06/17/19

Posmotusta

Toivottavasti tämä on vain luulottelua, mutta minusta useat valtiot ovat kääntymässä pelottavassa määrin erittäin vahvan kansallisaatteen sisään: me, me, me! Ei ole pitkä aika toisesta maailmansodasta ja maailmassa on tälläkin hetkellä on useita sotia käynnissä koko ajan.

Eri järjestöt määrittelevät konfliktit eri tavoin. Uppsalan yliopiston konfliktiohjeman ja englantilaisen International Institute for Strategic Studiesin mukaan maailmassa on meneillään ainakin 40 eri konfliktia ja sotaa (Wikipedia).

Ainakin 40 sotaa! Uskomatonta! Ihminen, joka jakaa vuosittain rauhanpalkintoja, joka on keksinyt sähköauton, biokaasuauton, vetyauton? Ihminen, joka vaeltaa sankoin joukoin kuulemaan kun Dalai Lama ja muut rauhan ihmiset puhuvat julkisesti? Kuinka ihminen voi väittää olevansa luomakunnan kruunu?

Eläin tappaa nälkäänsä, ihminen tappaa vihaansa.

On tärkeää puhua luonnonsuojelusta, mutta jos ruvetaan lehmiä syyllistämään piereskelystä niin mennään jo liian pitkälle. Jos ja kun ollaan käärmeissään koirankakoista jossain pientareella niin ollaan jo liian pitkällä. Samanaikaisesti saastutetaan niin maan p___sti että ei mitään tolkkua.

Silti meidän kaikkien olisi hyvä oppia ymmärtämään hirmuvaltiaita ja kanssaihmisiämme kohtaan, minunkin, ja oppia tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Heillä on omat syynsä käyttäytyä omalla tavallaan, siitä huolimatta että heidän tekemänsä päätökset olisivat ympäristölle ja koko ihmiskunnalle vaarallisia.

Jos menetämme ystävällisyyden ja myötätunnon tunteen sisältämme, menetämme myös avaimen onnellisuuteen.

05/23/19

Keskusteluyritys

Ovikello soi. Kaksi mieshenkilöä, nuorempi ja vanhempi, olisi halunnut tulla keskustelemaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa. En ollut oikein halukas keskustelemaan heidän kanssaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa, ja torjuin keskusteluehdotuksen.

Miksi niin tein? Johtuiko se ennakkoluuloista heitä kohtaan, kokemuksesta, epävarmuudesta, pelosta, kyllästymisestä vai luokittelinko heidät automaattisesti johonkin kategoriaan jonkin uskonlahkon edustajia, vai miksi?

Teinpä nyt itselleni hankalan kysymyksen. En osaa vastata sataprosenttisen varmasti ja tyhjentävästi omaan kysymykseeni, syitä voi kai olla useitakin, mutta sen ainakin uskoisin luultavaa, että meillä ihmisillä on taipumus kategorisoida toisia ihmisiä ensisilmäyksen perusteella, ja käyttäytyä sen mukaisesti.    

Mitä jos he olisivat halunneet keskustella aiheesta mikä saa ihmiset kiihottumaan seksuaalisesti, tai vaikka aiheesta presidentti Trumpin kampaus ja hänen harjoittama politiikka? Olisiko silloin tilanne ollut toisenlainen? Toinen hankala kysymys. Ehkä olisin torjunut heidät silti, mutta hieman iloisemmalla mielellä kuitenkin. Tai en tiedä. Varman vastauksen antaminen olisi oletusta ja kuvittelua. Ihmeellistä.

05/12/19

Äitienpäivä

Äitienpäivä. Käytiin rouvan kanssa Oulun baarissa syömässä, maksoi paljon. Eilen käytiin äitini luona, maksoi vähän. Äiti täyttää piakkoin 88v, tarkalleen ottaen 23.05. Kunnioitettava ikä tuollainen 88 vuotta, siinä on varmasti tullut koettua kaikenlaista – tai sitten ei, mistäpä minä sen tietäisin. Illalla mennään elokuviin. Siinäpä sitä jännittäviä tapahtumia.

05/11/19

Yesterday

Olin eilen perjantaina 8.5 työpaikkahaastattelussa omalla työpaikallani. Hyvin erikoinen tilanne. Musiikkikasvatuksella oli ollut YT-neuvottelut, joiden pohjalta 14 päätoimisesta virasta jäljelle jää 9. Kaikkien piti hakea virkoja. Haku oli laitoksen sisäinen. Kitaramaikan paikkaa haki 3 hakijaa, eli on mahdollista, että olen ensi syksynä työtön. Kaikki on mahdollista, tiedä olenko hengissäkään. Eihän sitä tiedä, vaikka kompastuisin kynnykseen ja löisin pääni ja saisin aivoverenvuodon. Tai sitten en.

