09/29/20

Lokakuu häämöttää

Tiistai-ilta, huomenna on jo keskiviikko, syyskuun viimeinen päivä ja torstaina lokakuu on jo arkeamme. Huomenna käyn Hyvän mielen talolla pystyttämässä Vanhauus -taidenäyttelyni:

https://vanha.kaleva.fi/tapahtumat/tapahtuma/jorma-styng-vanhauus-kuvataidenayttely/1037397/0

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja mahdolliset kävijät/katsojat saavat siitä jotain iloa tai muunlaisen kokemuksen itselleen.

Kävin tänään Raahessa kuuntelemassa perinteisen musiikkiopiston kitaratutkinnon, oli oikein nautittava pikkuinen musiikkituokio, jäi oikein hyvä mieli.

Ei tule nyt mieleen muuta sanottavaa, mutta olihan sitä tuossakin.

09/21/20

Kaikenlaista

Onpas komea biisi ja kiva video, sopii kaikille. Olipa yllätys kun tuollaiseen törmäsin, kiva juttu. Se on jo syyskuu loppupuoliskolla menossa. Wautsi kun nämä vuodet huristelevat vauhdilla. Nuorempana siitä ei piitannut, huristeli vaan eteenpäin.

Vitsi kun tuli ongelma seuraavan näyttelyn kanssa (Hyvän mielen talo, Oulu, 1.10-10.11). Annoin näyttelylle nimeksi ”Vanhauus” ja rupesin sitte kasaamaan teoksia. Ois pitänyt kasata ensin teokset ja keksiä sitte vasta nimi näyttelylle. Nyt tuo nimi vähän niinku rajoittaa ja kahlitsee teosvalintoja. No, eiköhän se mene ihan hyvin.

Ei ole tullut koskettua kitaraan pitkään pitkään aikaan, mutta kuvataiteiltua senkin edestä. Pudasjärvellä oli kiva näyttely, toivottavasti tästäkin tulee.

Tulipa pitkä selostus kuulumista, ihan huimaa 😉

09/11/20

11.09.2020

Nyt keskustellaan Oulussa kovasti yliopiston siirtymisestä Raksilaan. Kovasti tunnutaan olevan puolesta ja vastaan. Minä en ole kumpaakaan, koska en ole riittävästi perehtynyt asiaan. Minua mietityttää eniten liikenne ja pysäköinti. Raksila on nyt jo aika lailla tukossa liikenteen kanssa markettien aukioloaikoina ja urheilukilpailujen aikana. Urheilun katsomisesta maksaneet ovat ottaneet oikeudekseen parkkeerata markettien ja hautausmaan pysäköintipaikoille, puhumattakaan jäähallin lähettyvillä sijaitsevaa Karjasiltaa.

Kuinka siis pysäköinti ratkaistaisiin, jos yliopisto liiketiloineen hurauttaisi Raksilaan? 20-kerroksinen parkkitalo? Uusi kallioparkki maan alle? Autoilun kieltäminen? Hah hah, olipa huono vitsi – eihän nykyihminen autostaan millään luovu, mielelläni en minäkään.

Parkkitilaa ja uusia teitä siis kaivattaisiin. Niinpä niin, mutta mistäs tilaa. Entäpä jos joku rohkelikko joskus vielä hoksaisi ja uskaltaisi sen ääneen sanoakin, että mites tuo hautausmaa, voisko sen siirtää jonnekin muualle tai asetella pienempään tilaan? Mitä??? Sellaisesta ehdotuksestahan se nyt meteli syntyisi, eihän se olisi lainkaan mahdollista, vainajien ja omaisten rauhaa ei sovi häiritä, Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien hautausmaa on siinä ja pysyy, sanottaisiin ja vihaisena huudettaisiin. Toisaalta taas, ihmisen mielikuvitus on rajaton, mistäpäs sen tietäisi vaikka joku sellaisen ajatuksen uskaltaisi joskus ääneen sanoakin. Minä se en varmasti ole, koska läheisiäni lepää siellä ja hautausmaa on Oulun kauneimpia ja rauhallisempia paikkoja ja toivon että se pysyykin sellaisena.

Minun mielikuvitukseni ei kuitenkaan riitä kuvittelemaan kuinka liikenne- ja pysäköintiongelmat ratkeaisivat jos arvostettu yliopisto päätettäisiin siirtää Raksilaan. Huolettaa myös kuinka Raksilan ja Karjasillan puutaloalueille tulisi käymään.

Toisaalta taas, jos torihotellin rakennustyöt eivät etene laisinkaan niin mitä jos yliopisto menisi sinne, rannikolla asustelevat opettajat ja opiskelijat voisivat tulla soutuveneellä töihin ja luennoille?

