Lokakuu. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Kesä oli miellyttävä, erittäin miellyttävä, ja töihin palaaminen on sujunut ilman ongelmia. Syksy on tuonut taas halun kirjoittamiseen. Luin läpi reilu vuosi sitten kirjoittamani näytelmän ja huomasin sen – tai ainakin suuren osan siitä – aivan paskaksi, jos rehellisiä ollaan ja kirjoitin uusiksi. Nythän se on tietysti omasta mielestä taas aivan supertosihyvä, oikein viimosen päälle. Kirjoitin myös kirjan tuossa välissä. Sen kanssa on vähän niin ja näin: se on periaatteessa ihan hyvä, mutta kun siinä on vain 150 sivua ja minusta tuntuu että kirjoissa pitäis olla paljon enemmän. Siinä ois kyllä mahdollista jatkaa sitä juttua, mutta silloin sihen tulis vähän niin kuin toinen tarina ensimmäisen päätyttyä mutta mutta. Pitää nyt kattoa eikä hätäillä, ei niitä Nobelin kirjallisuuspalkintoja heti saada.

Joiku-koiramme täyttää tänään 7 vuotta, niin se aika rientää. Ite ei vanheta mutta lemmikit ja kaverit kyllä. Ihme juttu.