07/23/21

Jännittävä seikkailupäivä

Myrsky teki pahaa jälkeä mökillä ja kaupungissakin. Mökiltä meni sähköt ensin kokonaan ja sitten osaksi n viikon ajaksi. Puita kaatui juurinen n. 40 – 50kpl. Niitä oltiin nyt taas muutama päivä sahailemassa ja kantamassa. Kovinta hommaa on raahata 150 cm-200 cm pitkät, veistospuiksi tarkoitetut rungot metsästä liiterille ilman traktoreita sun muita apukoneita, mutta ihminen näyttää yllättävän kekseliäs kun tiukka paikka tulee, varsinkin kun puoliso tulee auttamaan voimien loppuessa. Sahaus kyllä onnnistui, Stihlin uudella sähkösahalla, ärhäkkä peli.

Kävin aamulla ottamassa toisen koronarokotuksen. Menin paikalle hyvissä ajoin, puhdistin kädet ja maskin olin laittanut naamalleni pyörätelineiden luona, jonne jätin pyöräni. Menin sisään, jonotin, saavuin paikalle jossa työntekijä kysyy tulenko varatulla ajalla vai ilman varausta. ”Varattu on” vastasin, jonka jälkeen virkailija kysyi uskomattoman nopeasti ”viimeksi plölpölöp vai cxzlolölklpl?”. Minä että ”tä?, johon virkailija kysyi uskomattoman nopeasti ”viimeksi plölpölöp vai cxzlolölklpl?” Minä ymmärsin mitä hän ajaa takaa ja kaivoin takaa viime kertaisen rokotuskortin, jossa rokotteen nimi ja näytin sitä, johon virkailija että ”pöytä 18”. Menin pöytään 18, siellä mukava neiti/rouva ja kaikki sujui mainiosti. Menin sitten istumaan toiselle puolen salia joksikin aikaa, kunnes lähdin ulos opasteiden mukaan. Tulin pihalle ja katselin että mitä hemmettiä, sinne oli ilmestynyt todella paljon kulkuesteitä ja työkoneita, eikä pyörääni löytynyt mistään. Minä etsin ja ihmettelin että jo on persetti, että rokotushetken aikana pyörä varastetaan. Mietin ja mietin, että pitäisikö soittaa poliisille vai ilmoitellaanko nykyään pyörävarkauksista. Mietin myös, että mihin soitan, poliisilaitokselle vai 112? Olisivat saattaneet kysyä tarinani kuultuaan, että minkälainen lääkitys sinulla nykyään on?
Sitten ajattelin, että tulinkohan minä tältä puolen sisään ja päätin mennä sisälle kysymään virkailijalta, onko rokotukseen muita sisääntuloja kuin tämä. Menin sisään ja siellähän se tutun näköinen ovi oli, toisella puolen rakennusta. Menin sieltä ulos ja siellähän se pyöränikin telineessä kiltisti odotti minua. Olipas helpottava tunne, tunsin suurta iloa, helpotusta ja kaikkia positiivisia tunteita, joiden nimiä en varmasti kaikkia tiedäkään.
Pyöräilin kotiin ja puin enemmän vaatetta päälleni, pyöräily ohuessa t-paidassa ja farkkutakissa paleli hieman.

06/19/21

Juhannus lähestyy

Ensi viikolla on jo juhannus, aaton aatto, aatto, ja juhannuspäivä. Olipas älykäs veto luetella nuo kaikki päivät, kyllä on nokkela poika kertakaikkiaan. Säätiedotus näyttää että ensi viikolla sataa melkein joka päivä mutta sehän ei meitä haittaa, mieluummin vesisadetta kuin sotaa jonkun toisen valtion kanssa. Mukavaa että on saanut elellä rauhassa tässä maassa. Kaikki hyvin, on syytä olla kiitollinen.

Pitäisi kai soittaa sairaalaan että voisko saada kontrolliajan kun lupasivat ajokortin takaisin elokuun eka päivä ja en tiedä onko neurologinen kiinni heinäkuussa. Onhan tässä jo pitkään vispattu polkupyörällä, linja-autolla ja taksilla. Toisaalta, tuli tuo auto myytyä mutta niitähän saa tarvittaessa vuokrattua. Sellaisia olen pohdiskellut. Ei sen kummempia arkiajatuksia. Taidepuolella on taas mielessä pyörinyt monenlaisia.

Käytiin ystävän kanssa keskiviikkona, eli toissapäivänä Limingassa katsomassa meidän, minun ja Marja-Leenan näyttelyä ja tuli oikein hyvä mieli kun se näytti ihan mukavalta. Nyt kun oli saanut vähän etäisyyttä siihen näyttelyn pystytyshetkeen niin sitä katseli vähän eri silmällä – näytti oikein kivalta 🙂

Hyvä mieli jäi, toivottavasti näyttelyvieraillekin jää, heitä oli siellä silloinkin kun me käytiin. Kiva juttu.

