Tänään oli hyvä päivä. Opetusta ei ollut yhtään, mutta sillä ei ollut merkitystä päivän hyvyyden suhteen, hyvyys koostui ihan muista tekijöistä, pienistä yksittäisistä tapahtumista ja hetkistä.

Aamupäivällä päätimme lähteä koiraladulle, rakas puolisoni, rakas koirani ja minä. Vaivalloisesti lompsin ulos, vääntelin koottavia tikapuita tarvitsemaani muotoon, avasin autokatoksen kattoluukun ja kaivoin suksemme esiin. Rouvani sukset eivät koskaan kaipaa voitelua, omani kaipaavat. Lämmitin silitysraudan, silitin pitovoideteipin paikoilleen, sivelin luistovoidetta, etsimme monot, vaihdoimme vaatteet ja eikun autoon. Ajoimme Auran majalle missä koiralatu on, otimme sukset esiin ja lähdimme ladulle. Koira oli riemuissaan, me emme niinkään:

Latua ei ollut vielä olemassa, oli vain isojen renkaiden jälkiä ja paljon kiviä. Hiihdimme/kävelimme vähän ja eikun takaisin autoon. Säälitti Joiku-koiramme puolesta, se niin kovasti tykkää juosta koiraladulla.

Roinat autoon ja kotiin. Purimme auton ja menimme sisään. Mietimme mihin mennä syömään ja niinhän siinä kävi, että minä aloin muka itse tekemään kasvispaistosta kaikesta mitä löytyy. Siitä ei tullut niin hyvää kuin siitä on ennen tullut, mutta kaikki silti meni.
Tein sitä jostain syystä tosi paljon ja juuri kun ruoka oli valmista, tuli tyttäremme poikaystävänsä ja tämän siperianhuskypennun kanssa kylään. Heilläkin oli nälkä, ruoka maistui ja koirilla oli hauskaa.

Tyttäreni halusi katsoa hänestä ja veljestään lapsena kuvattuja vhs-videoita. Niitä katsellessa koin hienoja ja tärkeitä oivalluksia lasten merkityksestä, siitä kuinka aitoja lapset ovat ja kuinka paljon meillä toisinaan ehkä hieman teennäisillä aikuisilla olisi opittavaa heiltä.

Sain myös tilattua edullisesti Kempeleestä ison läjän 19x100mm raakalautaa uutta aitaa varten, jonka toivon mukaan saan pystytettyä ensi kesänä. Aitaelementit teetätän Toppilassa, nuorten puutyöpaja Wärkissä.

Illalla teatteriharjoituksissa en muistanut vuorosanojani läheskään niin hyvin kuin minun olisi pitänyt, muistin ne huonosti, mutta kiitos hienon ohjaajamme kaikki sujui hienosti ja harjoitukset olivat oikein kehittävät, eivätkä menneet pelkäksi nauruksi. ”Sydänkohtauksia”-näytelmän ensi-ilta lähestyy, paljon on vielä opittavaa.