8. pvä toipilaana. Kuume on lähtenut, tolkuton, märkä yskä jäänyt.
Menen ylihuomenna töihin. Tai lääkäriin jos tämä tästä vielä pahenee.

Miksi tämä tauti minulle tuli? Minulle, joka en ole koskaan sairaana? En ainakaan muista milloin viimeksi.

Jospa se tuli siksi, että maalasin sen taulun? Maalasin sen ensimmäisen kerran muistaakseni 2008, ”parantelin” muistaakseni 2014, ja kun se ei vieläkään ollut mieluinen niin enköhän ”parannellut” nyt 2016 vielä uudestaan. Paskat se ole mieluinen vieläkään. Ajattelin ottaa mukaani sen Joensuun näyttelyyni, mutta ei kai sitä uskalla jos sillä tuollaiset sairastuttamisvaikutukset on. Kohta koko Joensuu sairaana. Pitäisiköhän polttaa koko paska? Ei Joensuu vaan se taulu.
Se ei olisi kyllä ympäristöteko. Ei voi sitäkään. Pitää miettiä.

Minulla on muutenkin tässä elämässä tullut eteen vastoinkäymisiä sellaisten asioiden suhteen, joita ei kannattaisi tehdä. Ensimmäistä avioliittoa ennen niitä tuli kosolti mutta minä en piitannut mistään. Tyhmä.

Piti siirtää hammaslääkärin aikaakin viikolla eteenpäin kun ei ole turvallista mennä sinne yskimään ja köhimään. Tartuttaa lääkärin. Suu on melkoinen bakteeripesä. Kuulin. Enkä varmaan kykenisi olemaan 30 minuuttia suu avoinna.

Olen lueskellut Katja Ketun kirjaa ”Surujen kerääjä”. Siinä vasta mukava kirja.

Auto on nyt huollossa. Tulee maksamaan paljon. Paska juttu. Olisi varmasti outoa jos mikään ei maksaisi mitään.