06/4/21

Luonnollisesti 2 ja vaikka mitä muuta

 

Luonnollisesti 2 -näyttely yhdessä Marja-Leena Tykkyläisen kanssa on nyt pystyssä Vilho Lampi museossa Limingassa. Käytiin alkuviikosta pystyttämässä se. Yllättävän pieni galleria

Vitsi kun väsyttää. Meinaan nukahtaa tähän koneen ääreen. Pitää sulkea se. Heippa.

Nyt ei enää nukuta, tuli tehtyä kaikenlaista ja sauna on lämpiämässä. Huomenaamulla lähtö sukulaispojan lakkiaisiin Kajaaniin.

Olenhan minä tietysti vanhentunutkin samoin kaikki muutkin elossa olevat kaksi- ja nelijalkaiset + matelijat + vaikka mitkä muutkin, mutta huomaan selkeästi että syömäni parkinson-lääkkeet vaikuttavat päiväväsymykseen ja yöuniin, eli olen väsynyt päivisin, nukahdan illalla aikaisin ja herään aikaisin. Täytynee puhua neurologille kontrollissa asiasta. Kunhan ei vain antaisi lisää pillereitä, niitä on jo nyt niin paljon.

Nyt on tänään auennut minun ja Marja-Leenan yhteisnäyttely. Saatuamme näyttelyn pystyyn, olin kyllä todella vaikuttunut Marja-Leenan töistä – siellä hän on Pudasjärvellä niitä työhuoneessaan kaikessa hiljaisuudessa ahertanut, todella vaikuttavaa:

 

 

Vajaa vuosi sitten meillä oli yhteisnäyttely Pudasjärvellä ja siellä yhteisvaikutelma oli erilainen, koska Marja-Leenan ja minun työt olivat eri huoneessa ja Limingassa ne ovat samassa tilassa, samoin kuin Tyrnävällä, jossa meillä on näyttely ensi syksynä lokakuussa. Koska näyttelyn nimi oli Pudasjärvellä ”Luonnollisesti”, on se Limingassa ”Luonnollisesti 2” ja en vielä tiedä tuleeko se Tyrnävällä olemaan ”Luonnollisesti 3”. Odotamme syksyä jännittyneitä, huikean jännittävää mikä nimeksi tulee, hui hui.

05/24/21

Kesä tulee

Vaikka säästä ei tällä hetkellä voikaan niin päätellä, niin kesä on tulossa siitä huolimatta. Kyllähän sitä vettäkin kuuluu tulla, että saadaan kasvillisuus parhaaseen loistoonsa. Tällainen lysti tulisi kesä kesäkuussa:
https://artoulu.fi/nayttely/jorma-styng-marja-leena-tykkylainen-luonnollisesti-2/

Harmi vain kun tuossa mainoksessa ei ole Marja-Leenasta mitään, minusta hän tekee upeita töitä. Pudasjärvellä yhteisnäyttelyssämme viime syksynä niitä jo sain ihailla.

Mitäs muuta? No, eipä ihmeitä, liityin ”Roska päivässä” -ryhmään ja tein sellaisen Roskislauluun, joka pitäisi nyt saada nauhalle. Huomenna olisi tarkoitus yrittää nauhoittaa ensimmäisen kerran, saa nähdä mitä tulee kun äänityskalusto eikä äänittäjä (=minä) eivät ole ammattitasoa. Jos ei onnistu, niin pitää miettiä jotain muuta mahdollisuutta kun kerta tuli jo luvattua, että se nauhoitetaan.

03/19/21

Häpeä

Oltiin rouvan kanssa viikko mökillä, puulämmitteisessä mökissä keskellä metsää. Oli mukavaa olla viikko ilman maskia ja hengitellä raikasta ulkoilmaa, pakokaasuista ei tietoakaan. Nyt kun ajokortti on toistaiseksi hyllyllä terveydellisistä syistä, matkanteko mökille on huomattavasti erilaisempaa kuin ennen, nyt mennään bussilla Ylikiiminkiin ja sieltä sitten loppumatka taksilla mökille. Kyllähän se ruhtinaalliselta tuntuu mutta minkäs teet, autoa ei enää ole, eikä toisaalta korttiakaan. Myytiin auto saman tien, kun ostaja löytyi.

