05/17/18

Puuhastelua

Maalasin eilen ja toissapäivänä viime vuonna tehtyä veistostani ”Jokainen meistä on kaunis” ja vein sen Luulajanpuistoon rikotun työni tilalle. Hannu Ahosola oli käynyt ruuvailemassa oman työnsä kasaan, toivottavasti se kestää eikä saa osakseen uusia hyökkäyksiä.

                                                                  Jokainen meistä on kaunis, 2017

Nyt olisi vielä tehtävä tuo iso työ valmiiksi, korkeudeltaan 3m. En tiedä johtuuko auringosta, iästä, laiskuudesta, uupumuksesta vai mistä, mutta ei oikein houkuttele käydä sen kimppuun. Se on minulla nyt peräkärryssä pitkällään ja siinä sitä pitäisi koettaa sahailla ja lopulta maalailla, jonka päälle pitäisi vielä keksiä keino saada se ylös kärrystä sille tarkoitetulle paikalle puistoon. Aikamoinen urakka.

Tuossa kuvassa sahaustyö Livon karhuveistoviikoilla on vasta aluillaan, loppu on vasta korvien välissä. Vaatisi vaan energiaa ja päättäväisyyttä käydä sen kimppuun. En ole enää niin touhukas kuin ennen, enkä niin nopea, enkä niin solakka, enkä nuorikaan. Kumma juttu. Olisikohan noilla tekijöillä jotain yhteyttä toisiinsa, ts jostakin seuraisi joku jne, on siinä pohtimista jos sattuisi kiinnostamaan. Nälkäkin alkaa tulla kolkuttelemaan. Taidan käydä tänään jossain syömässä, saapa nähdä kuinka päivä etenee, ihan jännittää, ei vainkaan.

05/14/18

Ilkivaltaa

Äitienpäivänä 13.5 sain tekstiviestin pojaltani että Luulajanpuistossa oleva veistokseni on rikki. Menin katsomaan ja rikkihän se oli. Samaten Hannu Ahosolan teos oli rikki. Iltapäivällä 12.5 olin käynyt puistossa ja kaikki teokset olivat ehjiä. Vaikea uskoa että tuulettomana ja lämpimänä kesäisenä yönä 2 teosta rikkoontuu itsestään yht´aikaa.
Jollakin on ilmeisesti ollut paha olo ja on täytynyt koettaa purkaa pahaa oloa rikkomalla jotakin. Kenties.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taitelijoita-kohtasi-ikava-yllatys-oulussa-teoksia-oli-rikottu-karjasillan-veistospuistossa/793458/

https://yle.fi/uutiset/3-10203564

Toivottavasti kaikki sujuu jatkossa hyvin.

05/6/18

Sommaren kommer

Nyt alkaa kesä tulla. Olipa uutinen. Mieli tuntuu tyhjältä. Viimeiset tentit on jo pidetty. Nyt täytyy tehdä muuta. Tuleepa lyhyitä lauseita.
Huomenna alkavalla viikolla koetan tehdä hieman taidetta, sellaista puuveistotaidetta. Saa nähdä mitä tulee. Taide sinällään on erikoinen asia ja sitä on usein koettu määritellä monin tavoin, ylistää ja väheksyäkin.

”Näin taiteilijana, taiteella ei ole mulle sen kummempaa tehtävää, paitsi se, että taide itsessään on se tehtävä.” ( Pekka Hannula ).

Tuollaisen luin vasta, ihan kivasti sanottu.

Kerran mulla oli näyttely Kuusamossa ja kuulin kuinka eräs vanhempi rouva tulkitsi isoon ääneen teoksiani kertoillen mihin taiteilija oli kussakin teoksessa pyrkinyt ja mitä teokset kulloinkin pyrkivät ilmentämään. Hänen määritelmänsä olivat välillä hauskojakin mutta hänellä oli oma näkemyksensä ja hän oli näin ollen oikeassa omasta näkökulmastaan katsottuna (vaikka toisaalta: kukapa koskaan oikeassa olisi?):

”Ainoastaan taiteilija ei esitä luovaa tekoa. Katsoja liittää taideteoksen ulkoiseen maailmaan avaamalla ja tulkitsemalla sen sisäisiä ominaisuuksia lisäten näin panoksensa luovaan toimintaan”.
― Marcel Duchamp, (1887-1968) readymade -taiteen keksijä.

