Mistähän se tuollainenkin sanonta on peräisin? Jotenkin tuntuu liian yksinkertaiselta tuumia, että se on työläisten toiveikas odotussanonta, koska viikonloppu on tulossa. No, mitäpä tuota pohtimaan, Fantom sarjakuvatkin on pullollaan vanhoja viidakon sanontoja.
Yes, nyt on joka tapauksessa torstai. Eilinen hurahti näyttelyn valmistelussa, tai ajatukset pyöri ainakin siinä. Päivällä olin kakaravaarassa Kaisun, Hannan ja Riikan kanssa tekemässä julisteita ja työnjakoa kuuntelemassa. Sieltä sitten levittäydyttiin kukin omille tahoillemme julisteita levittelemään ja omia töitä viimeistelemään. Sain omat työni valmiiksi ja olen niihin oikein tyytyväinen, yksi on vain sellainen joka ei ole oikein mieluinen. Sen näkee sitten maanantaina pääseekö se näytille vai tuleeko takaisin kotiin.
Maanantaina klo 12:00 alkaa ripustus. Vies työni Neliö-Galleriaan heti maanantaina ja hääräilen siellä. Tiistaina mennään Tainan kanssa Iisalmeen jazz-päiville ja yövytään siellä hotellissa. Robben Ford tulee sinne pitämään konsertin, sen haluan kuulla. Arvostan hänen soittoaan todella korkealle. Näin hänet ensimmäistä kertaa Los Angelesissa kun olin GIT:ssä. Hän kävi siellä pitämässä seminaareja ja konsetteja. Hän teki melko vaikutuksen uupeloiseen Oulun poikaan.
Sointu tuntee itsensä sairaaksi, eikä mennyt tänään töihin. Heillä olisi ollut Qstock-festivaalin järjestelyhommia. Hän kävi aamulla koronatestissä ja nyt odottelee tuloksia. En tiedä vaikuttaako se meidän elämäämme kovin, jos sieltä tulee positiivinen tulos. Ensi viikolla on esimerkiksi Iisalmen reissu ja näyttelyn avajaiset (ks. Tapahtumat). No, hetki kerrallaan, mitäpä noita märehtimään. Jos jotain peruutuksia tulee, niin nehän kuuluvat vain elämään.
EIlen illalla Sointu haki koirat tänne, Lunan (siperian husky) ja Milan (sekarot.). Mukavia tyttöjä, joille on jo ikää kertynyt, Lunallekin 10 vuotta, ihmisiässä 70, Milalle pari vuotta vähemmän.
Vitsi, kun silloin kauan kauan sitten Jorin kanssa (k. 2004) laitettiin tuonne alakerran ”takkahuoneeseen”, joka on ollut silloin 40- ja 50-luvuilla kai hiili- tai puuvarasto, lautapaneelit betoniseiniin. Eihän siinä mitään, hyvä ideahan se oli lämmön kannalta, koska laitettiin karhuvillat paneelien alle, mutta kun minä älypää olin jostain saanut päähäni että karhuvillojen päälle ennen paneeleita täytyy laittaa muovit, ja me laitettiin sinne muovit minun tomppelin määräyksestä.
Nyt se muoviasia on pyörinyt minun mielessä jo vuosikausia ja olen tullut siihen lopputulokseen, että ne on otettava sieltä pois. Tänään menin sitä tekemään. Ajattelin, että helppo nakki. Eipäs ollutkaan. Vaatii kovastikin suunnittelua, kun ei ne sieltä niin helposti lähdekään irti. Voihan rähmä. Asiaa ei myöskään auta se, että huone on toiminut työhuoneenani ja on täynnä tauluja ja maalaustarvikkeita hujan hajan pitkällä työpöydällä.