Sain tyttäreltäni eilen 14.10.2021, isänpäivänä 2021, isänpäiväkortin Solidaarisuus-sivuston (Solidaarisuus.fi) kautta, siinä luki:

Oikeutta tytöille

Halusin muistaa sinua lahjalla, joka tekee hyvää! Kaikilla tytöillä on oikeus turvalliseen lapsuuteen – kehon koskemattomuuteen, turvallisiin vanhempiin, ravintoon ja koulutukseen. Lahjan avulla Solidaarisuus tekee töitä, jotta tyttöjen oikeudet toteutuvat Itä-Afrikassa. Kiitos että olet turvallinen vanhempi minulle, tytölle. Olen kiitollinen turvallisesta ja rakastavasta ilmapiiristä missä olen saanut kasvaa. Olen saanut opetella elämää omaan tahtiin ja olen saanut aina apua, kun olen sitä tarvinnut. Olen saanut opiskella, nähdä paljon, kokea suuria seikkailuja ja hienoja kokemuksia. Pohjatyö siihen, että uskallan, on tehty kotona teidän ansiostanne. Kiitos että saan olla ja olet isäni. Hyvää isänpäivää.    

Toivoo Sointu.

Tuli hyvä mieli

Mökillä riittää hommia myrskyn jäljiltä, ilman kaikenlaisia traktoreita ja mönkijöitä kaikki käy hitaammin. Yksi homma on tuo saunan vieressä ollut peltikatollinen polttopuiden suojakatos, joka lysähti kasaan männyn kaaduttua sen päälle. No, rakensin uuden. Sitten alkoi pohdinta, kun rouva halusi sille parin metrin jatkeen. Minä tuumin, että tehdään jatke. Rouva halusi korkean jatkeen, minä olisin mielelläni tehnyt saman korkuisen kuin olemassa oleva, koska se olisi ollut helpompi rakentaa.
Päädyttiin kompromissiin ja olen rakentanut korkeaa jatketta.
Sen tekeminen on vaatinut kaikenlaisia ratkaisuja, kun ei ole ollut riittävästi rakennustarvikkeita, eikä autoa jolla niitä olisi voinut käydä ostamassa. Onneksi sen rakentaminen alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla, voi keskittyä muihin hommiin, toivottavasti joskus taiteiluunkin

Roskisten maalausprojekti on lähtenyt mukavasti käyntiin, yhdellä taitaa olla pönttö jo lähes tulkoon valmiina, hyvä juttu. Kun tein ehdotuksen kaupungille, en oikein jaksanut uskoa, että kaupunkilaiset innostuisivat äänestämään taiteellisten roskapönttöjen puolesta, mutta väärässä olin – onneksi. Homman koordinaattorina sain erikoiselta kuulostavan tittelin ja varsinkin alkuaikoina kovasti hommaa. Nyt on jo vähän hellittänyt, kun taiteilijat ovat noutaneet omat maalattavat pönttönsä ja toivottavasti suurin osa maalaustarvikkeensakin mitä hommattiin. Oli erikoista olla rautakaupan tyyppisessä isossa tavaratalossa 23 taiteilijan toivelistan kanssa, jossa oli merkittynä kaikkien eri väri- ja työvälinetoiveet. Taiteilijoilla on eri väreihin taiteilijoiden käyttämät sävynimikkeet, esim. ultramariinin sininen, syaaninpunainen jne., mutta maalikaupassa ei sellaisia sävynimikkeitä tunnetakaan, siellä on enemmän kansanläheiset nimikkeet, esim. italianpunainen jne. Siinäpä sitten ihmeteltiin ja vertailtiin 😊.

No, kaikki meni ihan mukavasti. Ei ole tullut valituksia ainakaan päin naamaa. Jokainenhan voi puhua takanpäin mitä lystää itsekseen 😊.

Nyt kun se homma on minun osaltani jo hellittänyt paineitaan, niin olen voinut itsekin keskittyä luomispuoleen. Sävelsin 5 kitaraetydiä ja nyt olen värkännyt yhtä maalausta kellarissa. Sen tekemisessä tapahtui jännä juttu, mikä minun kohdallani usein toistuu; näin kuvan eräästä maalauksesta taidekirjassa ja ajattelin itsekin tehdä samalla tekniikalla samantyyppisen. Siitä tuli aika lailla onneton räpellys. No, aloin räiskimään omalla tyylilläni niin rupesihan siitä tulemaan minun silmilleni hyväksyttävän näköistä jälkeä. Nyt se on siinä vaiheessa, että täytyy huomenna vähän vilkaista miltä se sitten näyttää. Eilen se näytti hyvältä, tänä aamuna ei läheskään niin hyvältä, saa nähdä miten käy huomen aamulla.  