Niin, kaikki ovat oikeassa ja kaikki ovat luovia.

Meillä oli vielä jäljellä vanha, ensimmäinen Playstation -pelikone ja pari Crash Bandicoot -peliä. Niitä oli hyvä pelailla silloin kun mielen tasolla oli sellainen jakso, jolloin ei ikäänkuin tarvinnut ajatella mitään vaan pystyi räpläilemään peliä ajankulukseen. Nyt sitä ei enää ole, se kone hajosi ja nyt olisi sellainen hetki, jolloin sitä kaivattaisiin 🙂

Oli tarkoitus kirjoittaa tähän vielä jotain, mutta se unohtui.

04/25/18

Kevät

Kevät. Kaunista. Ensin oli talvella valtavasti lunta ja pelättiin että ne sulavat nopeasti ja tulee ongelmia, tulvia sun muuta. Nopeasti ne ovat kyllä  sulaneetkin, mutta kaikki on sujunut hyvin.

Olen hyvin jaksanut tämän huhtikuunkin, vaikka ohjattavana on ollut 10kpl isoja ryhmiä  ja kaikille ryhmille tunteja 8kpl. Ensin huoletti kovastikin, mutta hyvin on mennyt – ainakin omasta mielestä. Joukossa on todennäköisesti kyllä niitäkin jotka olisivat toivoneet toisenlaista opetustapaa mutta näin tällä kertaa, taitoni ja voimani eivät riittäneet kummempaan.

Kärpät ja Tappara pelasivat eilen uskomattoman jännittävän ottelun ja se onneksi näkyi TV:ssä. Kärpät jo häviöllä 0-4 ja mielestäni peli oli jo selvä, mutta sitten peli olikin jo 4-4. Minulla pulssi nousi aikamoisesti. Tappara löi sitten loppulukemiksi 4-5 ja minun hymyni hyytyi 🙁

No, torstaina Tampereella. Tai lauantaina Oulussa.

Olen ollut vähän saamaton, kai tämä opetustyö on vienyt energian. En ole saanut edes päivitettyä näiden sivujen galleria-osastoakaan – no, jospa sen saisin joku päivä.

03/13/18

Häpeä

Pääsin kirjan loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvä kirja. Herätti monia ajatuksia, omasta elämästä ja olevinaan vähän muidenkin, vaikka eihän sitä toisten mielenliikkeitä voi arvailematta tietää. Häpeää tutkinut teologian tohtori Ben Malinen kirjoittaa häpeästä mielenkiintoisesti jättäen tieteellisen termistön toisiin julkaisuihinsa.

Itselläni on kipeitä muistoja ja häpeäkokemuksia siinä missä muillakin. Mieleenikään ei tule että alkaisin niistä tässä kirjoittelemaan, eri asia sitten kirjoittelenko itseksi vai puhunko jollekin.

Lukiessani ajattelin, että Malisen ja varmasti muidenkin häpeätutkijoiden tutkimuksista olisi varmasti hyötyä opetustyössä. Vuosien varrella opiskelijoita seuratessani olen huomannut monenlaisia ongelmia, jotka saattaisivat olla opettajan autettavissa jos esim. pedagogisissa opinnoissa olisi hieman käsitelty häpeätutkimuksia. Musiikkikoulutuksemme etenkin konserttimusiikin saralla tahtoo tai saattaa olla (oli ainakin ennen) kovin suorituskeskeistä. Toisaalta voisi ajatella että senkin myllyn läpikäyminen saattaa olla henkisen kasvun kannalta hyväksi, kaikista kolhuistahan voi parhaassa tapauksessa oppia ja kehittyä. Se olisi ideaali, katkeroituminen ei niinkään. Kaikista asioistahan olisi hyödyllisempää nähdä positiiviset puolet negatiivisten sijaan, koska mielessä pyörivät asiat tahtovat vahvistua. 

