Viimeistelin tänään uuden aitamme paria tolppaa ja päähäni pälkähti, että olen ollut nuorempana kovasti epävarma sälli. Treenasin hullun lailla kitaraa ja suhtauduin esimerkiksi säveltäjiin hieman ylöspäin katsoen. Ajattelin että säveltämiseen pitää olla joku ihmeellinen erikoislahja, joka on vain harvoilla. Ehkä musiikkikoulutuksellani oli osuutta tällaiseen ajatteluun. Kun sitten tein ensimmäisiä pikku kappaleitani, en kehdannut esittää niitä kellekään. Kerran sitten sattui kun olin Prahan konservatoriossa opiskelemassa, niin sinne tuli kai Stepan Rakin vieraaksi joitain englantilaisia kitaramiehiä, mitä lie olleet, ja Stepan halusi paikallisten kitaristien soittavan niille ja eiköhän pyytänyt minuakin. No, minä menin ja kun sitten mietin, että mitähän soittaisin, niin Stepan sanoi että soita se oma kappaleesi. Minä ajattelin että nyt se myrkyn lykkäsi ja häpesin niin helvetisti sen soittamista. Muistelen pyytäneeni vielä ennen aloittamista etteivät he naureskelisi minun tekeleelleni. Voi taivas kuinka minä olinkaan arka sävellykseni suhteen!
No, se meni hyvin ja sitten vasta myöhemmin aloin tajuta että keksimisestähän se säveltäminen on kiinni: ei mistään ihmeellisestä, salaperäisestä mysteeristä, vaan yksinkertaisesti keksimisestä. Kun sitten menin Kuosmasen Karin sävellysoppilaaksi niin aloin tajuta enemmän ja estoni alkoivat hävitä, kiitos Karille. Kun ne estot hävisivät niin ennen pitkää minulle tuli sitten hinku maalata ja sehän se vasta kivaa olikin, pelkkää keksimistä, samaten kuvanveisto, vitsi kun ne tuntuivatkaan mukavilta hommilta. Sitten tuli se teatterihommakin mukaan kun kerta pyydettiin ja sehän se vasta mukavaa olikin. Siinähän ei niinkään itse keksitä vuorosanoja mutta kyllä siinä luovuutta siinäkin tarvitaan. Kirjoitushommiahan minä olin aina tehnyt ja uskoin osaavani tehdä sitäkin.
Pointtini, mitä päivällä tajusin, oli se, että me ihmiset ollaan luovia olentoja ja osataan tehdä vaikka mitä kunhan ensin päästetään peloistamme ja estoistamme irti. Tajusin olevani luova olento. Tajusin, että me kaikki ollaan luovia olentoja. Jokainen on luova. Paljon meidän asenteistamme, ennakkoluuloistamme, peloistamme ja estoistamme on opittuja asioita, olemme ohjelmoineet itsemme tai meidät on ohjelmoitu samaa rataa kulkeviksi roboteiksi.