”Kyllä mies kestää” on sanonta, jonka olen kuullut elämäni aikana useita kertoja. ”Miehet ei itke” on toinen sanonta, jonka olen kuullut useasti, jopa edesmenneiltä vanhemmiltani. Molemmat ovat paskapuhetta, siitä huolimatta, että Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Nyt on mies! -kappaleessa lauletaan ”järki lähtee, ääni jää / veri täyttää nielun, suun / kyllä mies kivun kestää / mutta ei häpeää / nyt on mies”.

Fyysistä väkivaltaa ei kestä kukaan. Henkisen väkivallan saattaa mies kestää hiljaisesti, mutta mieleen sattuu ja jää muistiin ikuisesti. Vaikka tietoinen mieli ei niitä muistaisikaan, niin muistijälki kaikesta jää.

Kun lapsi jätetään leikkien ulkopuolelle, niin mieli pahoittuu. Samoin käy aikuiselle, jonka pöydästä tuolit viedään. Kyllä mies kestää on paskapuhetta.

Eräs kaverini sanoi minulle kerran, että ”sulle voi sanoa, sinä kestät”. Sellaiset kaverit muuttuvat tuttaviksi, joihin pyrin pitämään etäisyyttä. Kohtelias ja kaikki osapuolet huomioon ottava kommunikaatio on taitolaji.

Maailmassa on aina sodittu. Halutaan jotain toisen omaa tai päätetään, että eri mieltä asioista olevat ovat ”väärässä” ja heidät täytyy tuhota. Ei suvaita toista mieltä olevia – eipä tietenkään, koska itse ollaan oikeassa. Uskonto on kuin kengät – jokaiselle löytyy sopivat, mutta omia kenkiä ei voi väkisellä yrittää tunkea toisten jalkoihin. Näin on kuitenkin yritetty tehdä kautta aikojen. Vääränlaisia kenkiä ei sulateta, kaikilla on oltava samanlaiset. Muistan kun keskikouluaikoihin (nyk. peruskoulu) yksi meidän luokan pojista tuli kouluun kumisaapppaat jalassa. Muilla ei ollut kumppareita sinä päivänä, joten kumisaapaskaveria pilkattiin ja hänelle naurettiin. Hän ei kuulunut ”meidän ryhmään”, ei ollut oikeauskoinen.

Sudanin sota alkoi 2023. Taistelut ovat tappaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sadat tuhannet elävät nälänhädän partaalla. Miljoonat ovat paenneet kodeistaan. Aseryhmät ovat joukkomurhanneet siviilejä näiden etnisen taustan perusteella. Seksuaalinen väkivalta on yksi sodankäynnin muodoista, jolla pyritään nöyryyttämään, alistamaan, hajottamaan, karkottamaan ja pelottelemaan kansaa. Kaikissa sodissa on seksuaalista väkivaltaa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt yli neljä vuotta. Arviot kaatuneista venäläissotilaista vaihtelevat 152 000 – 325 000 välillä. Ukrainalaissotilaita on raportoitu kaatuneen arviolta 87 000 – 140 000. 

USA ja Israel hyökkäsivät Iraniin, jotka hyökkäykset laajenivat sodaksi Lähi-idässä. Presidentti Trump tahtoo Euroopan mukaan Lähi-idän sotaan. Jos tämä ei ole kolmas maailmansota, niin mikä sitten?

Israelia johtavasta Benjamin Netanjahusta on tehty kansainvälinen pidätysmääräys. Venäjää johtavasta Vladimir Putinista on tehty kansainvälinen pidätysmääräys, Yhdysvaltoja johtavasta Donald Trumpista ei ole tehty kansainvälistä pidätysmääräystä, ehkä sellainen tullaan joskus tekemään, mene ja tiedä.

Voisimmme ajatella, että mitä se meille kuuluu, tapelkoot keskenään. Ei niille kuulu meidän rahoja lähettää, tarvitaan niitä rahoja täälläkin. Niin, meillä on demokraattinen tasavalta, eikä ole sotaa, kaikki on siis hyvin. Tarvitsemme rahaa ruokaan, asuntoon, auton huoltoon, lomamatkaan jne. Valtion rahoja tarvitaan sotilasmenoihin ja pääsemiseen pois EUn tarkkailuluokalta. Pitää leikata kaikkia menoja, mikä on puolestaan lisännyt työttömyyttä ja firmojen konkursseja. Ei siinä voida ulkomaille tai vähäosaisille vähiä rahoja jaella.