 

03/10/18

Eurojackpot

Käytin keskiviikkona äitiäni asioilla. Asiointiin kuului monenlaisia paikkoja, myös Kempeleen ostoskeskuksen Zeppelin ja siellä Prisma.
Siellä sitten olin äiteen perässä kassajonossa ilman ostoksia ja huomasin siinä myytävät veikkauskupongit. Silmä tarttui 10€ maksavaan Eurojackpot-kuponkiin, jossa oli 5 riviä kyseistä peliä. Otin sen ja annoin myyjälle veikkauskorttini kanssa. Maksoin 10€ ja sitten odoteltiin kuittia pelistä, sellaista pelitositetta. Sitä ei tullut. Maksu mitätöitiin ja konetta räpläiltiin. Maksoin uudestaan ja taas odoteltiin. Mitään ei tapahtunut. Sekin maksu mitätöitiin. Taakseni alkoi kerääntyä jonoa ja kaksikin eri henkilökunnan edustajaa kävi asiaa ihmettelemässä ja lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun, että menen infoon maksamaan sen eurojackpottini. Yksi myyjistä soitti Veikkaukseenkin ja sai sieltä ohjeita.
Minä menin siis infoon jossa äskettäin neuvomassa käynyt myyjä jo odottelikin. Annoin kupongin ja maksoin. Kaikki meni hyvin. Lähdin äitiäni etsimään ja huomasin että kupongissa ei näkynyt veikkaustiliäni, jonne miljoonat voisivat ohjautua. Menin takaisin infoon. Siellä myyjä meinasi että ei haittaa, se voidaan siihen helposti laittaa. Annoin veikkauskorttini, myyjä paineli nappuloita ja tuossa tuokiossa sain uuden kupongin. Kaikki hyvin. Lähdin tiskiltä ja tuokion edestakaisin käveltyäni huomasin äitini penkillä istumassa. Jatkoimme matkaa. Vein hänet kotiinsa ja lähdin omille asioilleni omaan kotiini.

Asia jäi vaivaamaan minua ja seuraavana päivänä eli torstaina menin nettiin veikkauksen sivuille tarkistamaan oliko pelini kirjautunut sinne. Olihan se, mutta kaksin kappalein. Nettisivujen mukaan olin pelannut 2 kpl 10€:n Eurojackpot-pelejä, molemmat eri riveillä. Ajattelin että helkutti eihän tämä näin voi olla ja menin nettipankkiin tarkistamaan tiliotteeni. Siellä oli kolme kappaletta 10€:n ostoksia kyseisestä Prismasta. Siellä oli myös kaksi kappaletta 10€:n maksujen palautuksia tililleni. Eli olin siis maksanut yhden kappaleen niitä 5 rivin Eurojackpotteja ja saanut 2 kappaletta, yhteensä siis 10 riviä 5 rivin hinnalla.

No hitto, minullehan heti tuli ajatus että mitä jos minä voitan sillä kupongilla jota en ole maksanut.
Soitin Veikkauksen asiakaspalveluun ja luurin päässä ollut viehättävä naisääni kertoi että voin olla täysin huoleti, minua ei kukaan haasta oikeuteen vaikka päävoiton voittaisinkin. Pelaamani rivit ovat Veikkauksen järjestelmässä, eikä niitä voi sieltä pois ottaa. Hän sanoi että tässä on vain myyjä sössinyt ja näitä aina välillä sattuu jos vaikka koneet ei toimi niin kuin pitäisi ja kiire painaa päälle. Naureskeli että voin olla täysin huoleti, mutta jos omatunto alkaa painaa niin voin toki käydä Prismassa maksamassa kuponkini, mutta se asia on ihan minun päätettävissäni.

Asiahan ei jättänyt minua rauhaan. Ajattelin että on se väärin jos voitan miljoonia kupongilla jota en ole maksanut. Seuraavana päivänä hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan Zeppeliinin Prismaan. Matkalla tuli mieleen vasta-ajatus, että onhan se toki vähän pakkomyyntiä jos maksan, koska alun perin halusin ostaa vain yhden kupongin.
No, siellä oli infossa sama naishenkilö joka minua palveli pari päivää aikaisemmin ja sanoi muistavansa minut. Siinä naureskeltiin ja hän sanoi että he tässä asiassa ovat sössineet kun eivät saaneet koneita toimimaan, eikä minun tarvitse sitä maksaa, mutta voin maksaa jos haluan. Ihan päätettävissäni, hän sanoi. Naureskellen sovimme että jos voitan niin tulen ja vien hänet kahville. En siis maksanut.

Asia jätti minut rauhaan, enkä ajatellut sitä enää sen koommin.

