07/9/20

Kesä 2020

Kesä alkaa olla kohta jo puolivälissä, mikäli sen kuluminen lasketaan aikajaksolla kesä-, heinä- ja elokuu. Mehän mielellään jaamme asiat aikajaksoihin, kesä 3 kuukautta, syys 3 kuukautta, talvi 3 kuukautta, kevät 3 kuukautta. Noin kai se vissiin menee.

No, meni miten meni, nyt on heinäkuu ja hellejakso hellitti. Vaikka helteistä tupataan valittamaan niin aina niitä sitten kaivataankin. Kumma juttu. Jospa se on se ennen oli kaikki paremmin, vaikka se ennen olisi niinkin vasta kuin viime viikolla.

Limingan näyttely siirtyi siis ensi vuoden kesäkuulle, niinku on kai jo monta kertaa tullut tuumittua. Marja-Leenan kanssa pystytetään näyttely Pudasjärvelle ensi kuussa, ellei korona saa aikaa yllätyksiä, siihen on jo julistekin olemassa. Ihan tyylikäs juliste, en vain osaa liittää vielä kuvia täysikokoisina näihin kirjoituksiin. Menivät hitto vie taas päivittelemään näitä asetuksia, menee vähemmästäkin löysä pää sekaisin.

Ensi vuonna minulla on Oulussa 2 ja Tyrnävällä 1 näyttelyä ja sitten meillä on Marja-Leenan kanssa se Limingan näyttely. Kaikenlaista. Olen tässä ahkerasti yrittänyt maalailla ja veistellä sen mukaan mitä voimat ovat riittäneet. Kitaraan en ole koskenut yli vuoteen. Olen toki saattanut ohikulkeissani hipaista niitä, ja yhden kerran viritin ne, mutta soittanut en ole, ei ole oikein ollut hinkua yrittää.

06/3/20

Tuumailuja

En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään.

Mitähän minä nyt kirjoittaisin?

Kas, siinäpä pulma.

Nautin olostani eläkeläisenä. Parkinson-potilaana en niinkään. Ainakin tässä vaiheessa tauti on minussa lähes kokonaan huomaamaton, eikä pelota ulkopuolisia. Toisaalta, miksi pitäisikään pelottaa?

Vaikeita kysymyksiä tullut jo pari kappaletta.

Nyt kun Marja-Leenan ja minun yhteisnäyttely Limingassa, Vilho Lampi museossa, siirtyi ensi kesään, saatiin melkein saman tien viesti että olisimme tervetulleita elokuuksi Pudasjärvelle siihen yhteen galleriaan (olikohan se Pohjanhovi nimeltään?) ja sain oman näyttelyn Oulun taidelainaamon ARTo-galleriaan tammikuulle 2021. Näyttelyitä siis piisaa ainakin pari kappaletta.

Kitaraan en ole koskenut sitten töiden loppumisen, joka tapahtui toukokuussa 2019. En tiedä mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Ei tunnu oikein kiinnostavankaan, mutta toisaalta kuuntelen usein tippa linssissä vahvasti eläytyen upeita musiikkiesityksiä.

Mitähän nyt? Kipaisenpa ottamassa vähän lääkettä, pillereitä kun joutuu syömään aika lailla päivittäin.

Tulihan tuolla värkkäiltyä kaikkea muutakin kuin pillerit nielaistua. Joopa joo.

Oltiin mökillä tässä viikonloppuna ja kun yhtenä aamuna yritin vääntyillä lattialla jumppapatjan päällä niin huomasin tuollaisen nousevan auringon loihtiman sydäntä esittävän varjokuvion puolisoni penkin kyljessä. Minusta se oli melkoinen ihme. Ei varmaankaan niitä maailman suurimpia ihmeitä, mutta minulle kuitenkin jonkinlainen. Tuli hyvä mieli 😊

Olen tässä yritellyt tallentaa sitä kuvaa tähän mutten olen vielä onnistunut kun näitä kotisivuasetuksia on päivitetty.