Elämään tulee toisenlaista säpinää kun kova myrsky piipahti mökillämme. Puita kaatui noin 50-60 ja kallellaan, kaatumatta on vielä useita. Vataosa on jo muutamassa pinoissa tien vieressä, jonne Metsänhoitoyhdistys ne vei odottamaan mahdollista tulevaa ostajaa.

Ensi viikolla olisi edessä näyttely Tyrnävällä Marja-Leenan kanssa, toivottavasti menee hyvin, ja saadaan aikaan siistiä jälkeä.

Nyt lopetan kun väsymys alkaa tuntua.

Olin täysin varma, ettei ehdotukseni kaupungin roskapönttöjen maalaamisesta ja sitä kautta myös taiteilijaseuran taiteilijoiden työllistämisestä menisi läpi äänestyksessä, mutta toisin kävi. Tänään viestitettiin että se toteutetaan ja ensi viikolla jo aletaan palaveeraamaan toteutustavoista. Mikä ihmeen yllätys ja roskapönttöjen maalaaminen. No, noista linkeistä pitäisi selvitä:

https://osallistu.ouka.fi/processes/osbu-2021/f/3/budgets/1/projects/19

https://osallistu.ouka.fi/processes/osbu-2021/f/7/

https://osallistu.ouka.fi/?locale=fi

En nyt tiedä missä järjestyksessä ne tuli, mutta eiköhän noista selviä.

Se on semmonen idis että kaupungilla oli rahaa toteutukseen eri projekteille, joita sai ehdotella. No, minä alitajuisesti nappasin idiksen Roska Päivässä -liikkeeltä, joka keskittyy ympäristön siistimiseen, ja sitten ehdotin kaupungille että palkattas taiteilijaseuran taiteilijoita maalaamaan roskiksia ja samalla työllistettäis heitä + innostettais kaupunkilaisia enemmän saamaan roskat sinne roskapönttöön eikä kadulle.

Roska päivässä -liike (roskapaivassa.net)

Semmosta tänään. Pikkusen on parempi olo kuin eilen, mutta ei vielä Usain Boltin eikä Mustanaamion veroinen. Eiköhän tämä ennen pitkää asetu.

Keskiviikkopäivä, 8.9.2021 – niin se aika hurahtelee eteenpäin. Tieteen Kuvalehdessä oli juttua, että aika on yksi universumin ihmeellisemmistä asioista. Se väittämä tuntuu kyllä äkikseltään aika paksulta, kun meillä on kellot ja kännykät niin eihän siinä nyt mitään ihmeellistä voi olla, vai voiko? Täytyy lukea tarkemmin, niin voi jotain järkevää kyseisestä asiasta mainita.

Oltiin rouvan kanssa mökillä muutama päivä ja eilen tultiin pois. Oli sen verran kylmää vettä, ettei oikein houkutellut mennä uimaan. Rouva kävi joka päivä ilman ongelmia. Ihme juttu, kun takavuosina kävin yhden talven avannossa melkein päivittäin. Mitä kylmempi oli ilma, sitä lämpimämmältä tuntui vesi. Se oli nautinto, paitsi syksyllä ja keväällä, kun ilma oli vettä lämpimämpi.

Katseltiin mökillä myrskyn kaatamia puita, joita on todella paljon, ehkäpä noin 50-60kpl. Kun oltiin reissun jälkeen kotona niin Metsänhoitoyhdistyksen mies soitti ja kyseli erityisohjeita tontin käsittelyyn. Pyysin jättämään koivut ja itselleni sahaamat n. 2 metriset männyt, joista olen suunnitellut tekeväni veistoksia, vaikka monesti se aloittaminen vaan venyy ja venyy 😉. Heidän ottamansa puut menevät myyntiin ja kai niistä sitten joku euro tulee, toivottavasti. Onhan me jo sopimukset tehty.

