Hieno viikonloppu. ART Oulu on oman alansa kulttuuriteko, joka herätti paljon ajatuksia. Myönteisiä ajatuksia herättivät komeat työt, taideraati, taidepolku ja taiteilijatapaamiset, vaikkakin niihin kaikkiin olisi toivonut enemmän yleisöä.

Kuvataide saattaa olla ”suuren yleisön” mielestä sellainen marginaali-ilmiö, että ei vedä yleisöä samassa määrin kuin esim. Idols -kilpailut. Tosin taideraadilla olisi siihen mahdollisuudet, olihan levyraatikin kovin suosittu ja TV:n runoraadilla on myös vankka kannattajajoukkonsa. Mahdollisuudet suureen yleisömäärään eivät toteutuneet, voiton avaimet olivat käsillä mutta sitten peli alkoi, niin kuin vanha vitsi lohkoo.

Muistan kerran erään ei-taiteilijan, jolla seinät ammottivat tyhjyyttään, sanovan, että hän haluaisi jonkun taulun seinälleen, mutta ei tiedä miten ja mistä saisi oikeanlaisen. Ehkä ART -tapahtumat voisivat tarjota myös taidehankintaneuvontaa, en tiedä. Taidelainaamohan on tosin perustettu juuri sitä varten että voisi ottaa pientä korvausta vastaan vaikka kuukaudeksi lainaan teoksen ja makustella miltä se näyttäisi omalla seinällä, se on loistavaa.

Tuntui vähän hassulta olla taiteilijatapaamisessa ainoana yleisönä Vuokko Isaksson, jolla oli minua ennen oma tapaamisensa. Lämmin kiitos Vuokolle, että jaksoi olla kiinnostunut työskentelystäni kuvataiteilijana.

Voisiko tehokkaammalla markkinoilla tavoittaa suuremmat yleisömäärät, saada paikalle sellaistakin yleisöä, joka ei muutoin taidenäyttelyissä käy? En tiedä kun en ollut järjestelemässä tätä tapahtumaa. Olen iloinen ja kiitollinen, että se järjestettiin ja toivon, että se järjestetään tulevaisuudessakin. Toivon, että suuri yleisökin löytäisi sen ja malttaisi hetkeksi pysähtyä taiteen äärelle ja unohtaa kiireensä.

Mihin meillä kaikilla on niin kiire?