05/24/20

Kesä tulee

Toukokuu jo lopuillaan.Niin täällä kaupungissa kuin mökilläkin alkaa lumi olla sulanut ja järvestä jäät lähteneet. Parempi sana olisi kai ollut ”sulanut”, mutta se onneton oli jo käytetty verbi.
Asiaan: Sitten kun saan ponttonilaiturin taas pukattua järveen ja kiinnnitettyä paremmin rantaan, olisi kai loogista piipahtaa uimassakin. Niinpä niin. Vesi on kylmää.

Tässä tupsahti tilille ensimmäinen eläkkeeni, työkyvyttömyyseläke on alkanut rullata – tunnen itseni hyvin onnelliseksi, vaikka sairaus oireineen ei niitä kivimpiä olekaan. Paljon menee pillereitä päivässä. Olen yrittänyt taiteilla jonkin verran. Meillä piti olla Marja-Leena Tykkyläisen kanssa yhteisnäyttely kesäkuussa Limingassa, Vilho Lami museossa, mutta se siirtyi ensi kesään museon remontin vuoksi. No. me saatiin yhteisnäyttely Pudasjärvelle elokuussa. Siellä on hieman isompi galleria kuin Limingassa.

Tulee paljon kirjoitusvirheitä kun väsyneenä kirjoittaa. Viiime yönä nukuin vähemmän kuin normaalsti, paljon vähemmän. Jos menisin nyt nukkumaan niin en saisi unta illalla.

03/1/20

Hyvä viikko

Tämä on ollut hyvä viikko. Minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke, meillä oli hääpäivä ja voitin jokerissa 6 euroa, hieno homma. Tietenkään sairaus ei ole aina kovin miellyttävä seuralainen kaikkine lieveilmiöineen, mutta elämäähän tämä vain on, kaikki on omasta asenteesta kiinni. Hienoa herätä joka aamu hengissä ja aloittaa uuden päivän touhut. Sitten kun ei enää herää niin silloinkin voi olla mielenkiintoista – kukapa sen tietää 🙂

Nyt on tullut värkkäiltyä uusia maalauksia ja yksi uusi pieni veistoskin, pitäisi vain saada kuvattua ne ja laitettua kuvat näkösälle, etteivät työt vallan varastossa homehdu. Toisaalta sinnepä noita tahtoo kertyä lisää ja lisää 🙂

Minulla on sinnikästi kännykässä pysyneet Kalevassa olleet erikoislaatuiset ruokaohjeet, joita saatan kesällä yrittää valmistaa, vaikka tuo muurahaisten tappaminen vähän kyllä arveluttaa:

Jospa sitä kesällä koittaisi kokkailla mökillä kaikessa rauhassa.

12/1/19

Joulukuu 2019

Tänään oli, ja on vieläkin, ensimmäinen päivä pariinkymmeneen vuoteen kun en ole yliopiston palveluksessa. Nyt olen vapailla markkinoilla, itse asiassa Kelan sairauspäivärahalla. Kaikkea sitä saa kokea kun vuosia karttuu. Tämä on siis kirjoitettu historiallisena päivänä 1.12.2019.

Meillä oli keväällä töissä yt-neuvottelut (=sanelut) ja tässä sitä ollaan. Toivottavasti joku koki opetukseni hyödylliseksi.

Kirjoitan tätä kännykällä sängyssä, toivottavasti onnistuu.

Eiköhän siinä ole kaikki. Yritän tallentaa. Hyvää yötä kaikille.

10/30/19

Jorman maailman menoa

Avioliitto ei ole mikään helppo asia. Johan tuon nyt osaa itse kukin ilman filosofioita päätellä, että kun täräytetään kaksi ihmistä yhteen ja niiden pitäisi saman katon alla toisilleen läheisinä porskuttaa niin väkisinkinhän siinä joskus sanaharkkaa ja ristiriitoja syntyy, olisihan se nyt vallan omituista, jos ei syntyisi. En sano, että meikäläisen avioliitossa sanaharkkaa olisi syntynyt mutta tulipahan muuten vaan mieleen 😊. Semmonen asia, tärkeä kuin mikä.

