Seurasin olympialaisia kohtuullisesti pääasiassa suomalaisten osalta, siis suhteellisen kohtuullisesti. Tänään tosin seuraan Ruotsin ja Kanadan kultaottelua jääkiekossa. Kohtuullista se on sekin.

Kisojen aikana olen huomannut asioita, jotka ovat yllättäneet minut ja hämmästyttäneet minua. Hiihtokilpailuissa olen huomannut asioita, joita näkee jääkiekkokaukalossa. Tänään näin, että hiihtäjä tahallaan meni ohi yrittävän eteen, sen vuoksi että johdossa oleva maanmies voisi kasvattaa etumatkaansa. Sehän on aivan älytöntä! Haastattelussa sama eteen mennyt kaveri kertoi, että sai ohi yrittävän nyrkkiäkin maistaa kun jökötti siinä edessä. Mitä helvetin kilpahiihtoa se sellainen on jossa estetään, kiilataan ja hakataan toisia hiihtäjiä? Jos on perkele 50 hiihtäjää, niin siellä pitää olla 50 vierekkäistä latua, jokaiselle omansa, etteivät älypäät pääsi estelemään ja hakkaamaan toisiaan. Jääkiekossa saa taklata sääntöjen puitteissa, mutta kilpahiihdossa ei.

Tänään huomasin 50 kilometrin hiihdossa erikoisen asian: olin iloinen venäläisten kolmoisvoitosta ja ruotsalaisen jäämisessä neljänneksi. En ole koskaan kyennyt iloitsemaan yhdenkään ruotsalaisen voitosta, ehkä sydämeni on enemmän kallellaan Venäjän kuin Ruotsin suuntaan.

Eilen tapahtui Ukrainassa tärkeitä asioita. Toivon hiljaa mielessäni, että siellä päästäisiin demokratian makuun ilman väkivaltaa. Asiasta toiseen.