01/3/19

Uusi vuosi

Vuosi meni, vuosi tuli. Mitä opin edellisestä vuodesta, mitä huomasin ja ehkä älysinkin? Ainakin sen, että me vanhenemme kaikki. Vanha äitini joutui piipahtelemaan entistä useammin terveyskeskuksessa ja sairaalassakin. Samaten itse jouduin piipahtelemaan lääkärin kanssa syvällisiä turisemassa. Mikäs siinä, lääkärit olivat mukavia heppuja ja tuntuvat osaavan asiansa. Tympeää se varmaan olisi sellaisen lääkärin vastaanotolla olla, joka ei työtään osaisi. Tai jäi minulle mieleen kun kerran Kemissä, jossa olin kitaramaikkana 1980-82, minulle nousi aivan tolkuton kuume joka ei hellittänyt millään ja oli pakko sitten lopulta änkäytyä johonkin päivystykseen vai mikä lie ollut. Siellä vielä illalla istuin penkillä huojuen odottamassa kun eivät meinanneet päästää lääkärin vastaanotolle. Lopulta sitten illalla myöhään yksi lääkäri ohikävellessään tupisi hoitajalle että kyllä tuo on pakko ottaa sisään ja niin minä sitten pääsin tämän herra ylijohtajan vastaanotolle. Lääkäri vähän katseli, antoi antibioottikuurin (sellaisia pillereitä) ja yhden päivän sairaslomaa. Hallelujaa, kello oli jo kymmenen maissa illalla ja minä sain seuraavan päivän sairaslomaa. Jäi hyvä mieli. No, selvisin hengissä.

Aamulla on mennyt lehden lukemiseen enemmän aikaa kun se on melko nautinnollinen hetki se aamiainen + kahvi + Kaleva. Sellainen uutinen.

En ole vieläkään täysin toipunut eläkeuudistuksesta. Tein aikanaan kansalaisaloitteen, että eläkeikiä olisi alennettava niin hallituksen heput ottivat ja nostivat niitä. Pitäisköhän tehdä aloite että nostetaan samantien reilummalla kädellä, kymmenellä vuodella vähintään, seitenvitosena eläkkeelle, halukkaat hautaan saakka. Helevata.

Toisaalta mitäpä minä täällä lämpimien seinien sisällä valittelemaan kun samaan aikaan maailmassa on kymmeniä sotia, nälänhätää, kidutusta, tyttöjen ympärileikkauksia jne jne. Olen saanut elää vaiheikkaan ja tapahtumarikkaan elämän tähän asti. Kannattaa olla kiitollinen. Hyvää uutta vuotta kaikille.

12/16/18

Mielelmiä päivän ratoksi

Nuorena usein ihmettelin, kun vanhemmat ihmiset juttelivat keskenään – yllättävän usein juttua piisasi vaivoista ja sairauksista. Ajattelin että eikö noilla ole muuta juteltavaa. Nyt olen itse vanhempi ihminen ja vaivat lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta eipä niistä huvita infoa levitellä pitkin maakuntaa. Olenko erilainen? Siinäpä kysymys.

Omasta mielestäni olen hyvin samanlainen kuin muutkin, minulla on pää, aivot, keho, sisäelimet jne. Olen usein miettinyt, että kaikkihan me olemme samanlaisia, vaikka puhutaan maahanmuuttajista ja siitä että he ovat erilaisia. Miten niin erilaisia? Eilen Kalevan yleisönosastolla joku kirjoitti muistaakseni maaseudun autioitumisesta, kun kaikki muuttavat kaupunkeihin. No, silloinhan he ovat kaupunkiin muuttajia. Kaupunkiin muuttaminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin maahan muuttaminen. Kaupunkeihin muutetaan paremman elämän toivossa, kun taas eri maihin muutetaan paremman elämän toivossa. Siinä on vissiin joku ero, minä en vain ole vielä huomannut sitä. Yhden kirjaimen ero: mamu – kamu.

Maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat tavattoman ikäviä. Suomalaisten tekemät rikokset ovat tavattoman ikäviä. Nyt on Oulu näkyvästi otsikoissa äärettömän ikävien seksuaalirikosten vuoksi. Useampi tyyppi yhtä tyttöä raiskaamassa, siinä ilmeisesti toimii vastaava laumasieluisuus kuin koirilla, on lauma jolla on johtaja. Oma koirani on rodultaan suomenlapinkoira, lupsakka ihmisrakas koira, jolla on erittäin vahva suojeluvietti. Kun joku muu koira tulee lähelle tonttimme rajoja, nousee rähäkkä, mikä käy minun ja puolisoni sekä todennäköisesti myös naapureidemme ja ohikulkijoiden korville. Haukkuu se kyllä ohikulkeville ihmisillekin, että ei sen puoleen. Se on valinnut minut laumanjohtajaksi ja sen mukaan edellään. Uskon että osalla ihmisistä on taipumusta vastaavaan laumasieluisuuteen ja suojeluviettiin, miksi me muuten rakentelisimme rajoja kaupunkien, valtioiden ja maanosien välille? Aina on myös jossain päin maailmaa käynnissä sotia eri valtioiden välillä, mikä minusta ei sovi älykkään, ystävällisen ja myötätuntoisen ihmisrodun edustajan normaaleihin ja sivistyneihin toimintatapoihin. 

Nyt kun on vielä vallalla tämä markkinatalous ja ihmisillä tavaran määrä lisääntyy, niin sitähän täytyy suojella etteivät toiset sitä varasta. Tavaraa hommataan yli omien tarpeiden ja sitä toiset pyrkivät ikävä kyllä varastele-maan. Niin kai se menee, jos ei omat varat riitä niin otetaan toisilta.

Eilen kävin katsomassa Bohemian Rhapsody -elokuvan ja se herätti monenlaisia ajatuksia. Musiikki oli vaikuttavaa mutta tarinassa esitetty Freddie Mercuryn elämänkaari oli surullinen. Ainakin hän sai tehdä sitä mitä halusi, olla esiintyjä, mutta tunteen tasolla uskon hänen olleen hieman onneton ja ajoittain totaalisen yksinäinen sielu. Vaikea tietää, toisen sielua ei kai ole yksinkertaista ulkopuolisen nähdä ja tuntea.   

12/2/18

Mielensäpahoittaja

Kävin lauantaina tyttäreni ja poikani kanssa katsomassa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan ja nautin siitä enemmän kuin odotin, huomattavan paljon enemmän. Heikki Kinnunen on loistava näyttelijä, todella erinomainen.Elokuvaa katsoessani sain taas todeta kuinka herkkä olen, koska vedet valuivat silmistäni lähes koko elokuvan ajan. Elokuva on mielestäni kyllä enemmän draama kuin komedia.

Oli hienoa käydä omien jälkeläistensä kanssa elokuvissa. Teimme sitä usein kun he olivat pieniä, sitten tulivat heidän kasvuvuotensa ja nyt he ovat jo nuoria aikuisia.Minähän en ole vanhentunut yhtään, mitä nyt vähän ehkä fyysisesti ja henkisesti, ihan vähän vaan, sitähän ei lasketa.

11/26/18

Konsertissa

En ole aikoihin maalannut ja veistänyt mitään. Sävellellyt olen jonkin verran pikku kappaleita. Lauantaina tuli tunne, että piti päästä jonnekin, jonnekin pois kotisohvalta. Varasin netistä elokuvalipun, Markku Pölösen ohjaamaan Oma Maa-elokuvaan, sitä on kehuttu ja sitä tehnyt vähän mieli mennä katsomaan. En mennyt. Jonkin ajan kuluttua peruin varaukseni ja päätin lähteä Patrik Kleemolan kitarakonserttiin, siitäkin huolimatta, että ohjelmassa oli perinteisen kaavan mukaan vanhaa ja uutta.

Kleemola soitti barokkimusiikkina Johann Sebastian Bachia ja Silvius Leopold Weissia,sekä klassismin ajan biisinä Fernando Soria – hyvin tyypillisiä valintoja. Teknisesti hyvin vaikeita teoksia ja Kleemola suoriutui niistä erinomaisesti, mutta niiden aikana muistin taas miksi en ole käynyt kitarakonserteissa pitkään pitkään aikaan. Olen kuullut samojen säveltäjien samat biisit niin tuhottoman monta kertaa aiemminkin. Taitavia säveltäjiä, ei siinä mitään, mutta korvani kaipaisivat jotakin muutakin.

Sitä sainkin täyden hinnan edestä, kun Kleemola soitti Harri Vuoren Chiroptera-sävellyksen jaMikko Heiniön viisi preludia. Ne olivat musiikkia minun makuuni ja Kleemola tulkitsi ne komeasti.

Ajattelin konsertin aikana, että ehkä olisi jo aika muuttaa perinteistä konserttikaavaa: lyhentää konserttia väliajattomaksi, kestoltaan noin 45-50 minuutin mittaiseksi, ja yhdenmukaistaa ohjelmasisältöä. En tiedä muista, mutta ehkä se innostaisi minuakin käymään enemmän konserteissa. En ole kiinnostunut ihastelemaan virtuoosien sorminäppäryyttä vaan kuuntelemaan musiikkia.    

