Rosa Meriläinen oli aamulla televisiossa – vai olikohan se eilen illalla? No, ei sillä väliä. Joka tapauksessa siinä keskusteltiin unettomuudesta. Minä en siitä kyllä kärsi mutta Meriläinen sanoi aina kirjoittavansa aamulla kirjaa kun se on hänen mielestä tehokkainta kirjoitusaikaa.

No, minäkin menin tänä aamuna kirjoittamaan kun kerta Rosa Meriläinenkin. Sain minä pari sivua kirjoitettua, mutta en enempää. Olis kiva kun olis tullut yhteen pötköön vaika 50 sivua virheetöntä ja verevää tekstiä. Kai siihen tekstin vähyyteen vaikutti, että piti välillä vilkuilla facebookiin ja mennä rouvaa auttamaan ruoan laitossa, ku sen piti mennä töihin päivällä. Minä tein sen ruoan sitten loppuun ja tuli oikein hyvää, vaikka en oo ite vielä maistanutkaan, kun kävin grillillä syömässä samalla kun kävin ostamassa ruokatarvikkeitta siihen ateriaan mitä tein. Sitten kun laitoin moussakan uuniin niin laitoin pojalle viestin että tunnin päästä olis valmista ruokaa, niin eiköhän tunnin päästä pirahtanut ovikello – kyllä opiskelijalle aina ruoka kelpaa. Hyvä että soi se ovikello, kun en ollut kuullut merkkikellon ääntä kun olin täällä tietokoneella ja moussaka oli ollut uunissa jo yli tunnin. Ei se onneksi kuitenkaan pilalle mennyt. Huomenna minä sitten maistan sitä. En voi sanoa että jännittäisi millään lailla. Tuollaisessa ruoan maistamisessa ei ole samanlaista jännityselementtiä kuin esimerkiksi julkisessa esiintymisessä. Olishan se elämä melkoista jännittämistä jos olisi. Aamiaisen teon jälkeenkin jännittäis että miltä se maistuu. Oltais melkoisia hermoheikkoja koko porukka.