Kävin viime viikolla taiteilijaseuran Performanssiklubilla esiintymässä. Soitin sävellykseni Polar Night ja kerroin yhden tarinan ala-arvoisesta eroottisesta kokemuksesta, joka näytti naurattavan kovasti. Sointu oli mukana kuuntelemassa. Oli ihan ok kokemus.

Auto on ruvennut ääntämään epämiellyttävästi. On ne paskavehkeitä nuo autot, aina jotain pitäisi korjailla ja maksaa paljon. Niinhän se on toisaalta meillä ihmisilläkin, aina on jotain vialla, jos ei korvien välissä, niin sitten jossain muualla.

En osaa sanoa, onko olo yhtään parempi kuin ennen, vaikka olen sentään saanut jotain tehtyäkin, jotain pientä näpertelyä. Kehystin taulun, jonka nimeksi voisin antaa vaikka Autumn Leaves. Omasta mielestä tietenkin hyvä taulu. Taulut ne eivät todellakaan ole mikään bisnes. Ei ihmiset tauluja halua ostaa. Toiset saavat niistä sisältöä elämäänsä, toiset eivät. Veistoksia en ole tehnyt aikoihin, rankkaa hommaa, varsinkin moottorisahajutut.

Tänään olisi taas kuntonyrkkeily. Se se on rankkaa hommaa, vetää niin ventiksi joka kerta, hiki valuu kuin vesihanasta.

Sointu synnyttää toisen lapsen kesällä. Käyvät meillä Juden kanssa joka päivä. Mukava heppu se pikkuinen, antaa sisältöä elämään. Santerin poika Kaarlokin käy toisinaan kylässä ja me käydään niillä, on aika lapsitäyteistä tämä elämä nykyään.