Tämä päivä on ollut jännittävä päivä monelle ekaluokkalaiselle, koska koulut ovat alkaneet tänään. Samaten useat ukrainalaiset lapset, jotka ovat Suomessa sotaa paossa, ovat aloittaneet koulusyksynsä.
En muista olenko kirjoittanut tämän aikaisemmin, mutta muistan (huom. ensin kielteinen muistaa -verbi ja sitten myönteinen muistaa -verbi) kun itse ekaluokkalaisena tein kerran jotain kirjoitusläksyä kotona, niin olin saanut jostain päähäni että sen pitää mahtua vihkon yhdelle sivulle, ja eihän se mahtunut. Pyyhekumi viuhui ja minä yritin uudestaan ja uudestaan. Ei mahtunut. Isä nauroi että ei sen pidä yhdelle sivulle mahtua ja minä itkin ja huusin että pitää kun opettaja sanoi. En muista miten tilanne päättyi, mutta tuon naurun, itkun ja huudon muistan.
Sama tilanne toistui yli kolmikyppisenä USA:sa kun olin yhdessä Ear training -tentissä. Piti kuunnella kuulokkeilla yksi biisi ja kirjoittaa siitä komppilappu. Jostain ihme syystä minulle iski päälle sama ekaluokkalaisen vuorenvarma usko että sen pitää mahtua yhdelle sivulle. Eihän se mahtunut. Tentti meni täysin perseelleen. Kävin sitten selittämässä tilanteen Keith Wyattille ja sain tehdä uuden tentin. Se meni paremmin