10/11/18

Niinpä

Auton korjaus maksoi 329€. Tuntuu vähältä kun olin varautunut siihen että se tonnin maksaisi, mihin ei tietenkään rahat oikein riittäisi. Niinhän se yleensä tuntuu kaikissa asioissa, siis ettei rahat riittäisi. Sitten kun lukee minkälaisissa olosuhteissa ihmiset joissakin maissa elävät niin tuntuu ruhtinaalliselta kun on lämmin peti, ruokaa ja rauhan tilassa oleva kotimaa. Saamme elää suhteellisen tasa-arvoisessa maassa, jossa kaikki ihmiset ovat ihmisiä, eivätkä eriarvoisia olentoja toisten ollessa toisia ylempiä ja toisten alempia. Vai ovatko Suomessa kaikki tasa-arvoisia? Romaanit, saamelaiset, maahanmuuttajat, naissukupuoli?

Tosin nykyään yleistyvä kansallissosialismi alkaa huolestuttavasti muistuttaa natsi-ideologiaa ja Apartheid-politiikka, joka oli Etelä-Afrikan unionissa ja tasavallassa vuodesta 1948 vuoteen 1991 saakka harjoitettua rotuerottelupolitiikkaa, laillistettua rotusortoa , jossa maan väestö jaettiin valkoisiin, mustiin, intialaisiin ja värillisiin (jotka olivat pääasiassa maahan tuotujen malaijiorjien ja mustien jälkeläisiä).

Me kaikki kuitenkin olemme samaa ihmisrotua, vaikka olemme hieman eri näköisiä ja kuuloisia. Koiratkin ovat kaikki koiria ja kissat kissoja. Luin eräästä nimeltä mainitsemattomasta kirjasta erään astoronautin, jonka nimeä en muista, kertoneen että kun maapalloa katseli riittävän kaukaa, niin kaukaa että valtioiden rajat häsivät, alkoi suhtautuminen kotiplaneettaamme hieman muuttua. Uskon sen. Omakotitaloihin rakennetaan aidat, kaupungit jaetaan osiin, valtiot jaetaan osiin, valtioille luodaan rajat joita vartioidaan ja puolustetaan. Yli ei saa tulla ilman lupaa. Menkää pois tai posautan pyssyllä, hus hus. Jos en posauta niin rajan ylittajät saavat ainakin rangaistuksen. Perkale. Pitäähän sitä vähintään rangaista jotenkin.

Ihmismieli on erikoinen, me pelkäämme vierasta. Ystäväni kertoi että kun joskus, luultavasti 70-luvulla Ouluun tuli ensimmäinen mustaihoinen koripallon pelaaja, oli ystäväni kävelemässä kaupungilla mietteisiinsä sulkeutuneena pää alaspäin roikkuen. Kun hän oli nostanut katseensa, olivat hänen silmänsä kohdanneet mustaihoisen koripalloilijan ja hän oli säikähtänyt äänekkäästi, yllätys oli ollut niin voimakas.

Maahanmuuton vastutus lienee vieraan pelkoa, uskoisin. Siirtoväen saapumisesta Suomeen karjalasta tietää Wikipedia kertoa seuraava:
Suhtautuminen karjalaiseen siirtoväkeen muualla Suomessa oli aihetta tutkineen filosofian tohtori Heli Kanasen mukaan karumpaa kuin jälkeenpäin on yleisesti haluttu muistaa. Sotien aikana tuli täytenä yllätyksenä, että paikkakunnalle ilmestyi äkkiä suurin joukoin vierasta murretta tai kokonaan outoa kieltä, karjalaa, puhuvaa väkeä, jolla oli oudot tavat ja joka sotki paikkakunnan totuttua järjestystä. Pika-asutus- ja maanhankintalakien nojalla siirtoväelle otettiin maata elämiseen, minkä jotkut maata luovuttamaan joutuneet kokivat ”varastamiseksi”. Torjuva suhtautuminen johtui uusien tulijoiden vieroksumisen ohella myös siitä, että myös sodan tuhoilta säästyneillä alueilla oli kaikesta pulaa eikä omasta vähästä oltu halukkaita luovuttamaan muille. Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista. Vuosien kuluessa siirtoväen ja alkuperäisväestön suhteet kuitenkin paranivat ja alkuvaiheen epäluuloinen ilmapiiri jopa haluttiin unohtaa puolin ja toisin.

Niinpä, kukapas niitä ikäviä asioita haluaisi muistella.

