01/24/24

Sota

Valtiot eivät kehitä sotilaallista kykyään ja valmiuttaan turhan takia, vaan sodan uhkaa varten. Ne valmistautuvat sotaan, niin on tehty kautta historian; sotilaallista valmiutta kasvatetaan ja lopulta sitä käytetään. Tämän hetken tilanne vaikuttaa siltä, että kolmas maailmansota on lähellä. Toisesta maailmansodasta ei ole opittu mitään, sama kansalliskiihko on itänyt rauhassa ja alkaa taas olla voimissaan.

Venäjään ei ole suhtauduttu riittävän vakavasti, vaikka se on kasvattanut sotilaallista valmiuttaan läpi historian, ja tulee tekemään sitä tulevaisuudessakin. Heidän tekojaan on katsottu läpi sormien ja uskottu, ettei pahempaa ole tulossa, on yritetty olla ystäviä. Heille on annettu pikkusormi, mutta he haluavat koko käden. Venäjä voidaan luokitella pahaksi, joka käsitteenä edellyttää tahallisuutta ja sitä, että olisi mahdollista toimia toisinkin.

Sama kaava on toistunut läpi historian; varustaudutaan sotaan ja soditaan. Venäjän harjoittama paha ei ole yleisesti hyväksyttävää pahaa, kuten esimerkiksi villieläimen hyökkääminen toisen eläimen kimppuun ja sen tappaminen omaksi ja pentueensa ravinnoksi, vaan se on itsekästä ja narsistista raakuutta pahimmassa muodossaan.

On kuitenkin väärin yleistää paha ja raaka käsittämään koko Venäjää. Vuoden 2021 väkiluku oli väestölaskennan mukaan 147,2 miljoonaa, mutta on vähentynyt koko ajan, esimerkiksi vuonna 2021 1,04 miljoonalla ihmisellä. Jos ajatellaan että väkiluku on tällä hetkellä noin 145 miljoonaa, niin on väärin kuvitella, että Venäjällä on 145 miljoonaa häikäilemättömän pahaa ja raakaa yksilöä. 145 miljoonan joukkoon mahtuu valtava määrä ystävällisiä, empaattisia ja hyväsydämisiä yksilöitä. 145 miljoonaa ihmistä ei ole joukolla päättänyt tuhota Ukrainaa ja poistaa sitä maailmankartalta, näin ovat päättäneet maan diktaattori ja hänen neuvonantajansa, hänen joukkueensa, jolla on valta ja oikeus päättää 145 miljoonan ihmisen asioista ja elämästä, elää itse rikkaasti ja antaa toisten kärsiä kurjuudesta.  
Ilman länsimaiden tukea ja apua Ukraina tuhoutuu ja häviää maailmankartalta, jonka jälkeen ovat vuorossa toiset maat ja lopulta koko Nato, jota vastaan Venäjä valmistautuu sotimaan. Ukraina tarvitsee kaiken mahdollisen avun, eikä sinne menevää apua ole aiheellista käyttää itsekkäänä sisäpoliittisena välineenä. Apua täytyy kasvattaa keinolla millä hyvänsä, muuta mahdollisuutta ei ole. Ukrainan on voitettava sota ja saatava Venäjän valtaamat alueet takaisin. Venäjälle ei saa antaa pikkusormesta kynnen palastakaan.

01/7/24

Joulu

Joulu oli taas, joulu meni taas. SIihen suhtautuu nyt aikuisena eri lailla kuin lapsena. Lapsena siihen magiaan alkoi uskomaan, kun tarpeeksi kuunteli joulun liittyviä kertomuksia ja ihmisten höpötyksiä. Kai sitä oli jotenkin aivopesty. Joulu, siinä oli jotain taikaa. Siitä oli höpötetty jo ainakin kuukauden verran, joten kyllähän sen täytyi jotain maagista olla. Olin juuri täyttänyt 8 ja kävelimme äidin ja isän kanssa kotia kohti kaupungilta. Pysähdyimme jalkakäytävälle katselemaan erään paikallisen liikkeen takapihalle, jossa oli lava ja siellä oli menossa hauska joulunäytelmä. Olin haltioissani, näytelmä oli hauska, en ollut aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Lumoukseni keskeytti äidin tai isän äänellä lausuttu ”no niin, mennäänpä” ja sitten lähdettiin. Olin pettynyt, tuntui kuin täytekakku olisi vedetty synttärijuhlien pöydästä pois ja palautettu kauppaan, unelmien ilmapallo olisi puhkaistu.

