Aamulenkillä Joiku -koirani kanssa kävelimme puiston halki ja katsellessani nousevaa päivää, puiston kauneutta ja nauttiessani lähes tuulettomasta pikku pakkasesta minun tuli tavattoman hyvä olo. Ajattelin, että yhtä hyvä olo se pitäisi olla räntäsateella ja tuulisella ilmallakin, kaikki taitaa olla omasta asenteesta kiinni. Minulle tuli niin hyvä olla että meinasi tulla itku. Siinä sitten käveltiin, Joiku ja minä, ja minä tuhersin orastavaa itkua. Ajattelin, että tämä se taitaa olla sitä onnellisuutta.