11/12/20

Ehtoo

Ilta taas. Yleensä mennään nukkumaan iltaisin, mutta nyt istun tässä. Kumma juttu. En oikein tiedä mitä tekisin. Yhtä maalausta yritin tuossa varovasti muka parannella, mutta en tiedä menikö huonommaksi. Pitäisi laittaa muutamaksi viikoksi piiloon ja katsoa sitten uudestaan.

Kaverin kanssa pelailtiin tänään koronaa, oli mukavat matsit. Roisia huumoria ja sattumanvaraisia osumia nappuloihin + huteja. Mukavaa touhua kun päätavoitteena ei ole voittaminen eikä Suomen mestaruus.

Kävin purkamassa Hyvän mielen talossa olleen näyttelyni pois, seuraava olisi taidelainaamo ARTo:ssa alkaen 7.1.2021. On se hyvä että on tohinaa niin ei pääse tylsistymään.

Ei ole tullut kitaraa soiteltua, paitsi yhtenä päivänä koitin vähän räpläillä. Hiukka oli tekniikka rapistunut ja sormet kangistuneet, eikä ollut enää samaa intoa ja kiihkoa kuin nuorempana. Tuli tunne että aikansa kutakin. Paitsi tulevaisuutta ei voi koskaan tietää ennalta, tiedä vaikka mitä se toisi tullessaan. Tiedä vaikka edessä olisi vaikka mitä, niinkuin siellä tietysti onkin, koska sitä ei voi ennustaa. Kaikki on uutta, nyt on vain tämä hetki ja nyt sekin meni, hupsista heijaa.

11/8/20

Teknisiä ongelmia kotisivuissa

Nämä kotisivut pitäisi päivittää modernimpaan ja palvelun tarjoajan mukaan kaikin puolin parempaan versioon, vaan kun ei ole vielä onnistunut. Siinä hommassa on niin paljon sellaisia yksityiskohtia että tietokone-experteiltä onnistuisi ehkä hetkessä vaan meikäläiseltä ei. No, nyt ainakin pääsin sellaiseen pisteeseen, että olisi pitänyt vaihtaa jotkin salasanat joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Tiedän kyllä käyttäjätunnuksen ja salasanan sivuilleni kirjoittamiseen, kuvien lisäämiseen/poistamiseen jne, mutta tuonne asetuksiin ja päivityksiin pitäisi olla jotkin erit. Sain palvelun tarjoajalta yhdet salasanat mutta tarvitsen vielä toisetkin – kas siinäpä pulma. Teen ilmeisesti jotain väärin ja toivon että joku päivä älyän että mitä. Ei vain huvita aina istua tässä koneen ääressä ihmettelemässä 🙂 . Olisi kaikkea muutakin tekemistä. Toivon että saan pian taas ohjeita sähköpostitse palvelun tarjoajalta.

Päivät ovat muuten kuluneet omien mielihalujen mukaan: milloin yritän saada maalauksia/veistoksia valmiiksi, milloin nukun päiväunia, milloin käyn rouvan kanssa milloin missäkin ja milloin harmittelen etten ole saanut pihatöitä tehtyä ja milloin taas harmittelen sitä että olen antanut kilojen lisääntyä kehooni. Sellaisia jännittäviä päiviä olen viettänyt. Voi veljet.

9.11.2020: Sain viestin webhotellilta että ovat päivittäneet PHP-version (mikähän lienee?) siihen mikä sen pitää olla. Hyvä homma, ei meinannut ittellä oikein onnistua. Mahtoivatkohan kyllästyä toistuviin kyselyihini? Toivottavasti jatkossa sujuu paremmin 😉

11/3/20

Marraskuu tulla tupsahti

Nyt jo marraskuu! Aamulla ulkolämpötila oli +8,7C, aika erikoista tähän aikaan vuodesta.

Myrsky oli kaatanut puun mökkitielle. Kävin sahaamassa sen pätkiksi ja raahaamassa kuivumaan. Hiukka väsytti. Oli tarkoitus sahata veistos muttei jaksanut.

