Sain maalattua useamman taulun, 4 niistä tuntuu omasta mielestä hyviltä, 2 vähän arveluttaa. Nyt tuntuu, että pitäisi saada ostettua kehysrimaa ja kehystettyä ne. Ennen tuntui, ettei se kehystäminen tärkeää ole, mutta nykyään on ruvennut tuntumaan tärkeämmältä. Ostajille, joita ei ole luonani vilissyt, tuntuu olevan kehystys tärkeä juttu, pitäisi olla siistit kehykset. Joskus näkee myös sellaista, että on laittetu maalaukseen täysin sopimattomat kehykset, aivan järkyttävät, ihan niinkuin kehykset olisivat tärkeämmät kuin itse maalaus. Tuli eilen mieleen, että on olemassa myös henkilöitä, jotka hankkii maalauksia signeerauksen vuoksi, eivätkä itse maalauksen vuoksi, mitä kuuluisampi taiteilija, niin sen parempi. Kaikenlaisia ihmisiä löytyy, jokaiselle on jokin asia tärkeä. Ehkä hyvä niin. Voisi olla tylsä maailma, jos kaikille olisivat samat asiat tärkeitä, kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta, Silloin mentäisiin porukalla perempaan tai surkeampaan suuntaan.

Tuli mieleen, että minulla taitaa olla enemmän Parkinsonin ei-motorisia oireita kuin motorisia oireita. Ei huvita niitä tässä luetella, mutta niin olen ajatellut. Kaikenlaisia pillereitä riittää. Onneksi niistä on tähän asti saanut Kelakorvauksen, tulisi muuten liian kalliiksi. Onneksi tauti on minulle lievä ja superhitaasti etenevä, välillä tuntuu, että vallan paikallaan pysyvä. Epilepsia pysyy kurissa lääkityksellä. Masennuskin on kurissa. Asiat ovat oikestaan vallan mukavasti.

Mökki on myytävänä, olisihan se kiva jos menisi kaupaksi. Rouva sen aikanaan halusi ja sittten se ostettiin, en sitä itse erikoisemmin halunnut, enkä ole siitä erikoisemmin tykännytkään. Suunnittelin aluksi, että teen sinne paljon puuveistoksia, vallan veistospuiston tai -metsän, mutta se suunnitelma ei toteutunutkaan. Tyttären pikkupojan kanssa päivät sujuvat, pieni mies vaikuttaa päivien kulkuun, menemisiin ja tulemisiin. Hauska pikku veikkohan se on, ei siinä mitään.

Ihmiselämä. Mikä on tärkeää ihmiselle? Raha? Sillä saa aineellisia hyödykkeitä ja nautintoja. Tavarat vanhenevat ja kuihtuvat pois (=lahoavat, hajoavat jne.). Ne antavat lyhytaikaisen ilon. Huvitukset? Antavat hetkellisen ilon. Seksi? Antaa hetkellisen ilon ja saattaa tehdä ihmisen riippuvaiseksi. Rakkaus? Sitä sanotaan tärkeäksi, mutta kukaan ei osaa selittää mitä ja minkälaista se on, joskus se saattaa olla riippuvuutta kumppanista, pelkoa jäädä yksin. Uskottomuus on seksin halua ja/tai halua kokea uudelleen voimakas ihastumisen tunne, voimakas tunnekuohu, henkinen nousuhumala. Ihminen on laumasielu ja kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Ihminen on laumasielu, kaipaa toisten seuraa, haluaa kumppania, haluaa pariutua ja haluaa perheen. Eläimillä on reviiri, ihmisten reviiri on koti. Onnellisuus on tunne, jota etsitään usein itsen ulkopuolelta, kumppaneista, huvituksista, taiteesta, työstä, alkoholista, huumeista, seksistä, milloin mistäkin. Tunne on kuitenkin sisäinen, eikä löydy ulkopuolelta. Raha on katoavaista, eikä tarjoa onnellisuutta.

