihin tuntui olevan vaikea vastata. Ei niitä töitä voi silleen selittää, ne vaan tulee jos ovat tullakseen.Väsynyt olo, heräsin 03:20, nousin vissiin vähän ennen neljää. Ei unta riitä koko yöksi. Pitäs kai ostaa liukulakana kun se voi olla aikaisen heräämisen syy, että on vaikeaa vaihtaa asentoa yöllä. Minä kyllä herään samassa asennossa missä oon nukahtanut, eli selällään. Liukulakana eli satiinilakana vois helpottaa kuulemma asennon vaihtamista yöllä. Opin kurssilla ja nyt on uusi lakana tilauksessa. Toivottavasti ei ole niin liukas, että tiputaan sängystä.Äskönen oli vissiin kirjoitettu perjantaina, nyt on sunnuntai eli nyt. Nousin ylös kolmelta, eli aika aikaisin. Pumppukaivo sökö, yritin korjata huonolla menestyksellä. Pitää ostaa uus uppopumppu. Viirupöllö pesii mun tekemässä pöntössä. Yritin viedä riistakameraa viereiseen puuhun että ois saanu Buenos dias. Menin viemään tikapuita metsurikypärä päässä ku viirupöllö on agressiivisin pöllö. Ei onnistunut tikkaitten vieminen. Vaikka pesivä ei lähde pöntöstään ennen ku poikaset kuoriutuu niin tämä lensi toiseen puuhun ja alko huhuilla varoituksia. Jätin kameran kauemmas, nyt pöllö on taas pesässä. Tänään ei oikein mikään onnistu, ei huvita enää mitään yrittääkään. Sohvalla lötköttely onneksi onnistuu hyvin.

Tilasin autoomme peruutuskameran. Helppo asentaa, pitkät johdot. Kiinalainen. En uskaltanut itse edes yrittää asentaa. Kiinankieliset ohjeet, monimutkaisen näköinen laite. Vein tuttuun korjaamoon. Siellä nyhjäsivät useita tunteja ja kävi ilmi, että johdot olivat liian lyhyet 5 metriä pitkäään autoomme, niitä piti jatkaa. Johtoja jatkettiin, eivät toimineet. Kiinalaiset johdot olivat ohuimmat johdot, mitä korjaamon miehet olivat ikinä nähneet. Liitokset tinattiin, kamera ei pelannut ensinkään. Varattiin viikon päähän uusi aika ja korjaamolta hommasivat uudet piuhat. Kamera ei inahtanutkaan koko viikon aikana.

Tänään kävin siellä, piuhojen + uuden ohjaamoon tulevan kameran asentamiseen meni vajaa tunti. Koko lasku kanta-asiakasalennuksella 491,20 €.

Oma moka. Jos olisin mennyt korjaamolle ja pytänyt asentamaan peruutuskameran, olisivat he tilanneet kotimaisen vehkeen, jossa kunnon piuhat ja koko homma olisi ollut noin 200 €. Opin läksyn: en enää tilaile kaikkea mahdollista, tai sanotaan että yritän olla innostumatta tilaamaan mitään, ennen kuin otan selvää muista mahdollisuuksista. Tämä oli hyvä oppitunti, kitos siitä. En ole katkera, yritän ottaa opikseni. Hyvä Jorma. Jos joku tämän lukee niin please, en kaipaa kommentteja kuten ”miksi sinä…”, ”Oisit tehny niin, että…” tai ”minä kyllä olisin…”.

Me ihmiset toimimme usein tietyllä tavalla. Miksi? Siksi, koska niin yleensä toimitaan tai niin meille on opetettu ja olemme oppineet, olemme omaksuneet tietynlaisen toimintatavan, olemme tavallaan ohjelmoineet itsemme tai meidät on ohjelmoitu toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Nämä tietyt opitut toimintatavat opetamme sitten omille lapsillemme, kouluissa oppilaille jne. Sama ketju jatkuu. Oppilaitoksissa opettajat opettavat niitä asioita mitä opetussuunnitelmassa määrätään. Opettajien on syytä opettaa ne asiat mitä ylemmässä virkaportaassa on päätetty, muutoin saattaa olla lopputili tiedossa.

