Putin haluaa olla ikuisesti vallassa. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos hän luopuu vallasta, on jäljellä vain kaksi vaihtoehtoa, kuolema tai vankila. On tuhansia ihmisiä, jotka haluavat tappaa hänet, kostaa. Trump ihailee Putinia, haluaa olla hänen kaltaisensa ja pyrkii musertamaan USA:n demokraattisen järjestelmän ja olla autoritäärinen johtaja. Lopulta hänelläkin on vain kaksi vaihtoehtoa, kuolema tai vankila.
Kaikkialla valmistaudutaan sotaan. Tilanne käy päivä päivältä tukalammaksi.
Kun ajatellaan omaa elämääni, niin minulla taitaa olla vielä jonkinasteinen masennus. Mielialalääkitys kyllä helpottaa, mutta jonkinlainen alakulo minulla tuntuu vielä olevan.
Aluksi haaveilin konsertoivan kitarataiteilijan urasta. Kuvittelin olevan mahdollista, että eläisi pelkästään konsertoimalla, matkustamalla paikasta paikkaan ja pitäisi konsertteja. Pikku hiljaa unelma ja pyrkimys alkoi musertua, kun huomasin, ettei se ole mahdollista. Samalla alkoi tuntua ettei se niin houkutteleva mahdollisuus olekaan, Tuntui, että tekee mieli soittaa vähän monipuolisempaa materiaalia kuin perinteinen kitaraohjelmisto. Aloin säveltää. Aluksi hävetti esittää omia sävellyksiä. Kuvittelin, että ne ovat surkeampia kuin ”oikeiden” säveltäjien biisit. Meni pitkään, ennen kuin oivalsin, etteivät se sen kummempia olekaan. Sävelsin koko ajan enemmän. Lopulta en muuta soittanutkaan kuin omia biisejä ja muuta modernia kamaa. Samalla huomasin kuuntelevan yleisön harvenevan. Sitten tuli kausi, jolloin halusin keskittyä sähkökitaraan ja niin teinkin. Sitten tuli tarve tehdä kuvataidetta ja sitä olen tehnytkin siitä asti. Välillä oli muutaman vuoden kausi eri teattereissa, tykkäsin näytellä. Sitten se loppui kun kyllästyin aina samantyyliseen ohjelmistoon, olisin halunnut olla mukana muissakin kuin farsseissa. Sitten tuli kausi, jolloin kirjoitin paljon, muutama täyttä sontaa olevan kirjankin, joita ei kukaan onneksi julkaissut. Nyt olen taas maalaillut.
Olen kiitollinen, että lääkitykseni pitää epilepsiani kurissa. En tiedä, johtuuko alakuloni parkinsonista, joka on minulla äärettömän hitaasti etenevää, tai ehkä voisi sanoa, että paikallaan pysyvää. Tauti tuntuu aika lailla huomaamattomalta, ellei sitten alakulo ja saamattomuus ole sitä. Masennuskauteni oli todella järkyttävää aikaa. Nyt jälkeenpäin sen vasta tajuaa, kuinka tolkuttoman sekaisin olin. Väärä parkinsonlääke (joka lopetettiin) ja masennus pani mielen totaalisesti sekaisin. Onneksi nyt on kaikki kunnossa. Kunhan vain Putin ja Trump tulisivat myös kuntoon.