Taisi olla 5.10 kun riistakameramme oli kuvannut pihalla vierailleen suden. Jännä juttu.

10/26/20

Laiskuus vai mikä lienee?

Vitsi kun olen ollut laiska näiden kotisivujen suhteen, niin kuin monen muunkin asian. En ole viitsinyt laittaa tänne kuvia uusista maalauksistani ja veistoksistani, niitä on sentään jonkun verran tullut. Nyt on kyllä ollut vähän näyttelyitäkin ja ensi vuonna tulee lisää, jos ei korona tai joku muu asia sotke kaikkea.

Ei ole kyllä tullut sävellettyäkään mitään, enkä ole koskenut kitaraankaan sitten toissakevään. Voi veljet, onko siitä tosiaan niin kauan, kun edes yritin tehdä mitään musiikillisesti? En ole tosin tuntenut mitään mielenkiintoa siihen suuntaan. Kuuntelen kyllä musiikkia ja vahvat esitykset vaikuttavat minuun aika lailla tunteen tasolla, niin kuin moni muukin asia nykyään, olen todella herkkä.

Käytiin tänään kylässä äitini luona Kempeleessä. Äitimuori, 98-vuotias leski, ensi toukokuussa 99, on vielä yllättävän hyvässä kunnossa, kuulo vain heikon sorttinen. Nyt rupesi kyllä oikein mietityttämään, että onko hänellä niin valtavasti niitä vuosia kertynyt vai olisko nyt meikäläisen muistissa korjaamisen varaa. Katsotaanpas, syntynyt vuonna 1931 ja nyt on 2020, jotenka 2020 – 1931 = 89. Voi veljet, olinpas tomppeli: HÄN ON SIIS 89-VUOTIAS JA TÄYTTÄÄ ENSI KEVÄÄNÄ 90 VUOTTA. Mitenkäs minä nyt tällä lailla? Se kai alkaa tuo muisti vähän vippaamaan pikkuhiljaa 😊.

No, oli miten oli, topakka muori, sinne kun menee kylään niin ei nälkäisenä lähde kotiin, se on varma. Tänään oltiin kyllä syöty jo menomatkalla ja minä sitten kohteliaana vieraana nukahdin olohuoneen sohvalle. No, pitää kai lopettaa, etten tänne lisää paljastuksia kirjoittele, vaikka eihän tässä kyllä mitään kovin intiimiä ole tullut kirjoitettua.

09/29/20

Lokakuu häämöttää

Tiistai-ilta, huomenna on jo keskiviikko, syyskuun viimeinen päivä ja torstaina lokakuu on jo arkeamme. Huomenna käyn Hyvän mielen talolla pystyttämässä Vanhauus -taidenäyttelyni:

https://vanha.kaleva.fi/tapahtumat/tapahtuma/jorma-styng-vanhauus-kuvataidenayttely/1037397/0

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja mahdolliset kävijät/katsojat saavat siitä jotain iloa tai muunlaisen kokemuksen itselleen.

Kävin tänään Raahessa kuuntelemassa perinteisen musiikkiopiston kitaratutkinnon, oli oikein nautittava pikkuinen musiikkituokio, jäi oikein hyvä mieli.

Ei tule nyt mieleen muuta sanottavaa, mutta olihan sitä tuossakin.

09/21/20

Kaikenlaista

Onpas komea biisi ja kiva video, sopii kaikille. Olipa yllätys kun tuollaiseen törmäsin, kiva juttu. Se on jo syyskuu loppupuoliskolla menossa. Wautsi kun nämä vuodet huristelevat vauhdilla. Nuorempana siitä ei piitannut, huristeli vaan eteenpäin.

Vitsi kun tuli ongelma seuraavan näyttelyn kanssa (Hyvän mielen talo, Oulu, 1.10-10.11). Annoin näyttelylle nimeksi ”Vanhauus” ja rupesin sitte kasaamaan teoksia. Ois pitänyt kasata ensin teokset ja keksiä sitte vasta nimi näyttelylle. Nyt tuo nimi vähän niinku rajoittaa ja kahlitsee teosvalintoja. No, eiköhän se mene ihan hyvin.

