Takana taas yksi tapahtumarikas viikko. Täytyy olla kiitollinen, ettei pääse tylsistymään.

Näytelmä alkaa tuntua jokaisella harjoituskerralla yhä varmemmalta, eikä enää tarvitse olla niin kovin huolissaan vuorosanojen muistamisesta vaan voi keskittyä itse näyttelemiseen. Teatteriharrastus on sen verran vetäissyt mukaansa, että otin syksyllä ja kirjoitin oman näytelmänikin. Nimenä sillä on ”Sanataidetta, lapsentekoa ja kondomeja” . Sen valmistuttua olin niin innoissani, että lähettelin sitä eri puolille maata siinä toivossa että se olisi saman tien otettu ohjelmistoon kaikissa teattereissa ympäri Suomen. Niin ei kuitenkaan käynyt, kumma juttu 😉

Aikaa kului ja kun tarkastelin näytelmääni uudestaan, totesin että sitä pitää editoida aika reilulla kädellä. Onneksi sain ystävältäni asiantuntevaa kritiikkipalautetta ja editoin sitä sitten vieläkin lisää. Nyt vasta se alkaa olla kuosissaan, mutta raakileet ovat menneet postin mukana jo aikaa sitten. Hävettää.

No, joka tapauksessa Nuu-teatterin harjoituskerrat vähenevät kerta kerran jälkeen ja ensi-ilta lähestyy.

Tällä viikolla tyttäreni poikaystävän omistama pikkuinen siperianhuskypentu jäi auton alle. Takajalan reisiluu pahasti poikki. Vaihtoehtoina oli lopetus tai leikkaus. Nuoripari valitsi leikkauspöydän. Tältä näyttää pikku koira leikkauksen jälkeen:

Lääkärit ovat taitavia veikkoja, alansa mestareita.