Nyt työrupeamani taiteilijaseuran leivissä on päättynyt tällä erää, roskikset ovat valmiina ja niitä on alettu kiinnittämään paikoilleen ympäri Oulun suuraluetta.
KESKUSTA, Otto Karhin Puisto
HÖYHTYÄ, Karjasillanpuisto
OULUNSUU, Värtön uimaranta
KAUKOVAINIO, Hiirihaukantie
NUOTTASAARI, Liminganpuisto
KAAKKURI, Kaakkurintori
MAIKKULA, Maikkulantori
TUIRA, Pikisaari
PUOLIVÄLINKANGAS, Paulaharjuntie
KOSKELA, Toppilansalmenpuisto
PATENIEMI, Koisopuisto
KAIJONHARJU, Yliopistonkatu
MYLLYOJA, Parkkisenkankaantie
SANGINSUU, Sanginsuun koulun piha
KORVENSUORA, Talvikankaantie
YLIKIIMINKI, Ylikiimingin tori
HIUKKAVAARA, Hiukkavaarankatu
HAUKIPUDAS, Revontie
KELLO, Kylätie
KIIMINKI, Isoahontie
JÄÄLI, Jäälintie
OULUNSALO, Kauppiaantie
YLI-II, Yli-Iin tori
Nyt aamupäivällä olisi taidemuseolla sellainen Pecha Kucha -henkinen tapahtuma, jossa taiteilijat saa 5 minuuttia pölöttää omista töistään ja/tai omasta taiteilijuudestaan ja asiantuntujat kuuntelee. Minäkin oon siellä. Hieno sana tuo Pecha Kucha. Piti aluksi ihan googlettaa mitä se tarkoittaa. En tiedä olisiko kannattanut vähän valmistella mitä aikoo puhua mutta minä en ole valmistautunut muuten kuin lähettämällä ne kuvat omista töistä mitkä siellä heijastetaan näkösälle. Uusi kokemus.
Klo 20:27
Olin aamupäivällä siellä taidemuseolla puhumassa taiteilijuudestani ja töistäni. Nyt on ilta. Kuten yleensä, parhaat ajatukset siitä, mitä olisi kannattanut sanoa, tulevat mieleen vasta jälkeenpäin. Nyt päästelin improvisoimalla sen kummemmin tuumimatta töistäni, joita läsnäolijoille näytettiin.
Mitä minun sitten olisi kannattanut sanoa? No, ehkä enemmänkin siitä mitä ajattelen taiteen tekemisestä. Esimerkiksi sen ajatuksen, että ajattelen eri taiteen lajeilla olevan samanlaisia ”sääntöjä” esim. muotorakenteissaan, esim. siinä kuinka teos niin sanotusti pysyy kasassa. Jos ajatellaan vaikka kirjallisuutta, elokuvataidetta, teatteria, musiikkia, kuvataidetta, niin tietynlaisia muotorakenteita ne seuraavat, vaikka rakenteita toki rikotaankin tarkoituksella.
Siitä olisin voinut myös sanoa, että ajattelen maailmankaikkeudessa vallitsevan tietynlaisen energian, josta kaikki muodostuvat, me kaikki olemme sitä samaa energiaa, minä, sinä, eläimet, kasvit, puusto, materia, maapallo, maailmankaikkeus. Jos joku sitä energiaa haluaa Jumalaksi kutsua, niin kaikin mokomin, jos joku jollain muulla nimellä, niin kaikin mokomin, mutta nimestä ei kannata riidellä tai pistää pystyyn sotia.
Saatan erehtyäkin, mutta yhdysvaltalainen psykologian tohtori Daniel Goleman, joka tuli tunnetuksi teoksestaan Tunneäly, taisi kirjoittaa/sanoa että Minulla on täällä tarkoitus. Voin saada aikaan mitä ikinä haluan ja teen sen olemalla sopusoinnussa kaikkialla maailmankaikkeudessa vallitsevan luovan voiman kanssa.
Koen että parhaimmat teokseni musiikin alalla ja kuvataiteessakin ovat syntyneet tilassa, jossa olen ollut tietoista ajattelua syvemmällä, tiedostamattoman puolella. Eräskin kitarasävellykseni syntyi niin että istuin sängyn reunalla kitara sylissä katsellen ulos lumisateeseen ihmisten kävellessä kävely-/pyörätiellä. Nauhuri nauhoitti ja minä otin sointuja, säveliä ja ääniä kitarasta ja yhtäkkiä se oli valmis. Myöhemmin nuotinsin soittoni nauhalta ja sain valmiiksi teoksen, josta olen iloinen ja ylpeä. Vastaavalla tavalla on tapahtunut joskus maalatessa tai veistäessä. Koen, että noita hetkinä olen saanut kokea eräänlaista yhteyttä luovaan energiaan, jota on kaikkialla. Me kaikki olemme luovia, opittu pelko saattaa estää luovuuden ulostulon.
Tuohon kaikkeen lienee osaltaan vaikuttanut meditaatio, jota olen harrastanut yli 30 vuotta. Se on minulle tärkeä rentoutumisen muoto, jota en osaa tässä tarkemmin selitellä.