Tänään kuitenkin tarkastin veikkauksen sivuilta olinko voittanut. En euron euroa, enkä edes sentin senttiä. Tunsin helpotusta ja olin iloinen. Luulen että olin sillä hetkellä Suomen ainoa veikkaustulosten tarkastaja, joka oli iloinen siitä ettei ollut voittanut 🙂

02/22/18

Talvi, kevät, kesä

Kevät tekee tuloaan valon määrästä päätellen, pakkasmäärästä ei niinkään. Nyt on se aika jolloin saamme nauttia vielä pakkasista (huom. en sano kylmyydestä, koska se luo vastenmielisen mielikuvan), pohjoisempana asuvat vieläkin enemmän. Olipas uutinen suomalaisille.

Näky on kaunis kun pihat, puistot ja metsät ovat valkoisen lumen peitossa. Lapinkoiramme Joiku ei pahemmin piittaa pakkasen määrästä vaan saattaa nukkua pihalla pitkät tovit. Itselle ei tulisi mieleenkään moinen uinahtelu. Kemin lumilinnassa yöpyjät kokevat varmasti erikoisen elämyksen, mutta itse en haluaisi moista kokeilla vaikka lahjakortti annettaisiin, mieluummin menisin johonkin hotelliin lämpimän peiton alle uinumaan, vaikka mistäpäs sen tietä vaikka siellä Lumilinnassa olisi lämmintäkin torkkua – ennakkoasenteeni ovat vain vahvat. Voi minua.

Kevään tulo saa mielen iloisemmaksi kuin pimeä syksy jostakin syystä, näin väitetään. Lieköhän sillä, valon määrän lisäksi, osuutta asiaan, että kevään jälkeen tulee kesä ja kesäloma. Samalla eläke on taas lähentynyt yhdellä vuodella, mikä on toisaalta kaksipiipuinen juttu mikäli kärsii kuolemanpelosta. Toisaalta taas mehän voimme kuolla minä hetkenä hyvänsä, mitäpä tuota turhaa odottelemaan. Eläkkeestä tuntuu olevan tarvetta vielä sanoa se sama mitä olen varmasti jo aiemminkin sanot että olen kovin pettynyt eläkeuudistukseen. Tekisi mieli haistattaa hallituksella vaikka mitä mutta yritän säilyttää malttini 🙂 .

Taidanpa lähteä töihin kesää odottelemaan.

 

02/5/18

Putin ja akku

Minua huolettaa Venäjän tulevat presidentin vaalit. Ajattelen että on hiukan epäreilua kun ei anneta kaikkien alkaa ehdokkaiksi. Lähetin kirjeen Vladimir Putille internetin kautta, ehdottaen että antaisi Aleksei Navalnyin myös olla ehdokas ilman minkäänlaisia syytöksiä. Se olisi minusta reilua. Tuskinpa kirjeeni ihan presidentille asti menee mutta onpahan kuitenkin lähetetty. Vanha kiinalainen sananlasku meni jotenkin niin että tuhannenkin virstan matka alkaa yhdestä askeleesta. Voihan sitä leikkiä että minä olen nyt askeleeni ottanut. Se rauhoitti mieltäni tämän asian suhteen 🙂

Viikonloppu oltiin mökillä ja poislähtiessä oli pakkasta kai jotain 17 astetta. Minä starttasin autoa, eikä se inahtanutkaan. Akku oli tyhjä. Soitin naapureihin ja sieltä sitten yksi isäntä alkoi starttailla traktoriaan. Sen lämmittämiseen oli mennyt 2 tuntia ennen kuin käynnistyi. Traktori antoi Toyotaamme virtaa ja kotimatka alkoi. Rouva ja koira olivat jo kävelleet useamman kilometrin ja poimin heidät matkalla kyytiin. Alunperin oli tarkoitus pysähtyä matkalla syömään, mutta nyt en uskaltanut pysähtyä ja sammuttaa autoa. Tiedä vaikka ei olisi käynnistynyt uudestaan. Ajettiin suoraan Ouluun ja samantien käytiin ostamassa uusi akku, 89,90€ meni siihen. Pakkanen nousi 20 asteeseen kun nyhersin uutta akkua paikalleen. Tuntee asuvansa Suomessa kun on sellainen pakkanen ja pimeys alkaa vielä lasketua. Tuntui hyvältä mennä saunaan sen kokemuksen jälkeen. Sauna on hieno keksintö.   

