Puolisoni kuunteli tänään e-kirjaa, jonka tekijää en kysynyt ja jos olisinkin kysynyt, en todennäköisesti muistaisi. Joka tapauksessa siinä puhuttiin Buddhalaisuudesta, oli oikein viisasta tekstiä ihmisestä. Hyvin mielenkiintoisia olivat kysymykset peloista, elämän hankalista tilanteista ja vastoinkäymisistä. Jotenkin niin se taisi olla, että kun on ylipääsemättömältä tuntuvan tilanteen edessä, on syytä tunnusta itselleen olevansa heikko ja peloissaan. Toivottavasti en nyt kirjoita lööperiä mutta taisi olla niin, että kun luulemme olevamme ylipääsemättömän esteen edessä, saatamme vain estää itseämme näkemästä ratkaisua. Samaten oman pelkonsa ja avuttomuuden tunteensa myöntäminen saattaa hyvinkin olla meille hyödyksi.

Muistan tilanteen, jolloin matkustin bussilla etelään päin opiskelemaan kitaransoittoa päämääränä soitonopettajan tutkinto. Minua jännitti niin, että toivoin bussin ajavan ojaan ja että kuolisin kolarissa. Perillä ollessani meillä oli tietenkin kaikkia oppilaskonsertteja, joissa jouduin soittamaan samoin kuin opiskelijatoverinikin. Lavalle meno jännitti aina normaalilla tavalla. Jälkeenpäin kuulin eräältä opiskelutoveriltani, että hän tavallaan ihaili minua, koska näytti etten jännittänyt yhtään esiintymisiä, lompsin vain lavalle ja soitin. Ulkonäkö voi pettää, kuten sanotaan.

Muistan myös, kun nuorena poikana kävin kavereitteni kanssa katsomassa Tappajahai -elokuvan. Oli sunnuntaipäivä ja krapula viikonlopun jäljiltä. Elokuva teki syvän vaikutuksen, niin syvän, että illalla kotona kylpyhuoneessa hampaanpesulle mennessä kurkistin kylpyammeeseen, että onko siellä haikalaa. Vahva elokuva, jatko-osat eivät ollenkaan. Haipelko kesti vuosikausia, kunnes eräänä yönä näin unta, että olin meressä aika lailla rantavedessä uimassa ja haikala lähestyi minua. Se ei kuitenkaan syönyt minua, mutta minä ikään kuin sulauduin sen kehoon ja sitten menin sen kanssa eteenpäin, viiletimme pitkin ja poikin merta, mikä tuntui erittäin hyvältä, olin täynnä iloa ja nautinnon tunnetta. Tämän unen jälkeen pelko väistyi pitkäksi aikaa. Nykyään tunnen pelkoa ja kunnioitusta niitä kohtaan, komea ja vahva eläin joka on pysynyt maailman menossa mukana vuosisatoja. Kunnioitettavaa.