Entä jos joku käyttäytyy eri tavoin kuin yleensä tavataan käyttäytyä, ei noudata yleisesti hyväksyttyä toiminta- ja ajattelutapaa? Olettamukseni, ei siis tietämykseni, mukaan diktatuurisissa järjestelmissä toisinajattelija saattaa joutua hankaluuksiin, demokraattisissa järjestelmissä ei ehkä niin runsaassa määrin, mutta jonkinlaisiin hankaluuksiin kuitenkin, tietynlainen leima saattaa hyvinkin pläjähtää otsaan, omituinen, hullu, vähäjärkinen, elämän taiteilija tai miksei normaali taiteilijakin, heitähän saatetaan toisinaan pitää hieman omituisina olioina.

No, jos me toimimme yleensä määrätyllä tavalla tietyissä tilanteissa, koska olemme niin oppineet ja olemme omaksuneet meille opetetun tavan, niin olemmeko tavallaan robotteja? No, onhan meillä vapaa tahto toimia niin kuin haluamme. Vai onko? Saattaahan olla, että joskus tekisi mieli sanoa tai tehdä jotain täysin normaalista poikkeavaa, jotakin vallan mullistavaa, mutta uskallammeko tehdä niin, vai alistummeko nöyrästi tuttuun ja turvalliseen sanontaan tai toimintatapaan? Lapset kyllä toimivat usein hyvin vapaasti oman tahdon mukaan, kulkevat pihalla alastomina, saattavat syödä pihan kasveja tai pikku eläimiä (esim. hyönteisiä), lauleskelevat, huutavat, puhelevat itsekseen, riitelevät, itkevät, nauravat, elävät täysin omissa maailmoissaan. Koulussa he alkavat sitten pikku hiljaa muuttua ”kunnon kansalaisiksi”, jotka käyttäytyvät kuten on opetettu, kuten opettaja sanoo. Nitistetäänkö heidän luovuutensa opetussuunnitelman puitteissa? En tiedä, toivottavasti ei.

Toisinajattelijoita tarvitaan, vaikka tuntuu hullulta ajatella, että on hyvä olla olemassa diktaattoreitakin, vaikka voidaan olettaa, että hekin toimivat sen järjestelmän mukaisesti, jonka toimintamallin ovat sisäistäneet. Ovatko hekin siis robotteja? Sitä en varsinkaan tiedä. Jos ajatellaan, että kaikki ihmiset, aikuiset ja vanhukset mukaanlukien, olisivat lasten lailla vapaita yhteiskunnan säännöistä ja normeista, niin ei sekään vaihtoehto ilmeisesti oikein toimisi.

Kylläpäs tästä nyt hankala yhtälö muodostui. Mikä olisi ideaali ratkaisu? Ehkä se, että jokainen meistä on oma ainutlaatuinen yksilönsä omine puhe- ja käyttäytymistapoineen. Niinhän me olemmekin, jokainen meistä on oma omituinen yksilönsä ja se on hyvä juttu. Diktaattoritkin ovat omia omituisia yksilöitään. Kaipa heitäkin tarvitaan, maailmassa on hyvää ja pahaa, mustaa ja valkoista. Äskeinen värivertaus ei tarkoita, että hyvä on valkoista ja paha taas mustaa. Miksi siis laitoin tuon värivertauksen? Siksi, koska musta ja valkoinen ovat riittävän poikkeavia toisistaan.

Niin, hyvä ja paha, ruma ja kaunis, ne ovat meidän ihmisten keksimiä määrittelyjä. Meidän yhteiskuntajärjestelmässämme jotakin asiaa saatetaan pitää hyvänä asiana ja jotakin taas pahana, ehkä niinkin pahana, että siitä seuraa rangaistus. Jotakin taas pidetään kauniina ja jotakin rumana, mutta ehkä jossain toisessa järjestelmässä meidän määrittelemämme ruma onkin kaunis? Sitäkään en tiedä. Enhän minä tiedä paljon mitään. Miksi minä tänne sitten kirjoittelen? En tiedä sitäkään.