Entä jos meillä ei olisikaan kaikki hyvin? Jos olisimme vaikka samassa tilanteessa kuin Ukraina nyt? Kansalaisiamme tapettaisiin jatkuvalla syötöllä, lapsiamme kaapattaisiin vieraaseen valtioon, kärsisimme tunteja kestävistä sähkökatkoksista, palelisimme kylmissä asunnoissa peläten ohjusiskuja, kaipaisimmeko silloin apua ulkovaltioilta? Maailma muuttuu koko ajan, kansainväliset sopimukset tuntuvat olevan rikottavissa, ei ole itsestään selvyys, että Suomessa pysyy kaikki ennallaan, vaikka maailma muuttuu ympärillämme. Kuuluminen Natoon ei tarkoita sitä, että kaikki pysyy ennallaan ja voimme jatkaa elämistä nykyiseen malliin ikuisesti. Jokainen ihminen on avun arvoinen, jokainen ihminen ansaitsee koulutuksen, jokainen ihminen ansaitsee terveydenhuollon, jokainen ihminen ansaitsee kodin.

Henkisesti tasapainoinen ja kypsä ihminen osaa sopetutua eri tilanteisiin ja osaa käsitellä negatiiviset tunteensa rauhallisen järkevästi purkamatta pahaa oloaan kanssaihmisiin. Maailma on täynnä sotia, maailmassa on aina sodittu. Ovatko nämä sodat saaneet alkunsa henkisesti tasapainoisten ihmisten päätöksistä?

Homo Sapiens, ihminen, on omituinen olento. Ihmisjoukko seisoo suojatien edessä odottamassa punaisen valon vaihtumista vihreäksi. Kuluu aikaa, valo ei vaihdu. Lopulta yksi kyllästyy odottamaan ja lähtee yrittämään tietä punaisen valon vielä palaessa. Toiset lähtevät hänen perässään.

Moottoritiellä auto ajaa nopeusrajoituksen mukaisesti autojono perässään. Lopulta yksi auto kyllästyy ja ohittaa rajoitusta noudattavan. Kohta rajoituksen mukaan ajava saa ajaa yksin, koska kaikki ovat ohittaneet hänet.

Koulussa yhdellä on tosi paha olla ja hän purkaa pahaa oloaan kiusaamalla jotakin toista. Kohta hänellä kiusaajakavereita, muodostuu kiusaajaporukka, joka löytää aina sopivan uhrin.

Ihminen on laumasielu, menee toisten perässä. Riittävän vahva puhuja, voimakas esiintyjä, valitaan johtajaksi. Lauma valitsee johtajakseen päättäväisemmän oloisen henkilön, henkilön, joka on varma mielipiteistään ja osaa esittää ne niin, että niihin on helppo uskoa.

Kävin viime viikolla taiteilijaseuran Performanssiklubilla esiintymässä. Soitin sävellykseni Polar Night ja kerroin yhden tarinan ala-arvoisesta eroottisesta kokemuksesta, joka näytti naurattavan kovasti. Sointu oli mukana kuuntelemassa. Oli ihan ok kokemus.

Auto on ruvennut ääntämään epämiellyttävästi. On ne paskavehkeitä nuo autot, aina jotain pitäisi korjailla ja maksaa paljon. Niinhän se on toisaalta meillä ihmisilläkin, aina on jotain vialla, jos ei korvien välissä, niin sitten jossain muualla.

En osaa sanoa, onko olo yhtään parempi kuin ennen, vaikka olen sentään saanut jotain tehtyäkin, jotain pientä näpertelyä. Kehystin taulun, jonka nimeksi voisin antaa vaikka Autumn Leaves. Omasta mielestä tietenkin hyvä taulu. Taulut ne eivät todellakaan ole mikään bisnes. Ei ihmiset tauluja halua ostaa. Toiset saavat niistä sisältöä elämäänsä, toiset eivät. Veistoksia en ole tehnyt aikoihin, rankkaa hommaa, varsinkin moottorisahajutut.