En ollut valmistautunut haastatteluun millään tavoin, enkä varmastikaan osannut vastailla haastattelijoiden toivomalla tavalla, koska jotkin kysymykset olivat sellaisia, että vastaukset tulivat mieleen vasta iltasella Suomen voitettua Kanadan 3-1 lätkän mm -kisoissa. No, se oli yksi tapahtuma tällä elämän polulla ja niitähän riittää monenlaisia.

Olen kovin iloinen, että ilmastonmuutoksesta keskustellaan kovasti ja yritetään osallistuakin. Me ihmiset olemme melkoisia saastuttajia.

Iäkäs äitini ei enää ole olympiakunnossa, eikä koirammekaan. Sellaista sillä rintamalla.

Eilen oli myös viimeinen opetuspäivä (=tenttien pitoa) tälle keväälle (ja ehkä yliopistourallenikin?). Loppukuusta pidetään vielä pääsykokeita uusille pyrkijöille. Sitten on kesä. Welcome summer, vaikka talvi ja kevätkin ovat olleet tosi kauniita. Niin se oli kyllä syksykin 😊

04/25/19

Kaikki hyvin

Kaikki on periaatteessa hyvin. Perheemme voi hyvin, Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan, ulkona on aurinkoinen lämmin sää, polkupyöräni toimii mainiosti, Prunnitorin näyttelyn veistokset ovat ehjiä – ei siis valitettavaa. Ainoa harmittava seikka on se, että oppilas ei tullut, hänen piti tulla 50 minuuttia sitten. Miksi en lähde kotiin? Koska yksi tunti alkaa 25 minuutin kuluttua. Tämän päivän piti olla vapaa ja pian alkava tunti jo alkuviikosta, mutta luokasta oli viety soittimet erään pikku konsertin vuoksi ja tunti jouduttiin siirtämään ajalle joka sopii kaikille. No, tärkeintä on kuitenkin se, että Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan. Mitäpä tässä meikäläinen valittelemaan. Rupesi ihan nolottamaan 🙁

Yt-neuvottelut ovat loppuneet. Meillä on 14 päätoimista, 5 joutuu pellolle, kukaan tiedä vielä ketkä. Hilpeät tunnelmat kesää odotellessa. No, tärkeintä on kuitenkin se, että Al Gore ja monet monet muut jatkavat työtään ilmastonmuutosta vastaan 🙂 .

03/1/19

Tänään

Deepak Chopran teos Buddha oli todella mielenkiintoista luettavaa. Melkomoinen häiskä se Buddhakin on ollut, vaikuttaa maailmanlaajuisesti vieläkin.

Eilen aloitin lukemaan joskus kesken jättämääni Deepak Chopran teosta Iätön ruumis, ajaton mieli, josta toinen vastaava filosofoiva kirjailija Wayne Dyer kirjoittaa näin: ”Uraa uurtava kirja vanhenemisesta. Kuka olisi aavistanut, ettei tämän yleismaailmallisen mysteerin hallitsemisen salaisuus piilekään ruumiissamme vaan tietoisuudessamme? Vain Deepak Chopran kaltainen nero pystyy tällaiseen. Kiehtovaa”.

Aika sälli tuo Choprakin 🙂

Maanpäällinen elämä, meitä ympäröivä ”todellisuus” on mielenkiintoinen asia. Meidän aisteillamme se on erilainen kuin koiran aisteilla, käärmeen aisteilla, lepakon aisteilla tai vaikka pelikaanin aisteilla. Jokainen havaitsee maailman eri tavoin. Jos vaikka katselen tunnustelen esimerkiksi palloa, näen sen eri tavoin ja tunnen sen eri tavoin kuin joku toinen, tai vaikka muurahainen. Mikä on se yksi ja ainoa todellisuus jos kaikki näkevät ja kokevat sen eri tavoin? En tiedä.

02/15/19

Hiljaiseloa

Nyt on ollut erikoista aikaa. Ei ole ollut innostusta minkäänlaiseen luomistyöhön pitkään aikaan. Tällä hetkellä päivän parhaat hetket ovat iltasella mahdollinen mielenkiintoisen ohjelman/elokuvan katsominen ja köllähtäminen vaimon viereen uuteen lämpimään sänkyyn ja mielenkiintoisen kirjan lukeminen. Juuri nyt luen Deepak Chopran teosta Buddha, jossa Chopra on kirjoittanut Buddhan elämästä ja ajatuksista tarinamuodossa. En ollut tietoinen että Chopra osaa/haluaa kirjoittaa tähän tyyliin, mikä lisää luettavan tekstin mielenkiintoisuutta, sen lisäksi että se on erittäin hyvin kirjoitettua ja mielenkiintoista tarinaa. Välillä tuntuu ettei kirjaa malttaisi laskea käsistä ollenkaan.

