Oppilasta ei näy, on aika valittaa:

Oulun yliopistosta laitetaan väkeä pihalle, nyt alkaa jotkut yt-neuvottelut luki Kalevassa. En sen kummemmin viitsinyt lukea. Koko maailma tuntuu menevän liiketalouden ehdoilla, kaiken pitää tuottaa plussaa, menestyä taloudellisesti. Muistan kun nuorena poikana jostain syystä kammoksuin kokoomusta ja heidän edustamiaan arvoja (vaikka kammoni olikin enemmän vaistoon kuin tietoon perustuvaa). Nyt kun kokoomus on suurin puolue, niin kaikki tuntuu menevän päin persettä, rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, ei se sellainen peli vetele. Ennen leuhotettiin suomalaisella laadulla, ei enää. Ainoa millä voidaan leuhottaa on korkea hinta, kaikki maksaa niin jumalattomasti (ja minun palkka ei riitä mihinkään). Korkeaa laatua tulee nykyään mistäpäin maailmaa tahansa halvemmalla hinnalla. Ei ole enää millä leuhottaa nyt kun puhdas luontokin pilataan kaivoksilla ja ydinvoimaloilla.

Hulluinta minusta on maksaa järkyttäviä summia joillekin mainosmiehille/naisille, jotka kehittelevät brändejä. Brändi! Mikä helvetin brändi? Joku mielikuva mitä yritetään iskostaa ulkopuolisten mieliin valtiosta/kaupungista/yksilöstä, pohjalla perinteinen ”mitähän ne ajattelee meistä?” –pelko! Murrosiässä se oli suuri huoli, tässä iässä ei enää niinkään. Nyt kun Oulullekin on kehitelty kai joku brändi, ei minulla ole siitä hajuakaan, ei se ole muuttanut minun ajatteluani yhtään. Minusta paras kuulemani brändi tälle kaupungille on iloisen kuuluisa ”Paska kaupunni” –brändi. Tämähän on tuulinen merikaupunki joka kasvaa ja laajenee koko ajan ja jossa haisee ja jossa on bränditohotuksesta huolimatta vireä, ilman julkisia tukia toimiva ja tappiolla pyörivä kulttuuriverkosto, joka saa aikaan kaikkia kivoja pieniä tapahtumia sinne tänne jatkuvalla syötöllä. Koska mainostus maksaa, ovat monet tapahtumista liikkeellä superpienellä budjetilla, jonka vuoksi jäävät monilta huomaamatta, ”Putous” –ohjelmaa mainostetaan enemmän.