Tänään olisi taas kuntonyrkkeily. Se se on rankkaa hommaa, vetää niin ventiksi joka kerta, hiki valuu kuin vesihanasta.

Sointu synnyttää toisen lapsen kesällä. Käyvät meillä Juden kanssa joka päivä. Mukava heppu se pikkuinen, antaa sisältöä elämään. Santerin poika Kaarlokin käy toisinaan kylässä ja me käydään niillä, on aika lapsitäyteistä tämä elämä nykyään.

Huolettaa ihmiskunnan kohtalo. USAn presidentin ego on niin heikko, että sitä pitää keinotekoisesti lihottaa älyttömyyksillä. Kennedy-Center on nyt Trump-Kennedy Center, saattaa ehkä tulevaisuudessa Wihite House olla Trump House ja Nobel Prize Trump Prize, tiedä vaikka Miss America olisi tulevaisuudessa Miss Trump tai vaikka koko USA olisi UST, eli United States of Trump.

Huolettaa tuo Venezuelan juttu, koska tuskin se presidentin raahaaminen New Yorkiin tuomittavaksi sanottavammin asioita muuttaa, ei Trump sillä tempulla Venezuelaa hallitse. Se temppu saattaa kyllä innostaa muita maita tekemään samankaltaisia juttuja, Kiinan hyökkämään Taiwaniin, USAn (USTn ?) hyökkäämään Grönlantiin ja Venäjän tekemään vaikka mitä. Kaikissa niissä kolmessa maassa on suuruudenhullut, pieniegoiset diktaattorit vallassa. Toisaalta ei haittaisi, vaikka USA (UST ?) kävisi Venäjältä kaappaamassa Putinin ja raahaamalla hänet New Yorkiin tuomittavaksi ja vankilaan.

Pienempiä ongelmia: en hallise näitä päivitettyjä kotisivujani. Yritin poistaa täältä vanhoja maalauksia ja veistoksia, mutta en osannut. Olisin halunnut lisätä tänne uusia, mutta en osannut. Paska kun näitä päivitellään, kehitetään ja muka parannellaan, niin näitä ei enää osaa käyttää.

Poikani poika täytti jouluna 1 vuoden ja tyttäreni poika täytti joulukuussa 4 kk. Tytär on taas raskaana, ensi kesänä pitäisi syntyä, toivottavasti kaikki menee hyvin, niin hänen raskaudessaan kuin rakkaudessaankin. Masennus tuntuu olevan hallinnassa, mutta jotenkin olen kovin mietteliäs ja vähän apaattisen oloinen. En ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Tuntuu vielä tässä iässä niin omituiselta, kun nuoruuden kiihkeä rakkauselämä on muuttunut vakiintuneeksi avioelämäksi ja isovanhemmuudeksi, aivot eivät tunnut sitä hyväksyvän ja käsittävän, ne haluaisivat kiihkeän ja tulisen rakkauselämän säilyvän tässä muun elämän ohessa.

Sain pitkästä aikaa intoa ja sävelsin kitaralle uuden pikku sävellyksen. Sen nimeksi tuli Polar Night ja on tietysti omasta mielestä tosi hyvä biisi. Teostoilmoituskin on jo tehty. Kiva kun sai jotakin tehtyä, tuli oikein hyvä mieli.

Facebookissa oli video, jossa joku nainen puhui rakkaudesta. Sanoi, että ihmiset rakastuvat sinuun ja sitten rakkaus loppuu ja tyypit lähtee, mutta jos rakastaa itseä, niin se itse ei koskaan lähde. Niin kai se on, että olis hyvä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ois hyvä osata rakastaa itseä sellaisena kuin on, niin elämä vois olla helpompaa. Se ois kyllä tärkeää osata hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kaikkene vikoine ja puutteineen, osata hyväksyä ja rakastaa itseä sellaisena kuin on ja sallia itselle ne kaikki asiat, jotka nyt näkee ”puutteina” ja ”vikoina”, jotka pitäis muka korjata. Toisen ihmisen rakastamisessakin on tärkeä hyväksyä toinen sellaisena kuin toinen on ja rakastaa häntä kokonaisuutena, eikä yrittää muuttaa häntä toisenlaiseksi. Sama kai pätee itseen, eli on tärkeä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja rakastaa itseä kokonaisuutena, eikä yrittää olla toisenlainen.