On tullut vähän yritettyä maalailla. Tuntuu ettei enää osaakaan, kun on niin pitkä tauko ollut ennen edellistä maalausta. Mutta on niitä nyt kuitenkin tullut värkkäiltyä. Olis kiva jos intoa ja tarmoa riittäis ja sais enemmänkin tehtyä. Tai no onhan noita, nyt on kotona kolme työtä valmiina ja kovasti tekis mieli tehdä lisää, ei kai se auta kuin tehdä. Pitäis käydä ostaan taulupohjia. Mökillä on ainakin 1 tänä vuonna tehty veistos. Ajattelin ensin että niitä on 2, mutta en nyt saa päähäni mikä se toinen on. Kumma juttu.

On näköjään menny kausiluontoisesti useina vuosina; syksyllä ennen joulua ja joulun aikaan on tullut maalailtua, joulun jälkeen talvella sävelleltyä + lumien sulettua veisteltyä ja kesällä sittten sävelleltyä ja veisteltyä. Viime syksy ja tämän vuoden talvi oli vähän hommat seisoksissa kun tuli ne potkut töistä ja sairastuminen, mutta kyllä tämä tästä, vissiin 😉. Eipä silti, olen kyllä tavattomasti nauttinut olostani sairauslomalla, samaten kuin vasta tapaamani taiteilija kertoi olleensa jo muutamia kuukausia eläkkeellä ja koki elävänsä kuin paratiisissa.

09/27/19

Sellaista

Nyt on jo syyskuu lopuillaan. Tuntuu ihan hyvältä olla kotosalla ilman työvelvollisuuksia. Hiljaistahan tämä on kun Joiku-koirakin sai eläinlääkäriltä elämän päättävän pistoksen. Raukalla meni lonkat niin heikoiksi että lysähti kasaan yhä useammin ja useammin, eivätkä hoidot auttaneet kuin tilapäisesti. Lokakuussa olisi pojalle tullut ikää 12 vuotta. Vähän jäi vajaaksi.

Hieno koira, isäntäväelle uskollinen, ihmisiä rakastava, sosiaalinen. Tarvittaessa oli kyllä tiukasti kotia puolustava, kuten silloin kerran kun eräässä kesäpaikassa – vanhempieni silloisella kesämökillä – kaksi vierasta suurehkoa koiraa pyrki pihaamme ja yllättäen Joiku ärisi ja murisi niille kuin kauhuelokuvien pedot hampaat irvessä ja aikansa paikallaan oltuaan vieraat koirat lähtivät, eikä niitä sen jälkeen näkynyt. Olin yllättynyt ja samalla tunsin hivenen ylpeyttäkin urheasta koirastamme, joka uskalsi ajaa itseään suuremmat koirat pois.

Huomenna menemme linnanmaalle lääkärin vala -tilaisuuteen, jossa lääkäriksi valmistunut Santeri vannoo ammattivalansa ja saa todistuksensa. Siellä sitten kahvia ryystellään puvut päällä. Sellaista hupia, kaikki ovat varmasti hyvin vapautuneita ja rentoja. 😉

Sain kaadettua pihakuusen joka jostain syystä ei oikein menestynyt paikalla, jossa se oli. Kovasti sai suunnitella ettei se olisi kaatunut aidan tai talon päälle, mutta onistuihan se lopulta. Sitten se piti karsia ja pätkiä, ihan tarpeeksi homma yhdelle aamulle 🙂

Pitäisi sovittaa huomisia vaatteita ja samanaikaisesti nukuttaisi kovasti – sovitus vai päiväunet, siinäpä probleemi.