Jouluaatto ja naamarijoulupukin vierailu, lahjojen jako, paluu arkeen. Siinäkö se oli, koko maaginen happening, josta oli jo pitkän aikaa höpötetty. Missä oli se taika, magia, satu ja unelma, missä oli se ilo, riemu, rauha ja rakkaus?

Voin olla väärässäkin, mutta luulen ja uskon, että ilo, riemu, rauha ja rakkaus löytyvät meidän sisältämme, omasta mielestämme ja sydämestämme. Ilo, riemu, rauha ja rakkaus eivät löydy suuresta läjästä joululahjoja, läjästä rutistuneita joulupapereita, avatuista pahvilaatikoista, syödyistä kinkuista, joulupuuroista ja suklaista. Joku voi löytää ilon, riemun, rauhan ja rakkauden uskonnosta ja kirkosta, joku sisältään ilman uskontoa ja kirkkoa. Nimityksillä ei ole merkitystä, mutta luulen ja uskon, että meillä on keho/ego ja meillä on myös sielu/henki, molemmat samassa paketissa. Luulen ja uskon, että ilo, riemu, rauha ja rakkaus löytyvät sisältämme, sielusta/hengestä. Keho/ego kokee myös iloja ja nautintoja, mutta ne ovat lyhytaikaisempia kuin sielun/hengen kokemat, jotka ovat pysyvämmän laatuisia. Jos vähennetään nimitysten paljoutta, niin luulen ja uskon, että meillä on siis ego ja sielu samassa paketissa, on itsestämme kiinni kumpaan haluamme samaistua. Luulen ja uskon, että jos löydämme ilon, riemun, rauhan ja rakkauden sisältämme, niin meillä voi olla joulu joka päivä.

12/12/23

Ukraina

Ukraina häviää Venäjän hyökkäyssodan, jos länsimaiden tuki lopahtaa. Yhdysvallat antavat Venäjälle ja sen yksinvaltiaalle melkoisen joululahjan, jos he lopettavat Ukrainan tukemisen. Siitä saisi kärsiä koko maailma. Euroopan apu ei ole riittävää. Ukraina tarvitsee aseita, rahaa, ruokaa, juomaa, sotilaita, asiantuntijuutta sodankäyntiin, asiantuntijuutta korruption vastaiseen taisteluun, terveydenhuoltoa, he tarvitsevat kaikkea mahdollista apua. Julkilausumat eivät heitä auta, niillä ei voi sotia Venäjää vastaan. Ukraina on täysin riippuvainen länsimaiden avusta, valtavaa vihollista, jonka historia perustuu sodankäyntiin, on pienen valtion vaikea voittaa. Venäjä on tasaisen varmasti kasvattanut sotavoimiaan ja valmistautunut uusiin sotiin koko historiansa ajan. Länsimaat ovat uskoneet rauhalliseen diplomatiaan heidän kanssaan. Nyt on koittanut aika, että valehtelevan, salassa voimiaan kasvattaneen kumppanin kanssa ei keskustella rauhallisen tasapuolisesti. Venäjä on koko sodan ajan odottanut, että länsimaiden tuki Ukrainalle alkaa vähentyä, he voivat rehennellä voittaneensa sodan ja alkaa valmistautua seuraavaan sotaan. Yhdysvalloilla ja Natolla koittaa hikiset ajat, jos Venäjä voittaa hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. Pohjois-Korea on myynyt Venäjälle ammuksia valtavia määriä, he saavat apua sieltä päin, he saavat apua myös Unkarilta, joka lyö kapuloita rattaisiin Ukrainan auttamisessa ja EU- ja Nato-jäsenyydessä. Tilannetta vaikeuttaa myös ukrainalaiset Volodymyr Zelenskyin vastustajat, jotka ovat alkaneet ilmaista tyytymättömyyttään presidenttiä kohtaan. Heidän propagandansa on Venäjälle eduksi. Tilanne näyttää epämiellyttävän uhkaavalta.    