Mökillä oli koko ajan heikko olo, tuntui ettei jaksa mitään, vaikka hommailinkin yhtä sun toista. Tuntui että kuume nousee, mutta siellä ei ollut mittaria. Tultiin kotiin, niin täältä löytynyt mittari ei toiminut. Kävin tänään apteekissa ostamassa uuden. Kysyin myyjältä mikä vika vanhassa voisi olla niin hän kysyi, onko siihen milloin vaihdettu paristo? Tajusin ettei koskaan. Pitää kokeilla joku päivä. Kyllä sitä voi olla tomppeli joskus.

Tänään Apteekista tullessa pyöräilin vauhdilla kotiin, kun alkoi tuntua, että on pakko päästä vessaan istumaan. Siellähän sitä on istuttu nyt vähän väliä. Vatsa on alkanut toimia omalla tavallaan kapinoiden ilmeisesti perinteistä elämäntapaani. Tuntuu omituiselta sairastaa vähänkin, kun on ollut pitkiä aikoja terveenä, jos ei epilepsiaa ja Parkinsonin tautia lasketa 😊, mitäpä noista, niihin on jo tottunut.  

Ajattelin palauttaa pyöräni ja lompsin Limingantullin Prismaan kysymään voinko palauttaa sen sinne. Ei ollut pyörä mukana, joten sain uuden sisuskumin ja puuttuvat pultit. Menin kotiin ja laitoin pyörän kuntoon. Ilmoitin Prisman asiakaspalveluun mitä oli tapahtunut ja asia on puolestani loppuun käsitelty. Ilmoittivat lähettävänsä 20€ lahjakortin ja jatkavansa selvittämistä lukkoasian suhteen. Semmonen tapaus.

Vuokrasin auton ja käytiin Limingassa Petri Kumelan ja Vesa Vierikon konsertissa, hieno kokonaisuus. Nyt taas mökillä metsän keskellä, kylmempää kuin kesällä, ei houkuttele mennä uimaan.

Sain eilen maanantaina 30.8 ajokortin takaisin. Ajokiellon piti ymmärtääkseni päättyä 1.8, mutta byrokratia on Suomessa salaman nopeaa. Samana päivänä, eli eilen, posteljooni toi minulle kotiin Helkama merkkisen, 7-vaihteisen polkupyörän. Hyvä pyörä, mutta rikki. Takakumissa ei ilmat pysy. Olen vaihtanut jo 3 uutta venttiiliä, mutta sama homma. Tavaratelineestä puuttuu 1 pultti. Lukko on huono, sitä liikkuvaa metallia pitää käsin puoliväkisin avustaa menemään sinne lukkoreikään.

Tein siitä valituksen, Nyt tässä on vuorokausi lähetelty sähköposteja edestakaisin ja kerran soitettukin myyjän kanssa, Helkama ei ole kuulemma ottanut kantaa.

Soitin tänään Kempeleeseen siihen pyöräliikkeeseen, missä minun vanha sähköavusteinen pyöräni on ollut jo viikkoja, mutta eivät olleet muistaneet ilmoittaa, että valmis on, vaikka lupasivat ilmoittaa. Koska eturenkaan keskiössä olevaa kiinalaista moottoria ei voinut korjata ja totesin tulevan halvemmaksi ostaa uusi pyörä kuin tilata ja asentaa uusi moottori vanhaan, niin tilasin sen Helkaman ja käskin laittaa vanhaan Monark-pyörään eturenkaan tilalle tavallisen eturenkaan (vanhassa oli moottori siinä keskiössä) niin siitä tuli tavallinen vaihdepyörä. Nyt tänään hain sen ja kitkutin sillä kotiin. Nyt minulla on 2 vaihdepyörää, toimiva ja rikkonainen.

Uuden pyörän myyjällä on kuulemma Kempeleessä takuuhuoltoliike, eri liike kuin se missä tänään kävin. Ei viitsi kävelypelillä lähteä viemään uutta pyörää korjaukseen sinne asti. Saisivat hakea sen täältä. Olisi hyvinkin myyjän velvollisuus, kun kerta lähettävät rikkinäisen pyörän.

Hyvä Suomi.

Torstaina lähdemme vuokra-autolla Liminkaan konserttiin. Toivottavasti reissu ja konsertti on antoisa. Nyt on tiistai.