Huomasin kirjoittaneeni masennuksesta usein tänne. Varmasti on tullut toistoa aika lailla, samoja asioita uudestaam ja uudestaan. Paskaakos siitä, ne asiat ovat askarruttaneet viime aikoina. Mitäpä noita enää jauhamaan.

Tytär tuli poikavauvansa kanssa Suomeen. Mukava pikku epeli, täyttää 19 päivä jo 4 kuukautta. Pojan poika täyttä jo yhden vuoden 24 päivä. Niin se aika kuluu. Itse vaan vanhenee päivä päivältä. Itse kyllä en ajattele ikääni ollenkaan, tunnen itseni mieleltäni yhtä nuoreksi kuin ennenkin. Sama juttu on minun sairauksistani, vaikka on kaikenlaisia diagnooseja, niin terveeksi minä ajattelen itseni. Välillä tuntuu, että se oikeanlainen positiivinen ajattelu pitää hyvässä kunnossa. Että semmosta tuli mieleen. Kirjotin sen takia vissiin, etten jankuttais uudestaan ja uudestaan masennuksesta.

Luulin ennen, että masennus on vain sellainen vähän surullisempi olo kuin normaali olo. Olin todella väärässä. Se on aivan hirveä tila. Black Dog video selittää asian hyvin: https://www.youtube.com/watch?v=XiCrniLQGYc

Tuntui, että menen aivan sekaisin, mieleni oli todella musta. Olin aivan järkyttävä piru vaimolleni, ihme, että hän kesti kaiken sen paskan, mutta syydin hänen päälleensä. Kaikki vika oli tietysti hänessä ja paha oloni johtui tietysti hänestä, kuvittelin ja uskottelin itselleni. Jos hän vain muuttuisi toisenlaiseksi, kaikki muuttuisi paremmaksi. Uskoin oikeasti niin. Lopulta tajusin, että apua on haettava. Kävimme kaksi kertaa yksityisellä avioliittoneuvojalla. Tila ei parantunut. Lopulta menin yksityislääkärille ja sain mielialalääkettä. Ei auttanut. Pyysin lääkäriltä vielä vahvempaa. Ei auttanut. Lopulta ajattelin meneväni lopullisesti sekaisin ja menin Kontinkankaan päivystykseen. Siellä hoitaja kuunteli minua kauan ja antoi lääkäriajan. Lääkäri kuunteli minua 1,5 tuntia. Terapiaan en päässyt, tänä vuonna ei otettu yhtään uutta, siksi, että saataisiin jonoja purettua. Psykiatrinen hoitaja soitti 2 kertaa. Ne oliva aivan turhia juttuja, ainoa hyöty oli, että sain vahvemmat lääkkeet. Ne tuntuivat auttavan. Lopulta kävin yksityisellä terapeutilla 3 kertaa, ratkaisukeskeistä psykoterapiaa. Se tuntui auttavan. Nyt syön mielialalääkkeitä ja tuntuu menevän ihan regulaaristi, ikan ok vointi. Jospa sitä joku päivä saisi jotain maalattua, veistettyä tai peräti sävellettyä. Tein kyllä yhden lastenlaulun, eli tein sanat ja soinnut yhteen melodiaan, mikä mulla on ollut mielessä jo kymmeniä vuosia.

Masennus on todella vittumainen (sori ruma sana) kumppani, ilkeämpi kuin osasi kuvitellakaan, onneksi älysin itse hakea apua. Täytyy olla tyytyväinen.

