Tänään kävin verotoimistossa. Sinne aina jotenkin jännittää mennä.

Täytin perintöveron oikaisuvaatimuslomakkeen, joka oli muistaakseni lomake nro 9, laitoin mukaan kaikki tarvittavat liitedokumentit, sulloin paperit käytettyyn kirjekuoreen jonka teippasin kiinni maalarinteipillä ja hyppäsin pyörän selkään, nokka kohti verotoimistoa. Siellä otin henkilöverotusvuorolapun ja istuin odottamaan. Odotin ja odotin. Aina kun yksi ihminen pääsi virkailijakoppiin niin hän viipyi noin 15-20 minuuttia, tai ainakin se siltä tuntui.

Lopulta huomasin kynän yhdellä pöydällä. Menin sinne, kirjoitin kuoreen että Perintöveron oikaisuvaatimus ja lisäsin oman nimeni ja henkilötunnukseni. Sitten lompsin infotiskille, selitin mitä kuoressa on ja kysyin voiko sen jättää sinne. Virkailija sanoi että siellä on kaikki tarvittava ja otti kuoren vastaan. Kiitin ja lähtiessäni annoin oman vuoronumerolappuni iäkkäälle miehelle jolla oli suurempi numero. Nauratti kun olin jo ovella poistumassa, niin takaa kuului taikasana ”kiitos”. Ilmeisesti rouva oli patistanut kiittämään.

Pyöräilin kotiin. Rahat niin vähissä että en halunnut mennä syömään mihinkään. Muistin että kotona on perunoita ja jotain pitkiä nakkeja. Tein niitä ja niiden valmistuttua tuli rouva jo töistä. Jaettiin ruoat. Makkara olikin sellaista älyttömän tulista chilimakkaraa, tosi epämiellyttävää. Yritin haarukalla tonkia niitä chilejä sieltä makkaran sisältä pois mutta nälkä jäi.

Lähdettiin mummolaan ja päätettiin käydä kahvilla matkalla. Kahvilassa oli asiakkaita ja meidän lähellä istui eräs rouva jolla oli kova ääni, pieni vauva ja leikki-ikäinen poika. Kirjoitin asiat tuossa järjestyksessä, koska rouvalla oli todella kova ääni hänen komentaessaan poikaa, joka yritti kerätä huomiota äidiltään ja leikki kuten hänen ikäiset yleensä leikkivät. Pojasta ei niinkään ollut häiriötä mutta äidistä kyllä oli. Tuli niin surullinen olo pojan puolesta kun äiti häntä koko ajan komensi ja uhkaili. Tuntuu surulliselta kun itse ei voinut tehdä mitään, tai ehkä on parempi sanoa että kun itse ei tehnyt mitään. Olisihan sitä edes voinut yrittää sanoa rouvalle että ei tässä mitään hätää ole, kaikki on hyvin. Vaan kun ei saanut tehdyksi edes sen vertaa. Toisten asioihin on vaikea mennä puuttumaan.

Tarkoitus oli myös varata aika hammaslääkäriin mutta unohtui. Kaikenlaista normaalista poikkeavaa sattui tänään 🙂 .