Maalasin eilen ja toissapäivänä viime vuonna tehtyä veistostani ”Jokainen meistä on kaunis” ja vein sen Luulajanpuistoon rikotun työni tilalle. Hannu Ahosola oli käynyt ruuvailemassa oman työnsä kasaan, toivottavasti se kestää eikä saa osakseen uusia hyökkäyksiä.

                                                                  Jokainen meistä on kaunis, 2017

Nyt olisi vielä tehtävä tuo iso työ valmiiksi, korkeudeltaan 3m. En tiedä johtuuko auringosta, iästä, laiskuudesta, uupumuksesta vai mistä, mutta ei oikein houkuttele käydä sen kimppuun. Se on minulla nyt peräkärryssä pitkällään ja siinä sitä pitäisi koettaa sahailla ja lopulta maalailla, jonka päälle pitäisi vielä keksiä keino saada se ylös kärrystä sille tarkoitetulle paikalle puistoon. Aikamoinen urakka.

Tuossa kuvassa sahaustyö Livon karhuveistoviikoilla on vasta aluillaan, loppu on vasta korvien välissä. Vaatisi vaan energiaa ja päättäväisyyttä käydä sen kimppuun. En ole enää niin touhukas kuin ennen, enkä niin nopea, enkä niin solakka, enkä nuorikaan. Kumma juttu. Olisikohan noilla tekijöillä jotain yhteyttä toisiinsa, ts jostakin seuraisi joku jne, on siinä pohtimista jos sattuisi kiinnostamaan. Nälkäkin alkaa tulla kolkuttelemaan. Taidan käydä tänään jossain syömässä, saapa nähdä kuinka päivä etenee, ihan jännittää, ei vainkaan.