Ei ole tullut koskettua kitaraan pitkään pitkään aikaan, mutta kuvataiteiltua senkin edestä. Pudasjärvellä oli kiva näyttely, toivottavasti tästäkin tulee.

Tulipa pitkä selostus kuulumista, ihan huimaa 😉

09/11/20

11.09.2020

Nyt keskustellaan Oulussa kovasti yliopiston siirtymisestä Raksilaan. Kovasti tunnutaan olevan puolesta ja vastaan. Minä en ole kumpaakaan, koska en ole riittävästi perehtynyt asiaan. Minua mietityttää eniten liikenne ja pysäköinti. Raksila on nyt jo aika lailla tukossa liikenteen kanssa markettien aukioloaikoina ja urheilukilpailujen aikana. Urheilun katsomisesta maksaneet ovat ottaneet oikeudekseen parkkeerata markettien ja hautausmaan pysäköintipaikoille, puhumattakaan jäähallin lähettyvillä sijaitsevaa Karjasiltaa.

Kuinka siis pysäköinti ratkaistaisiin, jos yliopisto liiketiloineen hurauttaisi Raksilaan? 20-kerroksinen parkkitalo? Uusi kallioparkki maan alle? Autoilun kieltäminen? Hah hah, olipa huono vitsi – eihän nykyihminen autostaan millään luovu, mielelläni en minäkään.

Parkkitilaa ja uusia teitä siis kaivattaisiin. Niinpä niin, mutta mistäs tilaa. Entäpä jos joku rohkelikko joskus vielä hoksaisi ja uskaltaisi sen ääneen sanoakin, että mites tuo hautausmaa, voisko sen siirtää jonnekin muualle tai asetella pienempään tilaan? Mitä??? Sellaisesta ehdotuksestahan se nyt meteli syntyisi, eihän se olisi lainkaan mahdollista, vainajien ja omaisten rauhaa ei sovi häiritä, Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien hautausmaa on siinä ja pysyy, sanottaisiin ja vihaisena huudettaisiin. Toisaalta taas, ihmisen mielikuvitus on rajaton, mistäpäs sen tietäisi vaikka joku sellaisen ajatuksen uskaltaisi joskus ääneen sanoakin. Minä se en varmasti ole, koska läheisiäni lepää siellä ja hautausmaa on Oulun kauneimpia ja rauhallisempia paikkoja ja toivon että se pysyykin sellaisena.

Minun mielikuvitukseni ei kuitenkaan riitä kuvittelemaan kuinka liikenne- ja pysäköintiongelmat ratkeaisivat jos arvostettu yliopisto päätettäisiin siirtää Raksilaan. Huolettaa myös kuinka Raksilan ja Karjasillan puutaloalueille tulisi käymään.

Toisaalta taas, jos torihotellin rakennustyöt eivät etene laisinkaan niin mitä jos yliopisto menisi sinne, rannikolla asustelevat opettajat ja opiskelijat voisivat tulla soutuveneellä töihin ja luennoille?

08/20/20

Jo elokuu

Kesä on mennyt nopeasti, vaikka samaltahan se joka vuosi tähän aikaan tuntuu: jotenkin vähän haikea olo, vaikka kaunishan tämä lähestyvä syksy. Saatiin Marja-Leenan kanssa ihan kelpo näyttely pystyyn. Iijokiseudun toimittaja oli myös paikalla:
https://www.iijokiseutu.fi/uutiset/pajua-kuparia-ja-moottorisahaveistoksia–suomen-luonto-nakyy-taidenayttelyssa-6.705.3920856.4402bef2ac

Pudasjärvi-lehti kirjoitti myös kaikenlaista näyttelystämme:

Tuo nyt piti laittaa tuolleen hassuun asentiin ja minikokoon, jotta sitä ei tarvitsisi pätkissä ladata.