Kaikki kondiksessa. Sain mielialalääkityksen ja sillä näyttää pärjäävän mukavasti. Ei ole tullut maalattua, veistettyä, soitettua, sävellettyä, on vain tullut otettua rennosti. Mikäs tässä on ollessa näinkin, no problems. Tai teinhän minä yhden lastenlaulun, pitäis muistaa laittaa siitä teostoilmoitus, jospa sitä joku joskus vaikka jossain esittäis. Tai oonhan minä sen melodian keksinyt jo yli neljäkymmentä vuotta sitten ja se on jäänyt mieleen pyörimään, nyt vain äkkiä väsäsin sanat siihen. Muistan sen hetken kun tein sen melodian. Oltiin Jyväskylässä ja asuttiin jätkien kanssa porukalla siinä rivitalokämpässä, 5 jätkää. Muistan kun istuin siinä sohvalla, vai mikä futon se oli, otin kitaran ja soitin sen melodian, ja se on pyörinyt alitajunnassa nämä vuosikymmenet. Nyt laitoin sille sanat ja aattelin, että se vois olla ok lastenlaulu. Semmonen tarina sillä. Tänään tulee HIFK – Kärpät telkkarista. Tämä on jo kolmas Kärppien matsi telkasta lyhyen ajan sisällä, ihme juttu.

Ajattelin ennen, että masennus on aika lailla sama kuin surumielisyys tai alakuloisuus, mutta ei todellakaan ole. Masennus on mielen sairaus. Se ei ole mielisairaus, joka on todella leimaava tautinimike. Winston Churchill on aikanaan antanut omalle masennukselleen nimen Black Dog, joka on todella osuva nimike. Black Dog ottaa sinusta koko ajan isomman palan valtaansa ja pahimmassa tapauksessa lopulta ottaa sinut kokonaan valtaansa. Se puree sinua perseelle ja saa olemaan todella vittumainen, käyttäytymään kuin piru, lähiomaisille, minun tapauksessa vaimolleni, ja olemaan normaali ja hauska heppu ulkopuolisille. Masennus voi vaikka tappaa, jos saa liian suuren vallan. Kuulin vasta kahdesta ihmisestä, jotka masennus on tappanut ja muistin samalla yhden, jonka itse hyvin tunsin.

Lääkäri antoi minulle lääkityksen masennukseeni, se tuntuu auttavan, vielä kun saisi aikaiseksi hakea jonkun psykologin terapiaan. Täytyisi kai olla alle 65-vuotias, jotta voisi päästä Kelan korvaamaan juttuun, johonkin vertaisryhmään voisi kai päästä, mutta lääkäri arveli, ettei niistä olisi minulle mitään hyötyä. Tympeää mennä terkkariin ruinaamaan terapiaa tai psykologin vastaanottoa, mutta pakko kai se on, jos ei muu auta. Lääkäri sanoi kirjoittavansa lähetteen, mutta en oikein tiedä kenelle ja mille hän sen kirjoitti ja lähetti.

Minulla on koira, nimeltään masennus. Se on ottanut minut aika lailla haltuunsa. En tunne iloa ja mielenkiintoa mitään tekemistä kohtaan, en sävellä, en soita, en maalaa, en veistä. Möin vihkisormuksemme. Tekee mieli myydä kesämökki, tekee mieli myydä talo, tekee mieli lähettää avioerohakemus, mutta en saa aikaiseksi mitään. Jos saisin aikaiseksi, katuisin tekojani varmasti myöhemmin, koska minulla on ennen ollut kaikki hyvin, Black Dog on pannut kaiken mullin mallin. Black Dog on koiran nimi, se kävi ensin vain silloin tällöin kylässä, nyt se asuu minussa. Olen järkyttävä aviopuoliso, räkätän ja mäkätän puolisolleni, ulkopuolisille olen ystävällinen. Kaikki vittumainen teksti mitä suustani päästän, on sen mustan koiran puhetta. Kaikki sen puhe on valetta, se minun täytyisi muistaa. Olen mukava mies, Black Dog on vittumainen ja terävähampainen. Lääkäri antoi lääkettä. Välillä tuntuu, että se auttaa, mutta ainakin näin aluksi se saa ilon tunteen ja raivon tunteet tuntumaan 50% voimakkaammilta kuin ennen. Ehkä ilon tunteita tulee kuitenkin enemmän kuin ennen, en tiedä, toivottavasti. Vittumainen koira. Se on meillä kaikilla, mutta yleensä hallinnassa. Minun täytyy saada oma koira hallintaani, saada se tottelemaan ja kiinni valjaisiin, saada se hiljaiseksi, silloin kun sillä ei ole puheenvuoro.