Tultiin tänään kotiin, äsken syötiin ja kuunneltiin youtubesta Ilona Rauhalan podcastia, jossa hänellä oli vieraana terapeutti ja terapeuttikouluttaja Marjo Timoria ja he keskustelivat häpeästä, mitä se on, miten se vaikuttaa elämäämme ja miten sen kanssa voi tulla toimeen. Timoria puhui tiukkaa asiaa, esimerkiksi näin: ”sekin on vanha määritelmä että miehet ei puhu. Mä oon joskus sanonu ihan luennoillakin ja useinkin oon sanonut sitä että miehet puhuu paljon enemmän, naiset höpöttää monenlaista, sillon kun mies puhuu, se puhuu asiaa, se puhuu sieltä syvältä, se on vaan siinä kun asettuu kuulemaan”.  Minua kosketti tuo paljon ja ehkä kaikkein eniten kosketti kun Timoria sanoi jotenkin niin että ei lapsi tunne häpeää, se opetetaan hänelle (sanamuodoista on ole ihan varma, etsin sitä kohtaa videolta uudestaan mutta väsyin etsimiseen ja luovutin, linkki on tässä https://www.youtube.com/watch?v=PqmXfEBAoUE. Kannattaa kuunnella, tiukkaa asiaa. Videon lopussa keskustelu tahtoi kuitenkin mennä naureskeluksi ja toisen päälle puhumiseksi, että en jaksanut kuunnella tällä kertaa enempää. Luulen jatkavani toisena päivänä, en luule vaan tiedän.  

Kun kuuntelin häntä ja etenkin noita sanoja, tietyt lapsuuden kokemukset palasivat mieleeni ja oikein kuulin tietyt sanat ja elin tietyt kokemukset uudestaan kyyneleiden valuessa silmistäni. Olen hyvin herkkä ihminen, liikutun herkästi, nauran herkästi, koen asiat voimakkaasti, nyt herkkyys ilmeni liikutuksena. Kaikkia muistojani en ole jakanut edes vaimoni kanssa kaikkien näiden avioliitovuosien jälkeenkään. Ehkä vielä joskus avaudun tarpeeksi.

02/9/21

Kaunis helmikuu

Mahtavaa kun kesä lähestyy, nyt jo kohta helmikuu puolessa välissä, aurinko paistelee. Viime viikolla tapahtui muutamia ei niin kovinkaan jokapäiväisiä tapahtumia. Viikolla möin toisen sähkökitarani, se meni Tampereelle ja lauantaina möimme rouvan kanssa automme, vanhan rakkaan Toyotan. Se meni Ylöjärvelle Lakialaan, sinne Tampereen lähelle. Kaiken kukkuraksi kävimme vaimoni kanssa purkamassa ART-tilan näyttelyni kiikuttaen työt polkupyörillä kotiin, kaiken kaikkiaan 20 työtä, 17 maalausta ja 3 pientä veistosta, joista tosin yksi jäi sinne gallerian toimistoon. Kerran vain taululasti kaatui hankeen matkan varrella. Kyllä olin ja olen kiitollinen rouvalleni avusta.

Juuri tultu kotiin, näpit ja nokan pää jäässä reilun pakkasen takia. Silti ihan hauska reissu. Kesäkuussa kun on Limingassa näyttely niin en taida viedä teoksia sinne polkupyörällä, saattaisi tulla pitkä ja väsyttävä reissu.

01/17/21

Sunnuntai

Heräsin aikaisin. Olipa uutinen, varmaan tulee Iltasanomiin juttu mokomasta sensaatiosta. Tein vähän simppeleitä joogaliikkeitä ja meditoin. Kävin pesulla ja pissillä ennen niitä. Vetelin kuminauhaa fysioterapeutin vuosien takaisten ohjeiden mukaan, pitää olkapäät kunnossa. Luin Kalevaa, söin aamiaista ja join kahvit. Väsytti tolkuttomasti.

Menin sohvalle tarkoituksena vetäistä pikku tirsat. Oisin kyllä varmaan nukahtanut helposti, mutta katsoin youtubesta Pave Maijasta kun hän veti Mestarit areenalla -taltioinnissa ”Pidä huolta” -biisin ja märisin. Oli ja on siinä mestarimies ja huippubiisi. Katsoin myös kun Hector esitti ”Lumi teki enkelin eteiseen”, eikä kyyneistä meinannut tulla loppua 🙂 . On ne mestarimiehiä, yleisö oli aivan haltioissaan.

Poliisilta tuli kirje, jonka otsikkona oli ”Kuuleminen toistataiseksi olevaan ajokieltoon määräämisessä”. Sai varata ajan kuulemiseen, laittaa sähköpostia tai olla noteeraamatta, asia käsitellään joka tapauksessa. Tosi hieno asia, että asianosaisellekin annetaan mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä. Minähän sanoin.

Olin hieman eri mieltä parista yksityiskohdasta ja niistähän piti kirjoittaa. Saapa nähdä millainen auktoriteetti lääkäri on, tarkoitan että annetaankohan minun mielipiteelleni paljoa painoa. No, aika näyttää. Eiköhän se ole niin että kaikki ratkaisut ovat hyväksi, elämä menee niikuin menee, kaiken pitäisi olla opiksi.