07/9/20

Kesä 2020

Kesä alkaa olla kohta jo puolivälissä, mikäli sen kuluminen lasketaan aikajaksolla kesä-, heinä- ja elokuu. Mehän mielellään jaamme asiat aikajaksoihin, kesä 3 kuukautta, syys 3 kuukautta, talvi 3 kuukautta, kevät 3 kuukautta. Noin kai se vissiin menee.

No, meni miten meni, nyt on heinäkuu ja hellejakso hellitti. Vaikka helteistä tupataan valittamaan niin aina niitä sitten kaivataankin. Kumma juttu. Jospa se on se ennen oli kaikki paremmin, vaikka se ennen olisi niinkin vasta kuin viime viikolla.

Limingan näyttely siirtyi siis ensi vuoden kesäkuulle, niinku on kai jo monta kertaa tullut tuumittua. Marja-Leenan kanssa pystytetään näyttely Pudasjärvelle ensi kuussa, ellei korona saa aikaa yllätyksiä, siihen on jo julistekin olemassa. Ihan tyylikäs juliste, en vain osaa liittää vielä kuvia täysikokoisina näihin kirjoituksiin. Menivät hitto vie taas päivittelemään näitä asetuksia, menee vähemmästäkin löysä pää sekaisin.

Ensi vuonna minulla on Oulussa 2 ja Tyrnävällä 1 näyttelyä ja sitten meillä on Marja-Leenan kanssa se Limingan näyttely. Kaikenlaista. Olen tässä ahkerasti yrittänyt maalailla ja veistellä sen mukaan mitä voimat ovat riittäneet. Kitaraan en ole koskenut yli vuoteen. Olen toki saattanut ohikulkeissani hipaista niitä, ja yhden kerran viritin ne, mutta soittanut en ole, ei ole oikein ollut hinkua yrittää.

06/3/20

Tuumailuja

En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään.

Mitähän minä nyt kirjoittaisin?

Kas, siinäpä pulma.

Nautin olostani eläkeläisenä. Parkinson-potilaana en niinkään. Ainakin tässä vaiheessa tauti on minussa lähes kokonaan huomaamaton, eikä pelota ulkopuolisia. Toisaalta, miksi pitäisikään pelottaa?

Vaikeita kysymyksiä tullut jo pari kappaletta.

Nyt kun Marja-Leenan ja minun yhteisnäyttely Limingassa, Vilho Lampi museossa, siirtyi ensi kesään, saatiin melkein saman tien viesti että olisimme tervetulleita elokuuksi Pudasjärvelle siihen yhteen galleriaan (olikohan se Pohjanhovi nimeltään?) ja sain oman näyttelyn Oulun taidelainaamon ARTo-galleriaan tammikuulle 2021. Näyttelyitä siis piisaa ainakin pari kappaletta.

Kitaraan en ole koskenut sitten töiden loppumisen, joka tapahtui toukokuussa 2019. En tiedä mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Ei tunnu oikein kiinnostavankaan, mutta toisaalta kuuntelen usein tippa linssissä vahvasti eläytyen upeita musiikkiesityksiä.

Mitähän nyt? Kipaisenpa ottamassa vähän lääkettä, pillereitä kun joutuu syömään aika lailla päivittäin.

Tulihan tuolla värkkäiltyä kaikkea muutakin kuin pillerit nielaistua. Joopa joo.

Oltiin mökillä tässä viikonloppuna ja kun yhtenä aamuna yritin vääntyillä lattialla jumppapatjan päällä niin huomasin tuollaisen nousevan auringon loihtiman sydäntä esittävän varjokuvion puolisoni penkin kyljessä. Minusta se oli melkoinen ihme. Ei varmaankaan niitä maailman suurimpia ihmeitä, mutta minulle kuitenkin jonkinlainen. Tuli hyvä mieli 😊

Olen tässä yritellyt tallentaa sitä kuvaa tähän mutten olen vielä onnistunut kun näitä kotisivuasetuksia on päivitetty.