Näin vasta jonkun nettilinkin, jossa kerrottiin tuoreesta parinkunnasta, jonka ikäero oli 30 vuotta. Nainen oli alle kahdenkympin ja mies siihen noin 30 vuotta lisää. Olivat oikein rakastuneita, ainakin jutun teon aikoihin. Kertoivat joidenkin ystävien tehneen välirikon heidän suhteensa vuoksi ja kaikkea muuta hässäkkää mitä siitä on seurannut.

Ajattelin, että mikä saa miehen ryhtymään sellaiseen suhteeseen ja mitä nainen puolestaan näkee ja kokee huomattavasti vanhemmassa miehessä. Uskoisin että miehen elämänkokemus, sekä mahdollinen henkinen kypsyys ja viisaus, jos sellaista on päässyt kertymään, saattavat vaikuttaa puoleensa vetäviltä naisessa. Ellen täysin erehdy ja yleistä tyhmästi niin uskoisin että miehen silmissä vaikuttaa paljon nuoren naisen seksuaalisuus, elämänhalu, romantiikka, eivätkä niinkään syvälliset keskustelut maailman poliittisesta tilanteesta. Saatan erehtyäkin ja pahastikin, mistäpäs sen tietäisi?

Ajattelin myös tilannetta kun on menty ajassa kymmenen vuotta eteenpäin: nainen kolmikymppinen ja mies kuusikymppinen. Nainen vielä täysin viriili ja elämänhaluinen, mies saattaa jo painiskella eturauhas- ja potenssiongelmiensa kanssa. Siitä vielä 10 vuotta eteenpäin: nainen 40 ja mies 70. Vaikka kuinka haluaisin, en kykene kuvittelemaan sellaiselle liitolle pidempiaikaista kestävyyttä.

Tämä nyt oli ristiriidassa sen ajatusmallin kanssa, että olisi hyvä ajatella vain ja ainoastaan positiivista kaikista ja kaikesta, nähdä kaikessa hyvää, koska niin positiivisuus vahvistuu, ikään kuin heijastuu takaisin ja ajan myötä moninkertaistuu. Yritänpä nyt unohtaa edelliset, jo kirjoittamani ajatukset ja ajatella positiivisesti. Hmm…