Joku guru oli muistaakseni vastannut joka päivä ”oikein hyvä”, kun häneltä oli kysytty että ”millainen päivä sinulla tänään on?”. Sitten sitä oli ihmetelty, että miten sillä aina muka voi olla hyvä päivä ja oli tietenkin kysytty että eikö sillä koskaan muka ole hankalia päiviä. No, herra oli vastannut että ”on niitä tietysti aina silloin tällöin, mutta ne ovat silti hyviä päiviä”. En nyt muista sanatarkkaan tuota juttua, eikä varmasti sen kertojakaan muista, koska se minulle suusanallisesti kerrottiin, mutta eiköhän se asian ydin tullut selväksi, siis että se on tärkeinpä miten asioihin suhtautuu, niistä voi ottaa nokkiinsa ja katkeroitua tai ne voi hyväksyä ja yrittää oppia niistä jotain. Näin minä tuon asian ymmärtäisin.

12/18/20

Vaihtelua elämään

Kävin tänään lääkärissä ja tajusin että ihminen on aika lailla riippuvainen tekniikan ihmeistä, kuten nyt vaikka esimerkiksi henkilöautosta. Lääkäri (neurologi) nimittäin määräsi minut ajokieltoon elokuuhun 2021 asti. Sitten saa kortin takaisin, jos terveys pysyy riittävän tip top.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne miettiä kaikkien päivittäisten asioiden toisella tavalla organisoiminen, esim. kesämökkireissut, auton vakuutus, auton mahdollinen myynti, kauppareissut, mahdolliset taideteosten kuljettamiset (=näyttelyt), mummon käyttäminen asioilla ja siellä kyläily jne. jne. No, eiköhän se kaikki onnistu, elämähän on vaihtelevaa ja vaihtelut kuuluvat elämään. Muuten saattaisi vallan tylsää olla tämä porskuttelu.

Nyt olen aika vahvasti keskittynyt kuvataiteiden värkkäilyyn, nyt talvella pääasiassa maalauksia. Mökillä on näppärämpi tehdä veistoksia sitten lämpimämmällä säällä. Tammikuussa alkaisi näyttely ARTo-galleriassa, ellei maailman koronatilanne aiheuta muutoksia julkisiin tapahtumiin, kuten esim. taidenäyttelyihin. Olisi kiva jos kaikki menisi hyvin ja koronatilanne hellittäisi maailmassa. Äkäinen tuntuu virus olevan.

Joe Bidenin valinta USA:n presidentiksi tuntuu hyvältä asialta. En sano mitään vielä tällä hetkellä istuvastasta presidentistä, hra Trumpista. En halua arvostella ketään julkisesti (vaikka joskus saatan niin tehdäkin, olen pahoillani jos olen jotakuta joskus loukannut).

Yes, mitäpäs sitä muuta? Ei kai sitä ihmeitä. Kitaraa en ole yrittänytkään soitella yli vuoteen, oikeastaan jo 1,5 vuoteen, ei ole oikein innostanutkaan. No, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

http://ots.artoulu.fi/nayttely/arttila-jorma-styng-sine-nomine

11/12/20

Ehtoo

Ilta taas. Yleensä mennään nukkumaan iltaisin, mutta nyt istun tässä. Kumma juttu. En oikein tiedä mitä tekisin. Yhtä maalausta yritin tuossa varovasti muka parannella, mutta en tiedä menikö huonommaksi. Pitäisi laittaa muutamaksi viikoksi piiloon ja katsoa sitten uudestaan.

Kaverin kanssa pelailtiin tänään koronaa, oli mukavat matsit. Roisia huumoria ja sattumanvaraisia osumia nappuloihin + huteja. Mukavaa touhua kun päätavoitteena ei ole voittaminen eikä Suomen mestaruus.

Kävin purkamassa Hyvän mielen talossa olleen näyttelyni pois, seuraava olisi taidelainaamo ARTo:ssa alkaen 7.1.2021. On se hyvä että on tohinaa niin ei pääse tylsistymään.

Ei ole tullut kitaraa soiteltua, paitsi yhtenä päivänä koitin vähän räpläillä. Hiukka oli tekniikka rapistunut ja sormet kangistuneet, eikä ollut enää samaa intoa ja kiihkoa kuin nuorempana. Tuli tunne että aikansa kutakin. Paitsi tulevaisuutta ei voi koskaan tietää ennalta, tiedä vaikka mitä se toisi tullessaan. Tiedä vaikka edessä olisi vaikka mitä, niinkuin siellä tietysti onkin, koska sitä ei voi ennustaa. Kaikki on uutta, nyt on vain tämä hetki ja nyt sekin meni, hupsista heijaa.