Tuostakin tapahtumasta on kulunut jo kymmenen vuotta:

Aika kuluu nopeasti. Muistot elävät. Huomasin tänä aamuna katsovani läpi Kalevan kuolinilmoitukset, että onko ketään vanhoja kavereita kupsahdellut. Ei näkynyt. Mitäkähän kaikille mahtaa kuulua ja mitähän ne mahtaavat hommailla? Musiikkikaverit ovat kai suurin osa jollain lailla musiikkihommissa ja kuvataidetyypit kuvataidehommissa, tai mistäs sen tietää, olihan viulisti Mats Nokialla hommissa kun vuosia sitten hänet tapasin. Se oli silloin, nyt en tiedä.

Aika kuluu ja tavoitteet vaihtuvat. Ennen tavoittelin kitarataiteilijan uraa ja treenasin ahkerasti, nyt en niinkään enää treenaile, kuvataide on imaissut mukaansa aika voimakkaasti ja musiikki jäänyt taka-alalle, ikäänkuin karhu talviunille, vaikka nyt kesä onkin.

Olisipa mukavaa jos Valtiolta tai jostain joku päävirkamies Alpo Apuraha soittaisi ja sanoisi että ”Nyt sinun Jorma ei tarvitse enää huolehtia elannostasi, me myönnämme sinulle elinikäisen taiteilija-apurahan, voit taiteilla ihan mitä lystää elämäsi loppuun saakka. Onneksi olkoon, hei hei.”

Milloinkahan Alpo soittaa? Ei minua häiritsisi yhtään vaikka heti pirauttaisi 😉