08/20/20

Jo elokuu

Kesä on mennyt nopeasti, vaikka samaltahan se joka vuosi tähän aikaan tuntuu: jotenkin vähän haikea olo, vaikka kaunishan tämä lähestyvä syksy. Saatiin Marja-Leenan kanssa ihan kelpo näyttely pystyyn. Iijokiseudun toimittaja oli myös paikalla:
https://www.iijokiseutu.fi/uutiset/pajua-kuparia-ja-moottorisahaveistoksia–suomen-luonto-nakyy-taidenayttelyssa-6.705.3920856.4402bef2ac

Pudasjärvi-lehti kirjoitti myös kaikenlaista näyttelystämme:

Tuo nyt piti laittaa tuolleen hassuun asentiin ja minikokoon, jotta sitä ei tarvitsisi pätkissä ladata.

07/9/20

Kesä 2020

Kesä alkaa olla kohta jo puolivälissä, mikäli sen kuluminen lasketaan aikajaksolla kesä-, heinä- ja elokuu. Mehän mielellään jaamme asiat aikajaksoihin, kesä 3 kuukautta, syys 3 kuukautta, talvi 3 kuukautta, kevät 3 kuukautta. Noin kai se vissiin menee.

No, meni miten meni, nyt on heinäkuu ja hellejakso hellitti. Vaikka helteistä tupataan valittamaan niin aina niitä sitten kaivataankin. Kumma juttu. Jospa se on se ennen oli kaikki paremmin, vaikka se ennen olisi niinkin vasta kuin viime viikolla.

Limingan näyttely siirtyi siis ensi vuoden kesäkuulle, niinku on kai jo monta kertaa tullut tuumittua. Marja-Leenan kanssa pystytetään näyttely Pudasjärvelle ensi kuussa, ellei korona saa aikaa yllätyksiä, siihen on jo julistekin olemassa. Ihan tyylikäs juliste, en vain osaa liittää vielä kuvia täysikokoisina näihin kirjoituksiin. Menivät hitto vie taas päivittelemään näitä asetuksia, menee vähemmästäkin löysä pää sekaisin.

Ensi vuonna minulla on Oulussa 2 ja Tyrnävällä 1 näyttelyä ja sitten meillä on Marja-Leenan kanssa se Limingan näyttely. Kaikenlaista. Olen tässä ahkerasti yrittänyt maalailla ja veistellä sen mukaan mitä voimat ovat riittäneet. Kitaraan en ole koskenut yli vuoteen. Olen toki saattanut ohikulkeissani hipaista niitä, ja yhden kerran viritin ne, mutta soittanut en ole, ei ole oikein ollut hinkua yrittää.

06/3/20

Tuumailuja

En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään.

Mitähän minä nyt kirjoittaisin?

Kas, siinäpä pulma.

Nautin olostani eläkeläisenä. Parkinson-potilaana en niinkään. Ainakin tässä vaiheessa tauti on minussa lähes kokonaan huomaamaton, eikä pelota ulkopuolisia. Toisaalta, miksi pitäisikään pelottaa?

Vaikeita kysymyksiä tullut jo pari kappaletta.

Nyt kun Marja-Leenan ja minun yhteisnäyttely Limingassa, Vilho Lampi museossa, siirtyi ensi kesään, saatiin melkein saman tien viesti että olisimme tervetulleita elokuuksi Pudasjärvelle siihen yhteen galleriaan (olikohan se Pohjanhovi nimeltään?) ja sain oman näyttelyn Oulun taidelainaamon ARTo-galleriaan tammikuulle 2021. Näyttelyitä siis piisaa ainakin pari kappaletta.

Kitaraan en ole koskenut sitten töiden loppumisen, joka tapahtui toukokuussa 2019. En tiedä mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Ei tunnu oikein kiinnostavankaan, mutta toisaalta kuuntelen usein tippa linssissä vahvasti eläytyen upeita musiikkiesityksiä.

Mitähän nyt? Kipaisenpa ottamassa vähän lääkettä, pillereitä kun joutuu syömään aika lailla päivittäin.

Tulihan tuolla värkkäiltyä kaikkea muutakin kuin pillerit nielaistua. Joopa joo.

Oltiin mökillä tässä viikonloppuna ja kun yhtenä aamuna yritin vääntyillä lattialla jumppapatjan päällä niin huomasin tuollaisen nousevan auringon loihtiman sydäntä esittävän varjokuvion puolisoni penkin kyljessä. Minusta se oli melkoinen ihme. Ei varmaankaan niitä maailman suurimpia ihmeitä, mutta minulle kuitenkin jonkinlainen. Tuli hyvä mieli 😊

Olen tässä yritellyt tallentaa sitä kuvaa tähän mutten olen vielä onnistunut kun näitä kotisivuasetuksia on päivitetty.

05/24/20

Kesä tulee

Toukokuu jo lopuillaan.Niin täällä kaupungissa kuin mökilläkin alkaa lumi olla sulanut ja järvestä jäät lähteneet. Parempi sana olisi kai ollut ”sulanut”, mutta se onneton oli jo käytetty verbi.
Asiaan: Sitten kun saan ponttonilaiturin taas pukattua järveen ja kiinnnitettyä paremmin rantaan, olisi kai loogista piipahtaa uimassakin. Niinpä niin. Vesi on kylmää.

