Lähetin jo kolmannen kerran taiteilijaeläkehakemuksen. Olisi kiva, jos saisin osaeläkkeen. Laitoin taiteen alakseni musiikin, koska sillä alalla minulla on eniten näyttöjä. Oelnhan minä sentään tehnyt 4 soololevyä, konsertoinut siellä sun täällä ja säveltänyt sitä sun tätä. Ei minusta olisi ollenkaan kohtuutonta, jos osaeläkkeen saisin, olen uurastanut aika paljon musiikin alalla.

Mitäs muuta. Tytär lähti Maltalle lapsiensa kanssa, yrittävät kotielämää lasten isän kanssa. Poika asuu sentään Oulussa puolisonsa ja lapsensa kanssa. Itse tökötän kotona vaimoni kanssa. Mökki on myytävänä, mutta eipä tunnu menevän kaupaksi. Olen silloin tällöin maalannut uusia tauluja, voisi kai sitä säveltääkin. Olen usein pohtinut sävellystyötä. Ajatus siitä, että tekee jonkun ison sävellyksen, jonka tekemiseen kuluu aikaa kuukausia ja sen jälkeen sitä voi korjailla vuosien kuluttua, niin sellaisen työurakan jälkeen se sävellys vain on, eikä sitä kukaan esitä. Se vain on. Kuukausikaupalla työtä ja se vain on. Jos se esitetään niin sen jälkeen se vain on. Iso työ ja minimaalinen palkka. Se vain on. Olen joskus miettinyt myös vanhoja sävellyksiäni, joiden joukossa on paljon paskaakin. Monia teoksiani en muista edes millaisia ne ovat, miltä ne kuulostavat. Ehkä se on niin, että vain laadukkaimmat jäävät mieleen. Ehkä.