Mukava herätä ilman krapulaa, ajattelin, ja lähdin eilen ensi-iltapippaloista ajoissa kotiin. Tyttäreni oli aiemmin tullut poikaystävänsä kaupunkiin, jättänyt kaksi koiraansa meille, ja lähtenyt kuppilaan. Sillä lailla. Rouvalta on vasta poistettu kipsi jalasta ja liikkuminen vaikeaa. En minä valita, mutta mitähän valitettavaa vielä keksisi? Tämä oli vitsi  🙂

Ensi-ilta meni hyvin. Kaikilla oli hyvä draivi (kuulostaa hienolta, mitä sitten tarkoittaneekaan) ja yleisökin tuntui elävän tarinassa mukana. Se lähti rullaamaan hyvin heti alusta lähtien ja rullasi loppuun saakka. Kiva ilta.

Aamulla heräsin kai ennen seitsemää koiran vinkumiseen kun Luna, tyttäreni siperian husky, halusi päästä asioille. Ei muuta kuin vaatteet päälle, siis omat,  ja ulos. Ja isot asiat sinne tulikin, pihakiikun taakse tietenkin, niin kuin Lunalla tapana on. Oman koiramme, suomenlapinkoira Joikun, annoin juosta vapaana ja pissailla hyviksi havaitsemille paikoilleen ja sitten kävelytin Milaa, sekarotuista pentukoiraa, ympäri pihaa ja sitten kaikki sisään. Yritin mennä takaisin sänkyyn, mutta ei se uni vaan tullut. Ei muuta kuin ylös ja koirille ruokaa antamaan, vanhemmuusjärjestyksessä tienkin: Joiku, Luna, ja Mila, sama juttu jälkiruokapiimän kanssa. Sitten kävelylle, samassa järjestyksessä ja viimeiseksi itse aamiaiselle.

Hyvä päivä tänään. Aurinko paistaa ja mukava ensi-ilta takana.