Maailma on julma, ainakin pienelle lapselle kun sattuu tai tulee pettymys. Tyttäreni oli eilen yhtenä Oulupäivien puuhahenkilöistä ja tökötti koko pitkän ja kolean päivän Oulukylässä, jossa oli kaikenlaista ohjelmaa. Paloautokin oli, ainakin niin pitkään, kun sille tuli hälytys, jossakin oli tulipalo. Luonnollisesti hälytyksen jälkeen paikalle tuli isä pienen pojan kanssa ”no, missäs se paloauto on?”. Tyttäreni oli selittänyt osaamillaan keinoilla, että oli tullut hälytys ja sen oli pitänyt lähteä. Mies että ”no voi että, tätä kun niin on ootettu…”. Edellisessä replassa oli ollut kuulemma numero kolme, joten ilmeisesti poika oli kolmevuotias, tuskinpa he paloauton näkemistä kolmea vuotta olivat odottaneet. Kun poika oli kuullut, että paloauto oli joutunut lähtemään, oli hänen suupielensä lähteneet valumaan alaspäin.

Muistan itse, kun olin lapsi ja menimme Korkeasaareen. Ei minua kummemmin koko Korkeasaari kiinnostanut, mutta äiti oli mainostanut, että siellä on puhuva papukaija. Minä kiersin kiltisti vanhempieni mukana katsellen häkeissään olevia eläimiä, odottaen papukaijan näkemistä ja kuulemista. Paskat siellä mitään puhuvaa papukaijaa ollut, olin äärettömän pettynyt. Ilmaisin asian äidilleni. Sain kyllä sääliä ja voivotteluja, mutta papukaijaa ei siihen loihdittu. Pettymys oli suuri, enemmän sen vuoksi että äiti oli vastoin parempaa tietoa syöttänyt minulle palturia puhuvasta papukaijasta, koin hänen valehdelleen minulle.

Haapajärvellä asuessamme (2 vuotta) noin 10-vuotiaana olin kerran metsässä toisten poikien kanssa. Siellä oli puuhun rakennettu pieni lava ja toisen puun oksalla oli köysi, jolla heivattiin lavalta heivausliikkeellä alas maahan. Minäkin heivasin vuorollani. Maan tuntumassa jysähdin toiseen puuhun pahki. Sanoin ”mää lähen kottiin” ja lähdin kävelemään kotia kohti. Perästäni kuului hiljainen lause ”mennee kottiin itkemään”. Se tuntui koskevan enemmän kuin se törmäys.

Kaikesta voi ottaa opikseen, sanotaan. Toivottavasti oppisimme oppimaan kaikesta. Välillä tuntuu, että jos olisimme osanneet ottaa oppia kaikesta, niin maailma voisi olla tyystin erilainen.