10/4/18

Ihminen

Ihminen on keksinyt ja kehittänyt monenlaisia keksintöjä ja taitoja, tulenteon, kirjoitus- ja lukutaidon, pyörän, rahan, ruudin, kirjapainotaidon, mäntähöyrykoneen, rokotukset, sähkön, puhelimen, internetin, aurinkoenergian, tuulivoiman jne., mutta silti ihminen ei ole vielä oppinut elämään sovussa kanssaihmisten kanssa, samanrotuisten olentojen riippumatta heidän ihonväristään, äidinkielestään, synnyinpaikastaan, asuinpaikastaan tai muusta vastaavasta sivuseikasta.

Muodostamme omia alueitamme, esim. valtioita, joille teemme rajat joita ryhdymme valvomaan. Ilman lupaa ei saa tulla meidän alueelle, siitä seuraa rangaistus joka perustuu kostoon. Jos joku rikkoo itse keksimiämme lakeja, annamme rangaistuksen, kostamme omasta mielestämme sivistyneellä tavalla. Laitamme esim. lain rikkojan vankilaan, joissakin valtioissa saatamme jopa teloittaa eli suomeksi sanottuna tappaa. Jos joku istuu vuosikausia vankilassa, muuttuukko hän ”paremmaksi” ihmiseksi? Tuskin, kaikki eivät ole Nelson Mandeloita.

Ihminen ei ole vielä niin kehittynyt olento että osaisi tuntea myötätuntoa ja rakkautta kanssaihmisiään tai peräti koko ihmiskuntaa kohtaan. Jotkut varmasti ovat, mutta olemme yksilöitä. Mielestäni on pelottavaa jos persoonat, jotka eivät kykene tuntemaan ystävällisyyttä ja myötätuntoa pääsevät johtotehtäviin. Pelottavinta on se, jos he pääsevät valtioiden päämiesten tehtäviin. Seuraukset saattavat olla katastrofaaliset.

09/20/18

Wqxgfhbrtps689302118687sdgfq

Joutilas tunti, ei opetusta. Tein eilen muka valmiiksi kitarakvartetille pikku kappaleen. Muka. Sitä pitkään tuhersin. Vielä siinä joku vastustaa, sen verran ettei sitä voi käsistään päästää. Tai eihän niitä kappaleita kukaan vailla ole, mutta ei sitä oikein voi valmiiksi sanoa. Tuntuu että sitä pitäisi jatkaa jollakin tavalla.

No, nyt se tuntuu valmiilta, värkkäsin sitä vähän. Saa nähdä tuntuuko huomenna.

Nimen antaminen tuntuu vaikealta. No, nyt annoin taas uuden nimen sille. Saa nähdä jääkö pysyväksi.

Uusille biiseille on vaikea antaa nimiä, koska nimet antavat kuulijoille mielikuvan teoksesta, ajatellaan usein että kappale ”kuvastaa jotakin” tai ”kertoo jostakin” mitä nimi antaa ymmärtää. Nimi jo valmiiksi ohjaa kuulijoiden ajatuksia johonkin suuntaan, mistä en oikein tykkää. Tekijänoikeusjärjestöt taas haluavat että kappaleilla on nimet, jotta ne voidaan tunnistaa ja esityskorvaukset maksaa oikeille tekijöille.

Toisaalta saattaahan se olla niinkin että kuulijat vierastaisivat kappaleita, joiden niminä oli pelkkiä numeroita tai mitä ihmeellisempiä kirjainyhdistelmiä, joissa tietysti voisi olla se vaara että jossakin kielessä joku omituinen kirjain- tai numeroyhdistelmä voisi tarkoittaa jotakin, vaikka jotakin uskontoon liittyvää, joka saattaisi kovastikin loukata jonkin tietyn uskonnon hartaita ja tuottaa vaikka kuoleman tuomion säveltäjälle.

Niin, nimien keksiminen on vaikeaa.

08/21/18

Ilo, rauha ja niin päinpois

Olen viime aikoina lueskellut Ilon kirjaa (Wsoy):

Suurenmoinen kirja, jota luen iltaisin sängyssä. Nukun yöni hyvin ja aamuisin luen puolestaan Kalevasta uutisia maailman tapahtumista. Ihmettelen ihmiskunnan, jota älykkäimmäksi roduksi maan päällä sanotaan, tekoja. Yritän olla tuomitsematta hirmutekojen tekijöitä, koska samaa rotua ja energiaa me olemme kaikki, mutta en voi hyväksyä heidän tekojaan. 

