Ostin tällä viikolla uuden puukon, oikein ”Jomppe” -kaiverruksella varustetun, on terävä kuin mikä.
Tultiin n torstaina mökille, ostin matkalla itselleni vielä henkselitkin, nyt on saappaat, henkselit, vyö ja puukko, kyllä kelpasi.
Tänään rupesin kaminan edessä vuolemaan haloista sytykkeitä, jotta sammunut tuli syttyisi taas helposti. Vuolin ja vuolin, lähti hyviä siivuja. Rouvani meni ulos hakemaan lisää puita. Minä vuoleskelin. Jalassa minulla oli villasukat ja muovitohvelit housujen lisäksi.
Yhtäkkiä puukko tipahti kädestäni terä edellä alas. Se osui oikean jalan isovarpaaseen, vaikka ei se mitenkään kovin iso ole. Kipeää teki.
Nostin puukon ja jatkoin vuoleskelua.
Yhtäkkiä mieleen tuli, että kai sinne haava tuli kun niin kipeääkin teki. Riisuin tossun ja villasukan ja sieltähän tuli verta kuin hanasta.
Minä että helkutti, mitäs minä nyt? No, yletyin ottamaan kosteuspyyhkeitä ja yritin niillä pyyhkiä veren pois. Paskat se auttanut kun sitä vaan tuli lisää. Keittiöpaperit oli 5 metrin päässä pöydällä. Minä otin ison kirjekuoren jalan alle ja ajattelin käyttää sitä kenkänä ja hakea keittiöpaperia. Ei onnistunut, verta tuli liikaa, kohta oli verinen kirjekuori.
Huusin vaimoani apuun. Ei kuullut. Huusin monta kertaa. Ei kuullut. Vislasin monta kertaa. Ei kuullut.
Lopulta hän saapui ja sairaanhoitajan ammattitaidolla putsasi jalkani, laittoi siihen kiristyssiteen, ohjasi minut sohvalle, komensi pitämään jalan ylöspäin ja siivosi lattian.
Onneksi en ollut yksin mökillä. Olin tavattoman kiitollinen.