06/17/19

Posmotusta

Toivottavasti tämä on vain luulottelua, mutta minusta useat valtiot ovat kääntymässä pelottavassa määrin erittäin vahvan kansallisaatteen sisään: me, me, me! Ei ole pitkä aika toisesta maailmansodasta ja maailmassa on tälläkin hetkellä on useita sotia käynnissä koko ajan.

Eri järjestöt määrittelevät konfliktit eri tavoin. Uppsalan yliopiston konfliktiohjeman ja englantilaisen International Institute for Strategic Studiesin mukaan maailmassa on meneillään ainakin 40 eri konfliktia ja sotaa (Wikipedia).

Ainakin 40 sotaa! Uskomatonta! Ihminen, joka jakaa vuosittain rauhanpalkintoja, joka on keksinyt sähköauton, biokaasuauton, vetyauton? Ihminen, joka vaeltaa sankoin joukoin kuulemaan kun Dalai Lama ja muut rauhan ihmiset puhuvat julkisesti? Kuinka ihminen voi väittää olevansa luomakunnan kruunu?

Eläin tappaa nälkäänsä, ihminen tappaa vihaansa.

On tärkeää puhua luonnonsuojelusta, mutta jos ruvetaan lehmiä syyllistämään piereskelystä niin mennään jo liian pitkälle. Jos ja kun ollaan käärmeissään koirankakoista jossain pientareella niin ollaan jo liian pitkällä. Samanaikaisesti saastutetaan niin maan p___sti että ei mitään tolkkua.

Silti meidän kaikkien olisi hyvä oppia ymmärtämään hirmuvaltiaita ja kanssaihmisiämme kohtaan, minunkin, ja oppia tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Heillä on omat syynsä käyttäytyä omalla tavallaan, siitä huolimatta että heidän tekemänsä päätökset olisivat ympäristölle ja koko ihmiskunnalle vaarallisia.

Jos menetämme ystävällisyyden ja myötätunnon tunteen sisältämme, menetämme myös avaimen onnellisuuteen.

05/23/19

Keskusteluyritys

Ovikello soi. Kaksi mieshenkilöä, nuorempi ja vanhempi, olisi halunnut tulla keskustelemaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa. En ollut oikein halukas keskustelemaan heidän kanssaan aiheesta mitä tapahtuu kuolemassa, ja torjuin keskusteluehdotuksen.

Miksi niin tein? Johtuiko se ennakkoluuloista heitä kohtaan, kokemuksesta, epävarmuudesta, pelosta, kyllästymisestä vai luokittelinko heidät automaattisesti johonkin kategoriaan jonkin uskonlahkon edustajia, vai miksi?

Teinpä nyt itselleni hankalan kysymyksen. En osaa vastata sataprosenttisen varmasti ja tyhjentävästi omaan kysymykseeni, syitä voi kai olla useitakin, mutta sen ainakin uskoisin luultavaa, että meillä ihmisillä on taipumus kategorisoida toisia ihmisiä ensisilmäyksen perusteella, ja käyttäytyä sen mukaisesti.    

Mitä jos he olisivat halunneet keskustella aiheesta mikä saa ihmiset kiihottumaan seksuaalisesti, tai vaikka aiheesta presidentti Trumpin kampaus ja hänen harjoittama politiikka? Olisiko silloin tilanne ollut toisenlainen? Toinen hankala kysymys. Ehkä olisin torjunut heidät silti, mutta hieman iloisemmalla mielellä kuitenkin. Tai en tiedä. Varman vastauksen antaminen olisi oletusta ja kuvittelua. Ihmeellistä.

05/12/19

Äitienpäivä

Äitienpäivä. Käytiin rouvan kanssa Oulun baarissa syömässä, maksoi paljon. Eilen käytiin äitini luona, maksoi vähän. Äiti täyttää piakkoin 88v, tarkalleen ottaen 23.05. Kunnioitettava ikä tuollainen 88 vuotta, siinä on varmasti tullut koettua kaikenlaista – tai sitten ei, mistäpä minä sen tietäisin. Illalla mennään elokuviin. Siinäpä sitä jännittäviä tapahtumia.