Miksi me sitten olemme täällä maallisessa elämässä, mikä meidän tarkoitus on, onko meillä mitään tarkoitusta? Onko tarkoituksemme luoda tiukkoja reviirejä ja koettaa tuhota toisten reviirit, vallata ne itsellemme? Onko tarkoituksemme kerätä mahdollisimman paljon rahaa ja aineellisia hyödykkeitä? Onko tarkoituksemme pilkata ja haukkua eri mieltä olevia? Onko tarkoituksemme luoda maailma, jossa koneet suorittavat kaikki työt ja tekoäly ajattelun?

Ehkä kaiken toimintamme perimmäinen tarkoitus onkin päästä eroon henkisestä pahoinvoinnistamme, pahasta olosta? Jospa puramme pahaa oloamme yrittämällä vallata itsellemme lisää reviisiä, yrittämällä haalia lisää omaisuutta, yrittämällä mollata eri mieltä olevat, yrittämällä päästä mahdollisimman vähällä työn teolla ja ajattelulla?

Auttaako se?

Moni asia tuntuu olevan sekaisin maailmassa. Minun mielestäni. Jonkun muun mielestä asiat voivat olla juuri niin kuin pitääkin. Se on heidän mielipiteensä.

Jos haluamme muuttaa maailman tilannetta, niin mitä voisimme tehdä? Paranevatko asiat haukkumalla ja pilkkaamalla edellistä tai nykyistä hallitusta? Paranevatko asiat haukkumalla ja pilkkaamalla vallalla olevia päättäjiä? Paranevatko asiat haukkumalla ja pilkkaamalla vallalla olevia diktaattoreita? Paranevatko asiat haukkumalla ja pilkkaamalla eri mieltä olevia? Epäilen, että em. toimet voivat saada aikaan ärtymystä eri mieltä olevien keskuudessa ja kenties saada aikaan jopa verbaalisia vastahyökkäyksiä, jotka puolestaan voivat saada aikaan samanmoisia tunteita ja reaktioita, jotka puolestaan …

No, mitä sitten voisi tehdä, jos ei kerta haukkuminen ja pilkkaminen auta?

Hallitukset vaihtuvat haukkumatta ja pilkkaamattakin, diktaattoritkin väistyvät ennen pitkää. Eri mieltä olevia on ollut aina ja tulee aina olemaan, mikä on hyvä asia, koska heidän ansiostaan saatamme oppia ajattelemaan asioita eri näkökulmista, jos suostumme niin tekemään.

No, jos nyt on vaikeat ajat, niin kuinka nykyinen aika kannattaisi käyttää, haukkumalla ja pilkkaamalla toisia, vai satsaamalla tulevaisuuteen? Ehkä voisi kysyä, minkälaisen tulevaisuuden haluamme, kansalliskiihkoisen, rasistisen ja sotivan maailman, vai rauhanomaisen rinnakkaiselon kaikkien ihmisten ja eri valtioiden välillä? Haluammeko ilmastokriisin tekevän tuhojaan vai haluammeko hengittää puhdasta ilmaa ja juoda puhdasta vettä? Haluammeko nukkumaan mennessä pelätä ohjuksen osuvan kotiimme vai haluammeko elää ja nukkua rauhassa? Haluammeko saastuneen ympäristön ja pankkitilit pullolleen rahaa, vai haluammeko puhtaan luonnon ja riittävästi rahaa elämistä varten? Yksimielistä mielipidettä ihanteellisesta tulevaisuudesta ei varmastikaan löydy, jokaisella on omat totuutensa. Tuntuu, että oman edun tavoittelu, itsekkyys, on lisääntynyt ihmisten keskuudessa. Valtiot ovat muuttuneet sulkeutuneimmiksi yhteisöiksi, äärioikeistolaisuus lisääntyy päivä päivältä.