Leikitäänpä ajatusleikkiä, jonka aluksi huomautettakoon ja painotettakoon, että tämän leikin ajatukset eivät ole ehdotuksia tai vaatimuksia, vaan puhdasta mielikuvituksen lentoa, sillä eihän meidän hyvinvoinnistamme sovi tinkiä yhtään.

Kuinkahan monta suomalaista ansaitsee palkkaa yli 10.000 euroa kuukaudessa? Kuvitellaanpa, että heille maksettaisiin vuoden ajan vain se 10.000 euroa kuukaudessa ja yli menevä osa menisi Ukrainan tukemiseen, kuinkahan paljon siitä kertyisi rahaa? Enemmän kertyisi, jos kaikille maksettaisiin vain max 5000 euroa.

Ajatellaanpa urheilua, vaikka jääkiekkoa. Voisimmeko elää yhden vuoden ilman SM-liigaa, selviäisimmekö siitä? Jääkiekon SM-liiga on iso bisnes. Jos eläisimme yhden vuoden ilman jääkiekkoa ja osoittaisimme siitä säästetyt rahat Ukrainan tukemiseen, niin puutteellisella matemaattisella lahjakkuudellani uskallan väittää, että siinä olisi iso läjä rahaa.

Jos myös Mestis-liiga lakkautettaisiin vuodeksi ja rahat suunnattaisiin Ukrainan tukemiseen, olisi siinäkin iso läjä rahaa. Miksi vain jääkiekko, miksei muutkin lajit? Kyllä jalkapallon, pesäpallon, lentopallon, koripallon ja kaikkien muidenkin urheilulajien rahat kelpaisivat.

Miksi vain urheilu, miksei taide? Kaupunginorkesterit? Teatterit? Pärjäisimmekö vuoden ilman niitä? Niistäkin tulisi reilusti tukea Ukrainalle. Miksi vain kaupunginorkesterit ja teatterit, miksei muukin kulttuuritoiminta? Kaikkien rahat kelpaisivat. Miksi urheilun ja kulttuurin rahat, miksei Styngin omat rahat? Niistä ei paljoa kertyisi, hyttysen kakan verran.

Eihän näin voi menetellä, eihän? Ei tietenkään. Meidän hyvinvoinnistamme ei voi tinkiä. Voiko ukrainalaisten? Rintamalla ei pelata jääkiekkoa, ei jääpalloa, ei lentopalloa tai vastaavaa, orkesterit eivät soita, ei ole teattereita, ei oopperaa, ei balettia tai vastaavaa. Miksi tämä ajatusleikki? Jotta osaisimme olla kiitollisia omasta hyvinvoinnistamme ja muistaisimme huomioida vähäosaisemmat ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat, rajojemme sisällä ja niiden ulkopuolella. 

12/5/23

Avioliitto

Avioliitto on vaikea laji. Ihastuneet ja toisilleen rakkautta vannovat pariskunnat ovat suhteen alussa eri ihmisiä kuin viiden vuoden kuluttua, minkä vuoksi usein erotaankin. Suhteen alussa molemmat koettavat elää sitä roolia, minkä ajattelevat toista miellyttävän eniten, motiivina hylätyksi tulemisen pelko. Molemmat esittävät eri ihmistä kuin mitä todellisuudessa ovat, sottapytty siivoaa jälkensä, äkkipikainen nielee kiukkunsa, frigidi on tulinen rakastaja, narsisti hyväntekijä vailla vertaa ja epäsosiaalinen sosiaalinen.

Kun roolit karisevat pois, alkaa arki ja jokainen on oma itsensä. Perhana, tuo kumppani ei olekaan sellainen mihin rakastuin, hän ei olekaan hyväntekijä vailla vertaa, hän ei olekaan kaiken salliva lempeyden perikuva, hän ei olekaan kyltymätön seksihirmu. Seuraa avioero, tai tutustumisen aikakausi. Avioeron tapauksessa sama piiri jatkaa pyörimistään, löytyy uusi ihanuus, joka ennen pitkää paljastuu toisenlaiseksi kuin alussa, seuraa ero ja piiri jatkaa pyörimistään.

Entä jos puheripulinen hiljenisi, mykkäkoululainen puhuisi, puolison mollaaja kehuisi, frigidi kiihottuisi, sotkija siivoaisi, äkkipikainen rauhoittuisi, narsisti unohtaisi itsensä ja rakastuisi koko maailmaan, epäsosiaalinen muuttuisi seurapiirien keskipisteeksi, muuttuisiko kaikki paremmaksi? Avioliitto on vaikea laji.    

