Kello on 09.06, Pohjoista Voimaa -peräkärry tököttää pihalla, työmiehiä ei vielä näy – tulevat sitten kun katto on vähän sulanut. Tulevat asentamaan aurinkopaneeleita katolle. Sellaisista olen aina haaveillut ja yrittänyt säästää pikkuriikkisen joka kuukausi. Nyt sitten otin ja tilasin 10 paneelia katolle. Niitä sitten makselen 3 vuotta. Siellä ne ukkelit olivat katolla eilisen päivän ilman nosturiautoa ja turvaköysiä, hyvä etteivät tippuneet, ja toivottavasti eivät tipu jos nosturia ei tule tänäänkään.

Eihän se aurinko tolkuttomasti sitä sähköä anna, jotain kuitenkin ja kesällä tietysti enemmän, mutta olen ajatellut koko asian ekologisesta näkökulmasta, mieluummin aurinkoenergiaa kuin ydinvoimaa. Valoa valoa, nytkin kirjoitan tätä kirkasvalonapit korvilla, aamiaista söin kirkasvalolampun loisteessa. Ne auttavat minua. Muistan kun kauan kauan sitten oltiin vuosi Los Angelesissa ja kun sieltä tultiin, oli lokakuu muistaakseni, satoi vettä ja oli pimeää kuin perseessä. Tuntui että itku tulee. Masennuin ja sitä huonoa oloa kesti tammi/helmikuulle, siihen asti kunnes aurinko alkoi loistaa lumihangista silmiin. Muutos oli huikea, ilo ja energia palasi minuun. Silloin ostin kirkasvalolamppuni, ja se sama lamppu pelittää vieläkin mainiosti.

Minulla oli tarkoitus maalata tauluja tällä viikolla mutta en ole saanut aikaiseksi, ei oikein tunnu luontevalta antautua sille työlle kun on tässä tuo paneelien asennustyö käynnissä, tuntuu että en halua tulla keskeytetyksi maalaamisesta. Kun öljyllä maalaa niin käsien ja muiden paikkojen pesu ei ole kovin yksinkertaista jos yhtäkkiä tarvitaan johonkin. Ei minua eilen kyllä tarvittu mihinkään, aivan hyvin olisi voinut maalatakin…, ehkäpä tuo olikin veruke, turhanpäiväistä jossittelua vaan. Niinpä niin. Hyvää päivän jatkoa. Kello on 09.38, asentajia ei näy eikä kuulu vieläkään.