Tiistai. Syntymäpäiväni. Paljon onnea minulle. Kiitos.

Syksy on ollut kaunis ja pyöräily töihin sujunut ilman ongelmia. Renkaissa on ollut tarpeeksi ilmaa ja töissä on ollut ihan mukavaa. Kaikki on sujunut siis mainiosti.

Tänään töistä kotiin pyöräillessäni ajattelin meitä suomalaisia (tai siis lähinnä kai itseäni mutta yleistin itseni koskemaan koko Suomen kansaa). TV:ssä eräs kehitysmaatyöntekijä, lääkäri sellainen, kertoi olleensa useissa kymmenissä kohteissa ulkomailla ja vaikka niissä kaikissa olivat olosuhteet olleet mitä järkyttävimmät, niin kaikkein kovimpia valittajia olivat hänen mukaansa suomalaiset. Sen voin uskoa. Omalla kohdallanikin minulla on hyvä perhe ja koti, mitä mainioin työpaikka, mukavat oppilaat, pitkät lomat ja luovuutta on riittänyt eri taiteen aloille, mutta silti olen aina välillä kehdannut valittaa. Risuja minulle.

Ihminen on kai sellainen, haluaa enemmän ja enemmän. Pohjimmiltaan kaikki etsivät onnellisuutta kukin omalta suunnaltaan, joku materiasta, joku rahasta, joku pullosta, joku huumeista, joku omasta itsestään, kuka mistäkin. Lottohan se lienee se, mistä enemmistö meistä luulee onnen löytyvän. Minullakin on ollut kestolotto vetämässä jo vuosikausia, mutta eipä ole päävoittoja pasahdellut meikäläiselle. Tuommoisesta 12 miljoonan  voitosta menisi kai sekaisin. Olisi siinä miettiminen kun itsellä on asiat hyvin ja maailmalla kuolee lapsia ja aikuisia nälkään, janoon ja sairauksiin joka sekunti. Olisihan se hienoa jos päävoiton sattuessa kohdalle ei ahneus iskisi, vaan riittäisi hyväsydämisyyttä hyväntekeväisyyden suuntaankin. Jos 12 miljoonaa sattuisi kohdalle, niin kyllä siitä luulisi riittävän muillekin.