11/26/23

Money money money

Harvoin käsittelen rahaa, tänään tein sitä. Hyvin erikoinen päivä. Voitin Jokerissa 6 euroa. Myin kaksi kitaraa ja ostin baritoniukulelen. Sellainen rahapäivä tänään. Voi veljet.

11/13/23

Ego

”Meissä kaikissa asuu kaksi henkilöä, toista minä nimitän Egoksi. Ego haluaa aina olla oikeassa. Ego myös uskoo olevansa toisista ihmisistä erillinen olento ja kilpailee jatkuvasti heidän kanssaan. Hänestä tuntuu, että hänen koko olemassaolonsa riippuu hänen paremmuudestaan toisiin nähden. Niinpä hänen on saatava paitsi paljon tavaraa, myös kalliita tavaroita. Hän voi parhaiten, kun hän onnistuu nujertamaan jonkun toisen. Hän katsoo arvonsa perustuvan siihen, miten hän pärjää toisten joukossa, niiden, jotka hän epätoivoisesti pyrkii voittamaan. Hänen unelmiensa täyttymys on olla numero yksi. Aika hyvä saavutus on kuulua porukan parhaan kymmenesosan parhaan joukkoon, ja aivan välttämätöntä on olla keskitasoa parempi. Egosta ei ole pelkästään mukava voittaa, vaan hän tarvitsee voittoa kipeästi. Hänellä on jatkuvasti kova pyrkimys johonkin. Hän mässäilee saavutuksillaan ja laskee ahkerasti palkintojaan ja kunniamerkkejään. Egolla voi olla kaikkein upeimmat autot, tyylikkäimmät vaatteet, hienoimmat ateriat, vaikuttavimmat huumausaineet, omituisimmat seksikokemukset ja jos jonkinlaiset huvitukset, mutta kun ne ovat menettäneet makunsa tai joutuneet pois muodista, on laadittava uusi lista. Egon on mahdotonta olla tyytyväinen niin kauan kuin jossakin on joku, joka on voitettava, tai on vielä jotakin ostettavaa ja omistettavaa, jotta voisi olla voittaja. Hän ajaa takaa jotakin, mitä ei koskaan saavuta. Toista meissä kaikissa olevaa henkilöä, minä nimitän Hengeksi. Hän ei ole kiinnostunut mistään sellaisesta, minkä Ego kokee kiehtovaksi. Hän ei välitä hankinnoista, ei pyri mitenkään olemaan toisia parempi, puhumattakaan, että yrittäisi peitota heidät. Itse asiassa hän ei edes vertaa itseään toisiin. Hän tuntuu välittävän oikeastaan vain yhdestä asiasta, siihen hän pyrkii määrätietoisesti, muu ei merkitse mitään. Henki ylenkatsoo kaikkialla hääräilevän kaksoisveljensä tarvitsevuutta, ja haluaa vain olla rauhassa. Niin, henki on rauhan kaipuuta. Hän voi kyllä kilpailla, mutta hänellä ei ole mitään tarvetta olla kukkona tunkiolla. Henki voi aidosti nauttia omaisuudesta, mutta ei koskaan anna sen hallita itseään, hän voi yhtä hyvin antaa sen poiskin. Egon mantra on enemmän ja paremmin, Hengen mantra on aina sama: rauha. Henki säteilee rauhaa toisiinkin. Hän levittää tyyneyttä ympärilleen aina, myös kaaoksen keskellä. Siinä he siis ovat, meidän ikuiset sisäiset kumppanuksemme, Ego ja Henki. Kysymys ei ole siitä, miten toinen saataisiin pois pelistä, vaan siitä, miten se osa meitä, mikä pitää meidät jatkuvasti levottomuuden tilassa, saataisiin aisoihin. Kuinka voisimme lopettaa alituisen takaa-ajon ja olla tyytyväisiä? Kysyn tätä itseltäni monta kertaa päivässä. Kenen annan olla ohjaksissa?”