No, mitä muka yksi ainoa ihminen voi tehdä maailman parantamiseksi, ei kai se mitään vaikuta, jos yksi ihminen muuttaa elintapojaan ja rupeaa luonnonsuojelijaksi ja rauhanmerkkien jakajaksi? Ei kai se mitään auta, jos laittaa kympin hyväntekeväisyyteen, kun ei sitä kuitenkaan tiedä, minne nekin rahat menevät, tiedä vaikka menisivät ”hyväntekijöiden” omaan taskuun, tai aseteollisuuteen ja huumekauppaan, on kai niitä petkuttavia järjestöjäkin ollut. Niin, kaikenlaisia petkuttajia on ollut iät ja ajat. Jos olemme siitä varmoja, että Venäjä valehtelee lausumissaan, niin se ei tarkoita, että kaikki valehtelevat. Maailmasta löytyy vielä ihmisiä ja järjestöjä, jotka uskovat hyvään, eivätkä ole luovuttaneet. Voimme itse valita luotammeko ja epäilemmekö. Voimme valita asetammeko omat etumme, tarpeemme ja toiveemme muiden edelle. Voimme valita vähättelemmekö muiden tunteita, vai otammeko ne huomioon. On kyllä hyvä huolehtia omasta hyvinvoinnista ja rajoista, mutta on hyvä ottaa myös muut huomioon.

Silläkö se maailma paranee, että alkaa hyväntekijäksi. Ei varmasti, mutta jos auttaminen tuntuu tärkeältä, niin se on yksi keino yrittää auttaa. Jokainen toimii oman mielensä mukaisesti. On jokaisen omasta mielestä kiinni, mitä pitää tärkeänä elämässä, joillekin tärkeintä voi olla auttaminen, toisten huomioon ottaminen, joillekin taloudellinen menestys, omaisuuden kasvattaminen, joillekin ammatillinen kehittyminen, uralla eteenpäin pääsy, jne., onhan niitä asioita, jokainen omalla tavallaan, jokainen on tietysti oikeassa omalta kannaltaan katsottuna. Omalla esimerkillään pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä, kovikset saavat aina seuraajia, kannattajia ja matkijoita, mutta niin saavat hyväntekijätkin. Jokainen voi itse valita, millaista esimerkkiä omalla käytöksellään antaa.

TV näyttää Godzilla vastaan Kong elokuvia, joissa jättiläiset taistelevat keskenään saaden aikaan pahaa jälkeä. Suurvallat pommittavat pienempiään saaden aikaan pahaa jälkeä. En tiedä, mutta ehkäpä Godzilla vs Kong elokuvan ja vastaavien taiteluelokuvien suosion takeena on maailman nykyhetken tilanne, jättiläiset taistelevat.

Tuntuu merkilliseltä, että saatetaan valita narsistinen johtaja suurvallalle, jonka määräyksiä sitten sokeasti totellaan. Ehkä ihmiskunta tarvitsee katastrofeja, jotta oppii ajattelemaan muita kuin itseään ja oppii ottamaan toiset paremmin huomioon. Jospa sodat ja katastrofit ovat tarpeen itsekkyyden vähentämiseksi. Yksilötasollakin ihminen ehkä tarvitsee vastoinkäymisiä oppiakseen ja kehittyäkseen henkisesti kypsemmäksi ja tasapainoisemmaksi. Voipi olla.

Voisikohan olla mahdollista, että sosiaalinen media tyhmentää meitä ihmisiä? Emme keskustele enää kasvotusten, vaan lähettelemme viestejä, emme pohdi ratkaisuja kysymyksiin ja ongelmiin, vaan etsimme vastauksia netistä, emme ajattele. Voisivatkohan lyijykynä, pyyhekumi ja ruutupaperivihko olla henkisen kehityksemme kannalta hyödyllisempiä apuvälineitä kuin kännykkä, tabletti ja tietokone?

