Elämä on ihmeellistä monessakin mielessä, kaikki luonnon tapahtumat sun muut ihmeelliset asiat. Ihmismielen turhamaisuus on myös ihmeellinen asia. Joskus ei tarvita kuin yksi vaivainen sana tai yksi lause, kun toisella ihmisellä temperamentti kuohahtaa ja tunnelma lässähtää useaksi päiväksi + tuo yksi lause saattaa jäädä mieleen kummittelemaan useiden vuosien ajaksi, peräti loppuelämän ajaksi, ellei sen kanssa opi elämään ja kyseistä tilannetta näkemään muiltakin kanteilta kuin omasta kapeasta näkökulmastaan käsin, vaikka eihän sitä käsin mitään nähdä vaan pikemminkin silmin. Sillä lailla, sellainen hauska sutkautus tuli siihen väliin tungettua. Sitten kun osaa kurkistaa toiseltakin kantilta samaa asiaa, niin saattaa huomata, että eihän se nyt niin maailmaa kaatava asia ollutkaan, vaan joku normaali pikku mielenpahoitus, jonka paisutteli omassa mielessään Mount Everestin korkuiseksi.

Nythän edellisestä voisi päätellä, että olen mieleni jonkun sanomisesta pahoittanut. Höpö höpö, ei sitä nyt tarvitse heti sormella osoitella, kaikkihan on pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä kukaan mitään tympeää ole tokaissut. Tuli vaan mieleen tuollainen juttu, eli siis asia.

Olin vastikään Kierikissä sahailemassa. Luulin, että ruoka sisältyy hintaan, mutta eipä sisältynytkään. Oli kaiken lisäksi liian kallis laatuunsa nähden. Puolet maksetusta hinnasta olisi ollut kohtuullinen hinta. No niin, sellainen kritiikki heti alkuun. Muuten siellä oli kivaa porukkaa ja tosi mainio koira. Sahattavaksi pölliksi valitsin liian suuren ja yläpainoisen puun, jota olisi ollut hankala liikutella ja myös hankala saada tukevasti pysymään pystyssä ilman kaatumisvaaraa. Niinpä viimeistä päivää edellisenä iltana sain ajatuksen, että sahaan sen keskeltä poikki ja teen kaksi työtä. Nyt minulla on autokatoksessa kaksi keskeneräistä työtä, joista toivon saavani katseita kestävät veistokset.

Kitarabiisejä olen myös värkkäillyt, 5 uutta pikku kappaletta. Jännä tehdä tuollaista musiikkia, jota erittäin pieni kansanosa haluaa kuunnella. Toisaalta itsellehän sitä tehdään, lähinnä kai oman mielenterveyden vuoksi. Toiset ratkoo ristisanatehtäviä, pelaa pasianssia, pelaa shakkia, kokoaa palapelejä, pienoismalleja, rakentaa tulitikkutaloja, toiset tekee sävellyksiä, tauluja, veistoksia, toiset taas siivoaa ja sisustaa asuntojaan uudestaan ja uudestaan, yhdenlaista palapeliä sekin.

Tyttäremme asuu meillä kesän ajan, on työharjoittelijana Oulun kaupungilla, mukana häsläämässä näitä Oulun kesätapahtumien organisointihommia, mikäli olen oikein käsittänyt. Tuli tänne Tampereelta lätkän MM-kisojen jälkeen ja tuumasi, että tuntuupa pieneltä ja hiljaiselta kaupungilta. Kisoissa oli kuulemma ollut aikamoiset hulinat, hän oli ollut töissä siellä Areenalla, missä niitä matseja pelattiin. En ihmettele yhtään, että ero oli ollut melkoinen sellaisen hulinan jälkeen.

Mökin riistakameraan oli tallentunut pöllö.