Dyer, Wayne W: Ajaton viisaus (Celia)

11/3/23

Intuitio

Mieli on pyhä, eivät lait ja yhteiskunnalliset käytännöt. Yhteiskunnan pahat teot on lähes kaikki tehty yhteiskunnan lakien suojissa. Sokrates murhattiin, koska lain mukaan oli soveliasta hävittää toisinajattelevat älyköt. Jean d´Arc, ”Orléansin neitsyt” poltettiin roviolla, koska laki määräsi niin. Herodes murhautti koko maan poikavauvat. Tämä hyväksyttiin, koska se oli hänen säädöksensä. Äitini syntyessä puolet tämän maan väestöstä, kaikki naiset, eivät voineet äänestää, koska säännöt olivat sellaiset. Kun minä synnyin, miljoonia ihmisiä kuljetettiin epäinhimillisten lakien varjolla kuin karjaa keskitysleireihin, ja heidän koko omaisuutensa takavarikoitiin. Laki määräsi ennen, että mustien ihmisten on istuttava bussin takaosassa, käytettävä eri juoma-altaita kuin valkoisten, ja elettävä kaikin puolin rajoitettua elämää, joka tarjosi hyvin heikot menestymisen mahdollisuudet. Älkäämme siis vedotko yhteiskunnallisiin lakeihin ja sääntöihin toimintamme oikeuttamiseksi. Henkilöillä, jotka todella ymmärtävät, mitä itseluottamus on, on sisäinen pakko elää eettisyyden, ei niinkään sääntöjen määräämällä tavalla. Melkeinpä minkä tahansa käytöksen oikeuttamiseksi, voidaan löytää joku epämääräinen laki, sääntö tai yhteiskunnallinen käytäntö. Se, jolle oman mielen integriteetti (1) ei ole ensiarvoisen tärkeä asia, vetoaa mielellään lakeihin, joutuessaan puolustelemaan tekojaan. Ne taas, joiden tavoitteena on henkisyyden kehittäminen, eivät tukeudu konformismiin (2).  

(Ralph Waldo Emerson, yhdysvaltalainen esseisti, runoilija, filosofi ja 1800-luvun transsendentalistisen liikkeen johtaja, 1803–1882).

  • Integriteetti tulee latinan sanasta integritas tarkoittaen jotakin, mikä ei jakaannu helposti, jotakin kokonaista, koskematonta ja ehjää. Alun perin se tarkoitti puhtautta ja täydellisyyttä, eli tekopyhyyden vastakohtaa. Nykykielessä se yhdistetään myös rehellisyyteen ja luotettavuuteen.
  • Konformisuus tai konformismi on yksilön ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen mukautumista kohti jotain ilmaistua, ymmärrettyä tai kuviteltua sosiaalista normia. Nämä normit ovat ryhmäkohtaisia, vaikka yksilöt usein uskovat niiden olevan universaaleja. Konformisuuden on havaittu vaikuttavan ihmisten poliittisin mielipiteisiin, kuuliaisuuksiin ja käyttäytymiseen.
10/21/23

Ihminen

Miehet vertailevat. Aina on joku, jolla on kauniimpi puoliso, parempi asunto, parempi auto, enemmän rahaa, isompi penis, komeampi ulkomuoto, pienempi vatsa, lihaksikkaampi vartalo, parempi ammatti, korkeampi koulutus, enemmän omaisuutta, sujuvampi käytös, parempi huumorintaju, tai yksinkertaisesti joku, jolla on kaikki asiat paremmin. Aina löytyy joku, joka saa aikaan kateutta, vaikka syytön se toinen on, oma suhtautumistapa sen kateuden rakentaa.

Naiset vertailevat. Aina on joku, jolla on kauniimpi puoliso, parempi asunto, parempi auto, enemmän rahaa, isommat rinnat, tiukempi pylly, kauniimpi ulkomuoto, pienempi vatsa, solakampi vartalo, parempi ammatti, korkeampi koulutus, enemmän omaisuutta, sujuvampi käytös, parempi huumorintaju, tai yksinkertaisesti joku, jolla on kaikki asiat paremmin. Aina löytyy joku, joka saa aikaan kateutta, vaikka syytön se toinen on, oma suhtautumistapa sen kateuden rakentaa.

Isommassa mittakaavassa saattaa löytyä, joku toinen valtio, jolla on asiat niin, että toista närkästyttää. Vertailu ja kateus saattavat johtaa kilpailuun, valtioiden kyseessä ollessa jopa sotaan, jos tarpeeksi närkästyttää, toinen valtio ja sen asukkaat saatetaan jopa haluta pyyhkäistä maailmankartalta kokonaan pois, tappaa sotilaat ja siviilit ja ottaa maat oman hallintaan, tehdä omasta valtiosta suurempi, mahtavampi ja voimakkaampi.