Someen kirjoitetut viestit ja mielipiteet ovat joskus teräväsanaisempia ja satuttavampia kuin kasvoista kasvoihin tapahtuvan keskustelun mielipiteet. Emme aisti, näe ja koe keskustelukumppanimme reaktiota sanoihimme, läheisessä kontaktissa huomioimme toisen mielentilan ja tunteet, aistimme ilon ja surun. Haemmeko somesta välitöntä nautintoa ja/tai mielen turrutusta, emmekö osaa olla hiljaisuudessa omien tunteidemme ja ajatustemme kanssa?

Kännykkä on tämän päivän keskusteluväline. En tiedä, onko se hyvä vai paha. Tokihan vaihdamme entistä useammin ajatuksia kuin ennen, jolloin täytyi kirjoittaa kirje tai kortti, mennä kylään tai soittaa puhelimella voidakseen kommunikoida toisen kanssa. Voisi kai sanoa, että sosiaalinen elämämme on ehkä vilkastunut entiseen verrattuna, nyt se on vain enemmän digitaalista kommunikaatiota, olemme vuorovaikutuksessa useamman ihmisen kanssa kuin ennen. En sano, että ennen oli asiat paremmin, kyllähän nykyaika on tuonut mukanaan paljon hyvää, elämämme on huomattavasti helpompaa kuin ennen, tiskikone pesee astiat, pyykkikone pesee pyykit, mikro lämmittää aterian, älykello ilmoittaa askelmäärän ja kulutetut kalorit, tekoäly kertoo vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin jne. jne. Meillä on apuvälineet joka lähtöön, halutessame lähetti tuo aterian kotiin, robotti tuo kauppaostokset, robotti-imuri siivoaa, robottileikkuri hoitaa nurmikon. Ainoa mitä automatiikka ei ole kyennet korvaamaan tai poistamaan, on ihmisolennon itsekkyys, vallanhimo ja myötätunnottomuus. Omassa nautinnon halussamme yritämme vain päästä mähdollisimman vähällä vaivalla mielihyvästä toiseen. Onhan se tietysti ymmärrettävää.

”Kyllä mies kestää” on sanonta, jonka olen kuullut elämäni aikana useita kertoja. ”Miehet ei itke” on toinen sanonta, jonka olen kuullut useasti, jopa edesmenneiltä vanhemmiltani. Molemmat ovat paskapuhetta, siitä huolimatta, että Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Nyt on mies! -kappaleessa lauletaan ”järki lähtee, ääni jää / veri täyttää nielun, suun / kyllä mies kivun kestää / mutta ei häpeää / nyt on mies”.

Fyysistä väkivaltaa ei kestä kukaan. Henkisen väkivallan saattaa mies kestää hiljaisesti, mutta mieleen sattuu ja jää muistiin ikuisesti. Vaikka tietoinen mieli ei niitä muistaisikaan, niin muistijälki kaikesta jää.

Kun lapsi jätetään leikkien ulkopuolelle, niin mieli pahoittuu. Samoin käy aikuiselle, jonka pöydästä tuolit viedään. Kyllä mies kestää on paskapuhetta.

Eräs kaverini sanoi minulle kerran, että ”sulle voi sanoa, sinä kestät”. Sellaiset kaverit muuttuvat tuttaviksi, joihin pyrin pitämään etäisyyttä. Kohtelias ja kaikki osapuolet huomioon ottava kommunikaatio on taitolaji.

Maailmassa on aina sodittu. Halutaan jotain toisen omaa tai päätetään, että eri mieltä asioista olevat ovat ”väärässä” ja heidät täytyy tuhota. Ei suvaita toista mieltä olevia – eipä tietenkään, koska itse ollaan oikeassa. Uskonto on kuin kengät – jokaiselle löytyy sopivat, mutta omia kenkiä ei voi väkisellä yrittää tunkea toisten jalkoihin. Näin on kuitenkin yritetty tehdä kautta aikojen. Vääränlaisia kenkiä ei sulateta, kaikilla on oltava samanlaiset. Muistan kun keskikouluaikoihin (nyk. peruskoulu) yksi meidän luokan pojista tuli kouluun kumisaapppaat jalassa. Muilla ei ollut kumppareita sinä päivänä, joten kumisaapaskaveria pilkattiin ja hänelle naurettiin. Hän ei kuulunut ”meidän ryhmään”, ei ollut oikeauskoinen.

