Kuvitellaanpa että tämä koko maailmankaikkeus on energiaa, energian värähtelyä, yhtenäiskenttä, ja tämä meidän maanpäällinen maailmamme on tämän energian värähtelyä tietyllä värähtelytaajuudella tai tasolla tai miten se nyt oikeaoppisesti sanotaan.

Silloinhan olisi äärimmäisen itsekästä olettaa, että tämä meidän tietyllä värähtelytaajuudella tai tasolla värähtelevä maailmamme olisi ainoa todellisuus ja maailma tässä koko maailmankaikkeudessa. Miksei voitaisi olettaa, että jollain toisella taajuudella on olemassa jokin toinen maailma, jota me emme pysty aistimaan käytettävissä olevilla aisteillamme tai peleillä ja pumpuillamme?

Aivan hyvin voisi olettaa että maailmankaikkeuksia olisi olemassa useita rinnakkaisia. Aivan yhtä hyvin voisi näin olettaa olevan kuin tiedämme että on olemassa eri taajuuksilla olevia radioasemia, eikä niistä kukaan usko ja julista olevansa ainoa olemassa oleva radioasema.

Jos näin olisi, niin mikä se Jumala sitten olisi? Olisiko Jumala tämän yhtenäiskentän ulkopuolella oleva ”olento” tai ”henki”, joka säätelisi ja ohjaisi näitä maailmankaikkeuksia vai olisiko Jumala tämä kaiken kattava energiaa, yhtenäiskenttä? Jos näin olisi, että Jumala olisi tämä energia ja me olisimme osa tätä energiaa, niin silloinhan me olisimme osa Jumalaa, Jumala olisi meissä, ja kuollessamme sulautuisimme tähän energiaan eli yhtenäiskenttään jättämällä fyysisen karkean kehomme hautuumaalle kuka missäkin muodossa haluaa kehonsa jättää joko poltettuna tai sellaisenaan.

Voisihan se olla näinkin, tai sitten ei, lieneekö tuolla niin väliä, pääasia lienee kuitenkin se, että elämme sovussa, rauhassa ja rakkaudessa.