Ihmiset ovat Luojan luomia, sanotaan. Ihmiset vertailevat Luojiaan, syntyy erilaisia uskoja. Vertaillaan uskoja. Toiset uskot eivät ole parempia, oma usko on parempi, toiset uskot ovat vääriä uskoja. Uskomme johonkin, toiset uskovat johonkin muuhun. Osa ihmisistä hyväksyy toisten uskot, eletään sovussa ja pyritään yhteistyöhön, osa taas ei, osan mielestä toiset uskot ovat vääriä uskoja. Ihmiset ovat erikoisia olentoja, niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, niin kauan ihmiset ovat riidelleet keskenään. Villieläimet riitelevät keskenään puolustaessaan oma reviiriään tai omia poikasiaan. Villieläimet tappavat toisiaan saadakseen ravintoa itselleen. Muutoin ne pyrkivät elelemään omissa oloissaan. Ihmiset valtaavat villieläinten reviirejä, jolloin eläimiltä vähenee elintila, ne siirtyvät lähemmäs ihmisasutusta, jolloin ne ovat ihmisille vaaraksi ja ihmiset tappavat niitä. Ihminen saastuttaa luontoa, omaa elintilaansa, myrkyttää ilmastoa, saastuttaa maaperää, saastuttaa vesistöä, tappaa toisia ihmisiä, tappaa eläimiä. Ihminen tutkii avaruutta, tutkii mahdollisuutta paeta sinne, jos eläminen maapallolla käy mahdottomaksi.     

10/1/23

Ihminen

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä selviytyäkseen, kukaan ei selviä yksin. Kaikki valtiot tarvitsevat toisiaan, yksikään ei selviä yksin. Ukraina ei selviä yksin, Suomi ei selviä yksin, USA ei selviä yksin, Venäjäkään ei selviä yksin. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Ihminen on luotu toimimaan yhdessä, toisten avulla ja toisia auttaen. Ihmisiä ei ole luotu taistelemaan toisiaan vastaan.
Maailma kehittyy väärään suuntaan, valtiot rakentavat korkeampia muureja rajoilleen, muurien taakse asevoimia vartioimaan ettei kukaan tule yli. Ihmiset tungetaan pienempiin ja pienempiin koppeihin asumaan, eristysselleihin. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, emme ole koskaan tyytyväisiä, emme saavuta tavoitteitamme, koska haluamme aina enemmän ja enemmän, tunnemme itsemme epäonnistujiksi.
Ihminen kilpailee koko elämänsä, tulematta koskaan maaliin. Valtiot kilpailevat, kaupungit kilpailevat, rikollisjärjestöt kilpailevat, yksilöt kilpailevat, kukaan ei voita.
Kilpailusokeudessaan ihminen tuhoaa elinympäristöään siitä piittaamatta, menestys kilpailussa on pääasia. Asiantuntijat sanovat meidän olevan muita Pohjoismaita jäljessä. Missä asiassa? Miksi kilpailemme, miksi sodimme? Miksi emme elä sovussa, tee yhteistyötä, kilpailuvietin vuoksi, rahan vuoksi? Tähän on helppo vastata, että teemmehän me yhteistyötä. Niin teemme, pärjätäksemme liiketaloudellisessa kilpailussa.

09/3/23

Vanhuus ei tule yksin

Huomaa kun kirjoittaa jotain, niin tulee useammin virheitä enemmän kuin ennen. Tänään huomasin, että olin laittanut tulevan näyttelyni Oskari Jauhiainen galleriassa päivämääriksi 6.9-14.10 ja hitto kun ihmettelin kun yhdessä tiedotteessa luki, että 6.9-7.10. No, minähän tarkistelin ja 7.10 osoittautui oikeaksi loppupäiväksi. Ei muuta kuin mainokset uusiksi. Muutenkin tulee kirjoitusvirheitä enemmän. Tähän astisessa tekstissäkin on ollut jo useita, jotka olen jo korjannut (tuokin oli ensin karjannut eikä korjannut).

Täytyy olla tarkkana.