Olen joutunut tämän talven ramppaamaan kaikenlaisissa tutkimuksissa, mikä on saanut enemmän miettimään elämän rajallisuutta. Jälleensyntymäoppi on mielenkiintoinen, jotkut uskovat että fyysisen kuolemamme jälkeen hyvät ja pahat tekomme arvioitaisiin, joiden perusteella seuraava elämä määräytyisi. Tästä elämästä olen ainakin saanut olla tyytyväinen, olen saanut elää sodattomassa maassa ilman tulivuorten purkauksia, terrori-iskuja, valtavia maanjäristyksiä, vaikka tietenkin väkiluvun lisääntyessä myös rikollisuus on lisääntynyt. Onhan niitä toki ollut minunkin elämässä kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja vaikeita vuosia, mutta opiksi ne ovat vaan olleet – tai ainakin sellaisiksi tarkoitettu, en ole tosin varma olenko osannut riittävästi ottaa oppia 🙂

02/3/19

Nykytilanne

Kasvatustieteen dekaani Kati Mäkitalo esittää 8.2 yliopiston hallitukselle sen kokouksessa, että musiikkikasvatuksen päätoimisia soiton- ja laulunopettajia vähennettäisiin 6 kappaletta. Minä olen yksi heistä ja tunnen olevani riskirajoilla koska tänä vuonna minulla on tuntivajetta. Useilla lienee vajetta koska soiton- ja laulun opetustuntimääriä vähennettiin vuosi sitten.

No, katsellaan miten käy. Oulu hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ja vähentää musiikin opetusta. Sitähän sitä on toitotettu että yliopisto satsaa tieteen tekemiseen ja nyt kun ammattikorkeakoulu muuttaa meidän entisiin tiloihin niin luulen että musiikin opetus siirtyy heille ja tutkimuspuoli meille. Saapa nähdä. Onhan se tietysti tuntunut omituiselta että yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei ole ollut paljoakaan yhteistyötä.

Kassotaan kassotaan, elellään päivä kerrallaan.

Voitin lotossa 2 euroa ja kenossa 1 euron. Tässä kuussa maksetaan pankille viimeinen talolainan erä, että sinä mielessä ainakin hetkellisesti taloustilanne kohentuu. Hip hurraa.

01/22/19

Lääkärissä

Olin eilen tunnin töissä ja lähdin ruokatunnilta lääkäriin, koska viikon kestänyt, jostain viruksesta johtunut ei ottanut hellittääkseen. Kävi hyvä säkä, että sain ajan, koska vapaita aikoja oli vain yksi jäljellä.

Odottelin sitten vuoroani ja tein visuaalisen arvion tulevasta lääkäristäni hänen aina piipahtaessaan huoneensa ovella. Ajattelin että hidasliikkeinen vanhan koulukunnan lääkäri, joka sanoo että kyllä mies yhden flunssan kestää ja lähettää takaisin töihin. 54 astetta ole kuume eikä mikään. Ajattelin että ei parane yrittää vitsailla vaan pysyä asialinjalla.

No, lopulta kuuluu ”Styng” ja lääkäri ottaa minut sisään. Takkia naulaan ripustaessani lääkäri katsoo minuun ja kysyy ”tunnussana?”. Minä en osannut muuta kuin ”tä”, olin niin ällistynyt. Lääkäri jatkaa ”pitkittynyt flunssa” ja saa minut nauramaan. Ennakkoluulot karisivat siihen.

Tutkittiin ja sain lähetteen labraan tulehdusarvon selvittämiseksi ja hän sanoi että ”putsataanpa nuo korvat ennen kuin sinne menet, kun ovat niin vaikkua täynnä”. Sitten mentiin toimenpidehuoneeseen.

Ajattelin että helppo homma kun lääkäri sattui olemaan vielä korva/nielu/kurkku -erikoislääkäri. Eipä ollutkaan. Rutikuiva vaikku olikin niin tiukasti pakkautunutta ettei meinannut millään lähteä. Operaatio kesti ja kesti ja muuttui lopulta jo tuskalliseksi. Ehdotin että voisiko loppua työtä siirtää myöhempään ajankohtaan, että kävisin vaikka terveyskeskuksessa otattamassa vaikut pois. Lääkäri sanoi että ”voishan ne tietysti käydä myöhemmin siellä hoitajalla otattamassa…, minulla vaan ei ole tapana jättää hommia kesken”. Ja sitten mentiin taas. Loppu oli suoraan sanottuna tuskallista.

Kun korvat tuli puhtaaksi ja nousin ylös tuolista, ei minulla ollut tasapainoaistia. Meinasin kaatua vasemmalle. Oli aika erikoinen tunne.

No, sitten labraan ja takaisin. Arvot vähän koholla, antibiootteja ja pari päivää lomaa. Auto oli ollut tien poskessa yli tunnin sallitun parkkiajan, mutta ei silti sakkoa. Hallelujaa!

Operoidumpi korva tuntuu vieläkin aralta, se sai niin kyytiä.