Ajattelin ennen, että masennus on aika lailla sama kuin surumielisyys tai alakuloisuus, mutta ei todellakaan ole. Masennus on mielen sairaus. Se ei ole mielisairaus, joka on todella leimaava tautinimike. Winston Churchill on aikanaan antanut omalle masennukselleen nimen Black Dog, joka on todella osuva nimike. Black Dog ottaa sinusta koko ajan isomman palan valtaansa ja pahimmassa tapauksessa lopulta ottaa sinut kokonaan valtaansa. Se puree sinua perseelle ja saa olemaan todella vittumainen, käyttäytymään kuin piru, lähiomaisille, minun tapauksessa vaimolleni, ja olemaan normaali ja hauska heppu ulkopuolisille. Masennus voi vaikka tappaa, jos saa liian suuren vallan. Kuulin vasta kahdesta ihmisestä, jotka masennus on tappanut ja muistin samalla yhden, jonka itse hyvin tunsin.

Lääkäri antoi minulle lääkityksen masennukseeni, se tuntuu auttavan, vielä kun saisi aikaiseksi hakea jonkun psykologin terapiaan. Täytyisi kai olla alle 65-vuotias, jotta voisi päästä Kelan korvaamaan juttuun, johonkin vertaisryhmään voisi kai päästä, mutta lääkäri arveli, ettei niistä olisi minulle mitään hyötyä. Tympeää mennä terkkariin ruinaamaan terapiaa tai psykologin vastaanottoa, mutta pakko kai se on, jos ei muu auta. Lääkäri sanoi kirjoittavansa lähetteen, mutta en oikein tiedä kenelle ja mille hän sen kirjoitti ja lähetti.