Se piti vielä nyt myöhemmin lisätä että silloin sunnuntaina kun pakkasessa ja laskeutuvassa pimeässä tuhersin uutta akkua paikalleen, en saanut siitä kuin plus ja miinusnavat laitettua mutta en sitä kiinnitystikkua, jolla se alustaansa kiinnitetään. Koska paleli ja alkoi olla jo liian pimeä, menin sitten seuraavana päivänä Juhan Auto Oy:n pikahuoltoon, jossa kiinnitystikku laitettiin paikalleen ja näytettiin mulle kuinka se kiinnitetään. Laskun kirjoitettuaan mekaanikko sanoi hinnaksi 7,20€. Oululaiseen tapaan silmäni lävältivät selälleen ja lausuin kohteliaasti ”Tä, ookko nää tosissas?”. Sanoi olevansa, 8 minuuttia työtä, hinnaksi 7.20€. Kylläpä tuli hyvä mieli 🙂

 

02/2/18

Ajatuksia

En ole tänne kirjoitellut pitkään aikaan. Olen ajatellut asioita.

Elämä on aika ihmeellinen asia. Kun muistelee vaikka omaa suhtautumistaan maailmaan, omaa elämäntilannettaan ja omia arvojaan parin vuosikymmenen tai vielä pidemmänkin ajan takaa, niin ovathan ne muuttuneet kovastikin ja asioita on tapahtunut valtavasti – asioita, jotka ovat paljolti vaikuttaneet omiin asenteisiin ja elämään muutoinkin. Lähiomaisten kuolemat, uusien elämien synnyt, eläimet, kaikki taiteen muodot, jokapäiväisen elämän pienet yksityiskohdat jne. – niillä kaikilla on valtavat vaikutukset meihin, toivottavasti opettavaiset ja kehittäväiset sellaiset.

Nuorempana sitä toisinaan eli ja toimi aika itsekkäästi omaa etua tavoitellen, vaikka elämääni on kuulunut jaksojakin, jolloin ulkopuolisten toiveiksi ja pyynnöiksi naamioidut vaatimukset ovat säädelleet omia toimintojani. Tällaisissa tapauksissa oma päättäväisyys ja itsekkyys on ollut tervetullutta, koska se on pystynyt katkaisemaan sellaisen toiminnan kierteen. On toisaalta mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon nuorempana ja vanhempanakin opitut arvot ja asenteet vaikuttavat meidän elämäämme ja ratkaisuihimme. Luulen että paljonkin. Tuli mieleen jostain, ehkä raamatusta (?), peräisin oleva väittämä että isien (ja äitien) pahat teot kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen. Olen tämän käsittänyt niin, että niiden vaikutus meidän perimään, sekä käytös- ja ajatustapoihin, heikkenee sukupolvesta toiseen. Siinä mielessä olen iloinen, että edesmennyt isäsi oli perusluonteeltaan kiltti mies. Kyllä hän toki yritti olla jämäkkä kasvattaja, mutta ei häntä ilkeäksi voi sanoa. Parastaan yritti yritti omilla keinoillaan. 

Maailman tilanne on huolestuttava. Elämme kai sellaista oman edun aikakautta. Rahaa ja etuja minulle minulle enemmän ja enemmän, toisista viis, syyttäkööt itseään jos eivät osaa bisnestä. Sellaiselta tämä maailman meno välillä tuntuu. Luin eilen eräästä romaanista kun Afganistanista Yhdysvaltoihin päätynyt lääkäri katseli kotiinsa rakennettua kotiteatteria ja sanoi että tälläkin rahalla olisi rakentanut sairaalan Afganistaniin. Se jotenkin pysäytti minua. Pikku kuukausilahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille ovat kyllä parempi kuin ei mitään, mutta tulee samanlainen tunne kuin juutalaisia pelastaneelle Schindlerille elokuvan loppukohtauksessa kun hän puhkeaa itkuun että enemmän olisi pitänyt pystyä tekemään. Silloin minäkin itkin.