Huomenna on jo syyskuu, niin ne vaan kesäkuukaudet vilahtivat. Kyllä elämä on silti mukavaa, vaikka aina ei kaikki asiat sujukaan kovin helposti.

Perjantai perjantai, arkiviikko yksinoloa takanapäin, rouva tulee iltasella sunnuntaina alkaneelta reissulta kotiin, tuntuu hyvältä.

Olen tässä hommaillut vaikka mitä. Vesisade kun piti taukoa niin piipahdin kaupassa, toivottavasti sateella on taukoa silloinkin kun rouvan juna tule Ouluun. Hänellä on polkupyörä mukanaan ja hän sitten pyörällä hurauttaa kotiin. MInun pyöräni on sökönä, se iäkäs Monark-merkkinen sähköpyörä. Se on liikkeessä josta sen aikoinaan ostin, tutkivat paljonko korjaus maksaisi. Soittivat eilen, että se tekisi 450€. Sanoin pohtivani asiaa. Pirautin tänään heille ja sanoin että eipäs korjata ja haen joku sateeton päivä sen pois. No, tutkin nettiä ja ostaa pamautin tavallisen 7-vaihteisen Helkama-merkkisen pyörän, maksoi noin 425€ muistaakseni, jossa on mukana kotiinkuljetuskin. Sillä sitten opetellaan ajamaan. Jos haluan niin voisin myös vaihtaa vanhaan pyörään uuden eturenkaan/-vanteen, koska vanhassa oli se sähkömoottori siinä eturenkaan keskiössä. Jos vaihtaisi tavallisen renkaan, niin siitä saisi tavallisen pyörän, jossa on vielä hyvä runko. Puhelimessa pyöräliikkeen kaveri sanoi että uusi vanne maksaisi 45€, ei paha hinta minusta.

Sairaalasta soittivat tänään että lääkäri on kirjoittanut ajolupapaperin minulle 17.8 ja postittanut sen minulle ja poliisille 18.8. Nyt olen tietenkin kärsimätön, lupalappua ei ole posti vielä tuonut. Hurry up!!! Toisaalta eihän minulla kyllä ole autoakaan kun tuli sen Toyota myytyä. Olen katsellut netistä noita yksityisleasing-autoja ja sellainen vaikuttaisi hyvin houkuttelevalta mahdollisuudelta. Jos liisaisi vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi hintaan 200€/kk niin sen pystyisi kyllä maksamaankin ja voisi määräajan jälkeen palauttaa, eikä jäisi riippuvaiseksi vanhenevasta autosta. Se on todella harkitsemisen arvoinen mahdollisuus. Täytyy miettiä armaan kanssa yhdessä.

Tekaisin myös Mambax -sävellyksestäni sovituksen kitarakvartetille ja tein Teosto-ilmoituksen ja lähetin pdf-tiedoston nuotista Music Finland -systeemille, joka painaa niistä nuotteja, niin ihmiset voivat sieltä sitten tilata tai vuokrata. Lähettävät sitten minullekin muutamat nuotit. Se kuulosti ihan kivalta lattaribiisiltä kun tietokoneelta kuunteli. Siis minun mielestäni kuulosti.

Elokuvissa käynti oli kokemus sinänsä. ”Peruna” osoittautui oikein mainioksi elokuvaksi, mutta uni vei yksinkertaisesti voiton. Heräsin lopputekstien aikana kun kaveri vähän pukkasi kyljestä. Illalla sitten katsoin TV:stä Kaurismäen ”Mieletön elokuu” -elokuvaa https://nordiskfilm.fi/elokuvat/mieleton-elokuu/

Mainio elokuva, mutta heräsin yöllä kello puoli yksi kun ulkona oli säkkipimeää ja TV:tä tuli dokumentti Idi Aminista. Onneksi elokuva meni nauhalle ja pystyin katsomaan sen eilen loppuun asti. Kati Outinen on kertakaikkiaan loistava näyttelijä.

Nyt odottelen neurologiselta että lääkäri kirjoittaisi sen ajokiellon kumoamislausunnon ja lähettäisi poliisille niin saisin sen ajokortin takaisin. Odottavan aika on pitkä.

Mäsänä oleva pyörä on korjattavana ja nyt sieltä soitettiin, että korjaus maksaisi 450€. Sanoin miettiväni asiaa. Mietitään mietitään, täytyy katsella löytyykö mistään hyviä käytettyjä.