Eilisillasta jäi erityisesti mieleen tällainen pätkä Desmond Tutun ja Dalai-laman keskustelusta:
Desmond Tutu: ”Kun Kofi Annan oli viimeistä vuotta YK:n pääsihteerinä, hän perusti komission. Sen nimeksi tuli ’korkean tason paneeli’, mikä kuulosti aika mahtipontiselta. Meitä oli kaikista eri perinteistä, ja moninaisuudestamme huolimatta saimme aikaan yksimielisen raportin. Johtopäätöksemme oli: ’Uskonnoissa ei ole mitään vikaa. Ongelmana ovat sen sijaan uskovaiset’.”
”Totta, totta”, Dalai-lama nyökytteli.

Uskonnoissa ei varmastikaan ole mitään vikaa itsessään, mutta tavassa suhtautua niihin ja tulkita niitä on. Viha ja tuomitseminen eivät varmastikaan kuulu mihinkään uskontoon, uskoisin. Sanon uskoisin, koska en ole uskontotieteilijä. Samaa tuomitsemista ja vihaa löytyy kaikenlaisista ideologioista, politiikastakin.

Elämme mielestäni eräänlaista itsekkään materialistista aikakautta. Kaikkea täytyy saada itselle enemmän, enemmän ja nopeammin, nopeammin. Unohdamme helposti, että onni ei löydy tilipussin paksuudesta tai materian määrästä, vaan se löytyy korvien välistä. Sisäinen rauha luo ulkoista rauhaakin.  

 

 

 

 

 

08/10/18

Loppukesä

Tähän aikaan kesästä laskeutuu mieleen pienen pieni alakulo, johtuen kesän loppumisesta ja töiden alkamisen lähestymisestä, mutta ennen kaikkea omasta suhtautumisesta molempiin asioihin. En tiedä onko mieliimme taottu ihan alitajuiselle tasolle asti että vapaalla on kivempaa kuin töissä. Mehän kuulemme lapsesta asti ”töihin se on taas mentävä”- ja ”kyllä oli rankkaa/typerää töissä” -huokauksia ja valituksia, sekä meille on hoettu ”kyllä se on töitä tehtävä” -hokema ja ihan iskelmänkin muodossa vaikka näillä veikoilla on oma versionsa Matin ja Tepon hitistä:  https://www.youtube.com/watch?v=dhB9N9ovS4I

On ollut kiva lukea fb:stä kun nuoret opettajat ovat puhkuneet iloa ja intoa päästessään töihin lasten ja nuorten kanssa puuhailemaan. Niin sen pitäisi olla, eli nuoret töihin ja meidät vanhemmat köpöt eläkkeelle, joko tavalliselle, varhaiselle tai sairauseläkkeelle, jos ei muuta keksitä 🙂

No, täytyy olla kiitollinen että on saanut elää hyvän elämän tähän asti, on saanut tehdä sitä mitä on halunnut ja on pysynyt hengissä vaikka välillä on hilkulla ollutkin. Tässä sitä vaan porskutetaan, vaikka tuntuu että sitä on paljon saamattomampi kuin nuorempana. Ei ole tullut uusia biisejä kirjoiteltua, ei paljoa maalailtuakaan, pari pystiä olen sentään veistänyt, mutta kyllä tuntui kehossa/mielessä kun olin toukokuussa Livolla veistoviikoilla että ei ole pojassa enää sellaista voimaa/tarmoa/intoa kuin ennen. En tiedä johtuuko karttuvasta iästä, yleiskunnosta vai jostain lääkärin paremmin tietävästä asiasta. Olin minä sentään yksissä hautajaisissa soittamassa.

Pitäisi muistaa kuvata uudet maalaukset ja laittaa vaikka taidelainaamon nettisivuille. Kun vain saisi aikaiseksi senkin asian 🙂

Ainahan niitä kaikkia valittamisen aiheita olisi mutta itse voin valita miten suhtaudun kaikkiin kuviteltavissa oleviin ongelmiin/ristiriitoihin, katsonko niitä positiivisten vai negatiivisten silmälasien kautta. Valituksen aiheethan eivät maailmasta lopu, mutta valittamisen voi lopettaa 😉  

No niin, lopetetaan.

 

07/8/18

Ihmismieli

Erikoinen on ihmismieli. Toissapäivänä luin lehdestä että leijonat olivat syöneet 2-3 sarvikuonojen salametsästäjää. Ajattelin että ihan oikein, siitäs saivat. Eilen luin facebookista lukuisia ”ihan oikein”-kommentteja. Mieleeni tuli että minkäänlaisia kommentteja olisi tullut jos poliisi olisi pidättänyt salametsästäjät ja heidät olisi tuomittu kuolemaan, vaikka hirtettäväksi tai kivitettäväksi? Luulen että mielipiteet olisivat ehkä olleet vaihtelevampia. Ihmismieli on mielenkiintoinen.