Sudanin sota alkoi 2023. Taistelut ovat tappaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sadat tuhannet elävät nälänhädän partaalla. Miljoonat ovat paenneet kodeistaan. Aseryhmät ovat joukkomurhanneet siviilejä näiden etnisen taustan perusteella. Seksuaalinen väkivalta on yksi sodankäynnin muodoista, jolla pyritään nöyryyttämään, alistamaan, hajottamaan, karkottamaan ja pelottelemaan kansaa. Kaikissa sodissa on seksuaalista väkivaltaa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt yli neljä vuotta. Arviot kaatuneista venäläissotilaista vaihtelevat 152 000 – 325 000 välillä. Ukrainalaissotilaita on raportoitu kaatuneen arviolta 87 000 – 140 000. 

USA ja Israel hyökkäsivät Iraniin, jotka hyökkäykset laajenivat sodaksi Lähi-idässä. Presidentti Trump tahtoo Euroopan mukaan Lähi-idän sotaan. Jos tämä ei ole kolmas maailmansota, niin mikä sitten?

Israelia johtavasta Benjamin Netanjahusta on tehty kansainvälinen pidätysmääräys. Venäjää johtavasta Vladimir Putinista on tehty kansainvälinen pidätysmääräys, Yhdysvaltoja johtavasta Donald Trumpista ei ole tehty kansainvälistä pidätysmääräystä, ehkä sellainen tullaan joskus tekemään, mene ja tiedä.

Voisimmme ajatella, että mitä se meille kuuluu, tapelkoot keskenään. Ei niille kuulu meidän rahoja lähettää, tarvitaan niitä rahoja täälläkin. Niin, meillä on demokraattinen tasavalta, eikä ole sotaa, kaikki on siis hyvin. Tarvitsemme rahaa ruokaan, asuntoon, auton huoltoon, lomamatkaan jne. Valtion rahoja tarvitaan sotilasmenoihin ja pääsemiseen pois EUn tarkkailuluokalta. Pitää leikata kaikkia menoja, mikä on puolestaan lisännyt työttömyyttä ja firmojen konkursseja. Ei siinä voida ulkomaille tai vähäosaisille vähiä rahoja jaella.

Entä jos meillä ei olisikaan kaikki hyvin? Jos olisimme vaikka samassa tilanteessa kuin Ukraina nyt? Kansalaisiamme tapettaisiin jatkuvalla syötöllä, lapsiamme kaapattaisiin vieraaseen valtioon, kärsisimme tunteja kestävistä sähkökatkoksista, palelisimme kylmissä asunnoissa peläten ohjusiskuja, kaipaisimmeko silloin apua ulkovaltioilta? Maailma muuttuu koko ajan, kansainväliset sopimukset tuntuvat olevan rikottavissa, ei ole itsestään selvyys, että Suomessa pysyy kaikki ennallaan, vaikka maailma muuttuu ympärillämme. Kuuluminen Natoon ei tarkoita sitä, että kaikki pysyy ennallaan ja voimme jatkaa elämistä nykyiseen malliin ikuisesti. Jokainen ihminen on avun arvoinen, jokainen ihminen ansaitsee koulutuksen, jokainen ihminen ansaitsee terveydenhuollon, jokainen ihminen ansaitsee kodin.

Henkisesti tasapainoinen ja kypsä ihminen osaa sopetutua eri tilanteisiin ja osaa käsitellä negatiiviset tunteensa rauhallisen järkevästi purkamatta pahaa oloaan kanssaihmisiin. Maailma on täynnä sotia, maailmassa on aina sodittu. Ovatko nämä sodat saaneet alkunsa henkisesti tasapainoisten ihmisten päätöksistä?