Kuinka paljon meilläkin on turhaa krääsää? Turhaa tavaraa, kuntoiluvälineitä joilla emme kuntoile, vaatteita joita emme käytä, äänilevyjä joita emme kuuntele, kirjoja joita emme lue, soittimia joilla emme soita, kalliita huonekaluja, tavaroita joiden olemassaolon olemme jo unohtaneet? Mitä kaikkea hyvää silläkin rahalla olisi voinut tehdä?

Entä jos lahjoittaisimme hyväntekeväisyyteen kaiken turhan tavaramme, sen sijaan että yrittäisimme myydä sitä? Kaiken sellaisen tavaran, josta voisi olla hyötyä vähäosaisemmille?  

01/19/18

Eläkemietteitä

Täytän tämän vuoden syyskuussa 60 vuotta. Ilman eläkeuudistusta pääsisin eläkkeelle 3,5 vuoden kuluttua. Hallituksen keskitysleirityyppisen päätöksen vuoksi pääsenkin eläkkeelle vasta 4,5 vuoden kuluttua. Lasteni eläkeikiä en uskalla laskeakaan. En todellakaan voi sanoa hihkuneeni riemusta kuullessani tästä uutisesta. Tuli todella voimaton olo.

Eläkeuudistuksen lisäksi tämä työttömien aktiivimalli on suoranaista kansalaisten kyykyttämistä, juoksuttamista ja byrokratian lisäämistä. Pelottaa mitä seuraavaksi on luvassa. Yhteiskunta näyttää olevan siirtymässä yhä enemmän ja enemmän kaupalliseksi. Jos olet valmis maksamaan, niin saat palvelua, terveydenhoitoa, eläkettä jne., muutoin et.

Pidän kyllä työstäni, ei siinä mitään, mutta sielläkin säästösyistä vähennetään opetustunteja itse kultakin ja joudumme keräämään milloin mitäkin opetusaineita, jotta tunteja riittäisi päätoimisuuteen asti. Luulen että ennen pitkää tulee tilanne, etteivät tunnit enää riitäkään ja jäämme sivutoimisiksi tai kokonaan työttömiksi. Tiedä vaikka koko musiikin opetus lopetettaisiin yliopistosta. Säästösyiden ja uskonnon varjolla voitaneen kai perustella mitä tahansa, sotiakin – vaikka en kyllä kyllä tiedä sotia joita säästösyillä olisi perusteltu. Kuulostaisihan se nyt järjettömältä sanoa että hyökätäänpä naapurivaltioon kun on valtion kassa vähän miinuksen puolella. Tai hetkinen, öljyn ja kansallisten aarteiden vuoksihan sotia kyllä on käyty ja sellaisissa tapauksissa halutaan kahmia omalle valtiolle lisää tuloja. Raha ratkaisee.

Huomasin netistä että sellainenkin on olemassa kuin varhennettu vanhuuseläke, johon on mahdollista päästä 61-vuotiaana. Se on kai se sama kuin oli taannoinen osa-aikaeläke. Varhennetulla vanhuuseläkkeellä saa käydä työssä mutta saa sen verran vähemmän eläkettä kuin saa palkkaa ja sitä varhennettua vanhuuseläkettä maksetaan siitä varsinaisesta vanhuuseläkkeestä, eli se potti pienenee koko ajan.

Paska kun olisi aikanaan ollut hanakampi yksityinen eläkesäästäjä. Laitoin kuukausittain pikku rahan sinne ja sitten kyllästyin ja ilmoitin lopettavani ja haluavani rahat takaisin. Minulle ilmoitettiin että ei niitä saa kuin vasta eläkeiässä. Minä että jees, onpa mahtava homma. Nyt siellä on joitain satasia odottamassa vanhenemistani. Tiedä vaikka kupsahtaisin ennen sitä.

Netissä oli sellainen että piti katsoa pikkusormen pituus verrattuna nimettömään ja sen perusteella minulle tuli tällainen luonnekuvaus:

–          You’re an introvert and like to keep things to yourself only.

–          You are strong and independent.

–          You attach yourself to people quickly, and thus you’re very emotional.

–          You cannot stand dishonest people.

–          You have a low level of patience, and you’re very short tempered.

–          You are good at faking emotions.

–          You’re friendly and have a helping nature.

Sellaista. Tiedä noista luonneanalyyseistä, ovat vielä ulkomaan kielelläkin 🙂