”Poliisi tutkii tapon yrityksenä Orimattilassa Nelostiellä sattunutta tilannetta, jossa 23-vuotias, autossa matkustajana ollut lahtelaisnainen sai vakavia vammoja. Teosta epäillään autoa kuljettanutta miestä, joka kuoli poliisin luotiin.

Paikalla olleen silminnäkijän mukaan ampumatapauksessa oli kyse siitä, että kolariautoa kuljettanut mies puukotti kyydissään ollutta naista.

Tapahtumat alkoivat, kun auto oli kolaroiduttuaan pysähtynyt keskiviheriölle. Silminnäkijä oli ensin luullut, että mieskuljettaja menee auttamaan naista, joka oli vähän retkahtanut istuimellaan. Silminnäkijän mukaan kuljettaja kuitenkin iski puukolla naista vatsaan ilmeisesti ainakin pari kertaa. Tilanne päättyi siihen, kun poliisi tuli paikalle.

Poliisi kertoi jo eilen, että paikalle tullut poliisi ampui miehen pysäyttääkseen epäillyn vakavan henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen. Poliisi tai kihlakunnansyyttäjä ei kuitenkaan ole vahvistanut tietoja tarkemmista yksityiskohdista.

Epäillystä puukotuksesta tai sen yrityksestä ovat kertoneet myös ainakin MTV ja Ilta-Sanomat.”

(Kotimaa 3.10.2016 16:46, STT, Kaleva

Tätä tapahtumaa on jo nimitetty sankariteoksi. Poliisihan ilmeisesti esti miestä tappamasta kyydissä ollutta naista, vaikea sanoa näin tietokoneen näppäimistön äärestä. Oletetaan että mies ei ole reogoinut verbaalisiin rauhoitusyrityksiin eikä käskyhuutoihin vaan jatkanut puukotusaktiviteettiaan. Silloinhan tuntuisi oikeutetulta ampua mies. Olisiko ollut mahdollista ampua sellaiseen paikkaan ihmiskehoa että puukotusvimma olisi talttunut ja mieskin olisi säilynyt hengissä? Sitä on mahdotonta sanoa näin tietokoneen näppäimistön äärestä.

Nyt poliisin tekoa on kutsuttu sankariteoksi, mies kuoli, nainen säilyi hengissä. Oletetaan että poliisi ei olisi tullut paikalle, niin nainen olisi ehkä kuollut ja mies säilynyt hengissä. Molemmissa tapauksissa vainajien lukumäärä sama, eli 1 kpl. Jos poliisi olisi tullut myöhemmin paikalle, löytänyt kuolleen naisen ja pidättänyt miehen, olisi mies joutunut telkien taakse. Olisimme ehkä silloin surkutelleet naisen kohtaloa ja pitäneet miestä hirviönä.

Entä jos nainen olisikin ollut joku kaikkien tuntema henkilö, ilkeistä ilkein rääväsuu, häijyistä häijyin oman edun tavoittelija. Olisimmeko silloin surkutelleet vai olisimmeko sanoneet ”joutikin kuolla, sai ansionsa mukaan”? Olisimmeko kenties tunteneet sympatiaa murhaajaa kohtaan, miettineet että hän ei raukka enää kestänyt enempää sen ilkeän kotkan suunsoittoa? Sitä on mahdotonta sanoa näin tietokoneen näppäimistön äärestä.

Kaikki on suhteellista. Yritän vain sanoa, että jokainen on samanarvoinen. Kun puhumme sankariteosta, asetamme ihmishenget eriarvoiseen asemaan.

En millään lailla kyseenalaista poliisin toimia, hän toimi varmasti parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Luultavasti tapahtumaa tullaan tutkimaan tarkasti. Hyvä niin.