Homo Sapiens, ihminen, on omituinen olento. Ihmisjoukko seisoo suojatien edessä odottamassa punaisen valon vaihtumista vihreäksi. Kuluu aikaa, valo ei vaihdu. Lopulta yksi kyllästyy odottamaan ja lähtee yrittämään tietä punaisen valon vielä palaessa. Toiset lähtevät hänen perässään.

Moottoritiellä auto ajaa nopeusrajoituksen mukaisesti autojono perässään. Lopulta yksi auto kyllästyy ja ohittaa rajoitusta noudattavan. Kohta rajoituksen mukaan ajava saa ajaa yksin, koska kaikki ovat ohittaneet hänet.

Koulussa yhdellä on tosi paha olla ja hän purkaa pahaa oloaan kiusaamalla jotakin toista. Kohta hänellä kiusaajakavereita, muodostuu kiusaajaporukka, joka löytää aina sopivan uhrin.

Ihminen on laumasielu, menee toisten perässä. Riittävän vahva puhuja, voimakas esiintyjä, valitaan johtajaksi. Lauma valitsee johtajakseen päättäväisemmän oloisen henkilön, henkilön, joka on varma mielipiteistään ja osaa esittää ne niin, että niihin on helppo uskoa.

Kävin viime viikolla taiteilijaseuran Performanssiklubilla esiintymässä. Soitin sävellykseni Polar Night ja kerroin yhden tarinan ala-arvoisesta eroottisesta kokemuksesta, joka näytti naurattavan kovasti. Sointu oli mukana kuuntelemassa. Oli ihan ok kokemus.

Auto on ruvennut ääntämään epämiellyttävästi. On ne paskavehkeitä nuo autot, aina jotain pitäisi korjailla ja maksaa paljon. Niinhän se on toisaalta meillä ihmisilläkin, aina on jotain vialla, jos ei korvien välissä, niin sitten jossain muualla.

En osaa sanoa, onko olo yhtään parempi kuin ennen, vaikka olen sentään saanut jotain tehtyäkin, jotain pientä näpertelyä. Kehystin taulun, jonka nimeksi voisin antaa vaikka Autumn Leaves. Omasta mielestä tietenkin hyvä taulu. Taulut ne eivät todellakaan ole mikään bisnes. Ei ihmiset tauluja halua ostaa. Toiset saavat niistä sisältöä elämäänsä, toiset eivät. Veistoksia en ole tehnyt aikoihin, rankkaa hommaa, varsinkin moottorisahajutut.

Tänään olisi taas kuntonyrkkeily. Se se on rankkaa hommaa, vetää niin ventiksi joka kerta, hiki valuu kuin vesihanasta.

Sointu synnyttää toisen lapsen kesällä. Käyvät meillä Juden kanssa joka päivä. Mukava heppu se pikkuinen, antaa sisältöä elämään. Santerin poika Kaarlokin käy toisinaan kylässä ja me käydään niillä, on aika lapsitäyteistä tämä elämä nykyään.

Huolettaa ihmiskunnan kohtalo. USAn presidentin ego on niin heikko, että sitä pitää keinotekoisesti lihottaa älyttömyyksillä. Kennedy-Center on nyt Trump-Kennedy Center, saattaa ehkä tulevaisuudessa Wihite House olla Trump House ja Nobel Prize Trump Prize, tiedä vaikka Miss America olisi tulevaisuudessa Miss Trump tai vaikka koko USA olisi UST, eli United States of Trump.

Huolettaa tuo Venezuelan juttu, koska tuskin se presidentin raahaaminen New Yorkiin tuomittavaksi sanottavammin asioita muuttaa, ei Trump sillä tempulla Venezuelaa hallitse. Se temppu saattaa kyllä innostaa muita maita tekemään samankaltaisia juttuja, Kiinan hyökkämään Taiwaniin, USAn (USTn ?) hyökkäämään Grönlantiin ja Venäjän tekemään vaikka mitä. Kaikissa niissä kolmessa maassa on suuruudenhullut, pieniegoiset diktaattorit vallassa. Toisaalta ei haittaisi, vaikka USA (UST ?) kävisi Venäjältä kaappaamassa Putinin ja raahaamalla hänet New Yorkiin tuomittavaksi ja vankilaan.