Tässä tupsahti tilille ensimmäinen eläkkeeni, työkyvyttömyyseläke on alkanut rullata – tunnen itseni hyvin onnelliseksi, vaikka sairaus oireineen ei niitä kivimpiä olekaan. Paljon menee pillereitä päivässä. Olen yrittänyt taiteilla jonkin verran. Meillä piti olla Marja-Leena Tykkyläisen kanssa yhteisnäyttely kesäkuussa Limingassa, Vilho Lami museossa, mutta se siirtyi ensi kesään museon remontin vuoksi. No. me saatiin yhteisnäyttely Pudasjärvelle elokuussa. Siellä on hieman isompi galleria kuin Limingassa.

Tulee paljon kirjoitusvirheitä kun väsyneenä kirjoittaa. Viiime yönä nukuin vähemmän kuin normaalsti, paljon vähemmän. Jos menisin nyt nukkumaan niin en saisi unta illalla.

03/1/20

Hyvä viikko

Tämä on ollut hyvä viikko. Minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke, meillä oli hääpäivä ja voitin jokerissa 6 euroa, hieno homma. Tietenkään sairaus ei ole aina kovin miellyttävä seuralainen kaikkine lieveilmiöineen, mutta elämäähän tämä vain on, kaikki on omasta asenteesta kiinni. Hienoa herätä joka aamu hengissä ja aloittaa uuden päivän touhut. Sitten kun ei enää herää niin silloinkin voi olla mielenkiintoista – kukapa sen tietää 🙂

Nyt on tullut värkkäiltyä uusia maalauksia ja yksi uusi pieni veistoskin, pitäisi vain saada kuvattua ne ja laitettua kuvat näkösälle, etteivät työt vallan varastossa homehdu. Toisaalta sinnepä noita tahtoo kertyä lisää ja lisää 🙂

Minulla on sinnikästi kännykässä pysyneet Kalevassa olleet erikoislaatuiset ruokaohjeet, joita saatan kesällä yrittää valmistaa, vaikka tuo muurahaisten tappaminen vähän kyllä arveluttaa:

Jospa sitä kesällä koittaisi kokkailla mökillä kaikessa rauhassa.

12/1/19

Joulukuu 2019

Tänään oli, ja on vieläkin, ensimmäinen päivä pariinkymmeneen vuoteen kun en ole yliopiston palveluksessa. Nyt olen vapailla markkinoilla, itse asiassa Kelan sairauspäivärahalla. Kaikkea sitä saa kokea kun vuosia karttuu. Tämä on siis kirjoitettu historiallisena päivänä 1.12.2019.

Meillä oli keväällä töissä yt-neuvottelut (=sanelut) ja tässä sitä ollaan. Toivottavasti joku koki opetukseni hyödylliseksi.

Kirjoitan tätä kännykällä sängyssä, toivottavasti onnistuu.

Eiköhän siinä ole kaikki. Yritän tallentaa. Hyvää yötä kaikille.

10/30/19

Jorman maailman menoa

Avioliitto ei ole mikään helppo asia. Johan tuon nyt osaa itse kukin ilman filosofioita päätellä, että kun täräytetään kaksi ihmistä yhteen ja niiden pitäisi saman katon alla toisilleen läheisinä porskuttaa niin väkisinkinhän siinä joskus sanaharkkaa ja ristiriitoja syntyy, olisihan se nyt vallan omituista, jos ei syntyisi. En sano, että meikäläisen avioliitossa sanaharkkaa olisi syntynyt mutta tulipahan muuten vaan mieleen 😊. Semmonen asia, tärkeä kuin mikä.

On tullut vähän yritettyä maalailla. Tuntuu ettei enää osaakaan, kun on niin pitkä tauko ollut ennen edellistä maalausta. Mutta on niitä nyt kuitenkin tullut värkkäiltyä. Olis kiva jos intoa ja tarmoa riittäis ja sais enemmänkin tehtyä. Tai no onhan noita, nyt on kotona kolme työtä valmiina ja kovasti tekis mieli tehdä lisää, ei kai se auta kuin tehdä. Pitäis käydä ostaan taulupohjia. Mökillä on ainakin 1 tänä vuonna tehty veistos. Ajattelin ensin että niitä on 2, mutta en nyt saa päähäni mikä se toinen on. Kumma juttu.

On näköjään menny kausiluontoisesti useina vuosina; syksyllä ennen joulua ja joulun aikaan on tullut maalailtua, joulun jälkeen talvella sävelleltyä + lumien sulettua veisteltyä ja kesällä sittten sävelleltyä ja veisteltyä. Viime syksy ja tämän vuoden talvi oli vähän hommat seisoksissa kun tuli ne potkut töistä ja sairastuminen, mutta kyllä tämä tästä, vissiin 😉. Eipä silti, olen kyllä tavattomasti nauttinut olostani sairauslomalla, samaten kuin vasta tapaamani taiteilija kertoi olleensa jo muutamia kuukausia eläkkeellä ja koki elävänsä kuin paratiisissa.