Vein viime viikolla automme huoltoon ja ajoin tällaisen paikan ohi:

Siinähän tökötti vanhan Oy Mallasjuoma Ab:n jäännökset, se kulma mitä siitä vielä on jäljellä. Mallasjuoma oli oululainen virvoitusjuomatehdas, jolla oli toinen tehdas Lahdessa. Juomien valmistus keskittyi sitten Lahteen, ja Oulun Mallasjuoma lakkautettiin. Minä olin Mallasjuomalla 18-vuotiaana, heti kirjoitusten jälkeen, 4 kuukautta töissä, autoapumiehenä. Ensin tuntui tosi miehekkäältä painaa pitkää päivää ja kannella painavia koreja ravintoloiden ja kauppojen varastoihin. Alkupäivinä olin keskustassa kaupunkijakelussa ja kaupungissa sattui keskeytyksiä sähkönjakelussa. Kannettiin suuria määriä koreja ylimpiin kerroksiin ilman hissiä. Silloin vähän potutti.
Muutaman kuukauden kun sitä teki, niin alkoi tuntua että ei helvetti, ei tämä ole minun hommaa. Kerran yhdelle kuskille aamutuimaan valitin, että kyllä tämä on niin paska työtä, että ei paljon paskemmaksi voi muuttua ja jauhoin ja jauhoin. Kuski kuunteli hiljaa ja lausui rauhallisesti ”Minä olen tehnyt tätä 17 vuotta”. Sillä elämän hetkellä minä todella häpesin. Enkä minä tollo edes älynnyt enkä osannut pyytää anteeksi. Kuljettaja rakas, en muista nimeäsi, mutta jos nyt luet tätä niin pyydän anteeksi mitä nöyrimmin. Minä olin nuori kokematon tollo, nyt enää vain tollo.
Olin ollut ennen Mallasjuomaa kesätöissä 15 ikäisenä Atlas -nimisessä rahtilaivassa jungmannina. Veimme paperia Englantiin, tein 4 reissua sinne. Ajattelin jäädä laivalle, mutta sitten sain kotoa viestin, että olin sittenkin päässyt karjasillan lukioon, vaikka minua ei ensin hyväksytty. Ajattelin, että menen kokeilemaan sitä ainakin muutamaksi kuukaudeksi ja lopetan, jos ei maistu. No, sinne kuitenkin jäin.
Sitten olin välillä esmees jouluisin kiireapulaisena Alkossa pari kolme kertaa ja kuudentoista ikäisenä taisin alkaa jo antaa kitaratuntejakin. Jossakin välissä opetin kansalaisopistossakin. Sitten olenkin vain sen kitaran kanssa värkkäillyt, se on ollut paljon kivempaa värkkäilyä kuin kaljakorien kanssa värkkäily. Nyt värkkäilen noita tauluja ja veistoksia, se se vasta kivaa onkin.