Pienempiä ongelmia: en hallise näitä päivitettyjä kotisivujani. Yritin poistaa täältä vanhoja maalauksia ja veistoksia, mutta en osannut. Olisin halunnut lisätä tänne uusia, mutta en osannut. Paska kun näitä päivitellään, kehitetään ja muka parannellaan, niin näitä ei enää osaa käyttää.

Poikani poika täytti jouluna 1 vuoden ja tyttäreni poika täytti joulukuussa 4 kk. Tytär on taas raskaana, ensi kesänä pitäisi syntyä, toivottavasti kaikki menee hyvin, niin hänen raskaudessaan kuin rakkaudessaankin. Masennus tuntuu olevan hallinnassa, mutta jotenkin olen kovin mietteliäs ja vähän apaattisen oloinen. En ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Tuntuu vielä tässä iässä niin omituiselta, kun nuoruuden kiihkeä rakkauselämä on muuttunut vakiintuneeksi avioelämäksi ja isovanhemmuudeksi, aivot eivät tunnut sitä hyväksyvän ja käsittävän, ne haluaisivat kiihkeän ja tulisen rakkauselämän säilyvän tässä muun elämän ohessa.

Sain pitkästä aikaa intoa ja sävelsin kitaralle uuden pikku sävellyksen. Sen nimeksi tuli Polar Night ja on tietysti omasta mielestä tosi hyvä biisi. Teostoilmoituskin on jo tehty. Kiva kun sai jotakin tehtyä, tuli oikein hyvä mieli.

Facebookissa oli video, jossa joku nainen puhui rakkaudesta. Sanoi, että ihmiset rakastuvat sinuun ja sitten rakkaus loppuu ja tyypit lähtee, mutta jos rakastaa itseä, niin se itse ei koskaan lähde. Niin kai se on, että olis hyvä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ois hyvä osata rakastaa itseä sellaisena kuin on, niin elämä vois olla helpompaa. Se ois kyllä tärkeää osata hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kaikkene vikoine ja puutteineen, osata hyväksyä ja rakastaa itseä sellaisena kuin on ja sallia itselle ne kaikki asiat, jotka nyt näkee ”puutteina” ja ”vikoina”, jotka pitäis muka korjata. Toisen ihmisen rakastamisessakin on tärkeä hyväksyä toinen sellaisena kuin toinen on ja rakastaa häntä kokonaisuutena, eikä yrittää muuttaa häntä toisenlaiseksi. Sama kai pätee itseen, eli on tärkeä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja rakastaa itseä kokonaisuutena, eikä yrittää olla toisenlainen.

Huomasin kirjoittaneeni masennuksesta usein tänne. Varmasti on tullut toistoa aika lailla, samoja asioita uudestaam ja uudestaan. Paskaakos siitä, ne asiat ovat askarruttaneet viime aikoina. Mitäpä noita enää jauhamaan.

Tytär tuli poikavauvansa kanssa Suomeen. Mukava pikku epeli, täyttää 19 päivä jo 4 kuukautta. Pojan poika täyttä jo yhden vuoden 24 päivä. Niin se aika kuluu. Itse vaan vanhenee päivä päivältä. Itse kyllä en ajattele ikääni ollenkaan, tunnen itseni mieleltäni yhtä nuoreksi kuin ennenkin. Sama juttu on minun sairauksistani, vaikka on kaikenlaisia diagnooseja, niin terveeksi minä ajattelen itseni. Välillä tuntuu, että se oikeanlainen positiivinen ajattelu pitää hyvässä kunnossa. Että semmosta tuli mieleen. Kirjotin sen takia vissiin, etten jankuttais uudestaan ja uudestaan masennuksesta.