Tästä hetkestä tunnin päästä olen ruokkinut Joikun ja lähden käyttämään sitä (miksihän koirista sanotaan ”se” eikä ”hän”?) kävelyllä. Sitten alkaa puhalluttaa ja lähden taas teatterille. Tänään on Tuhopolttajien viimeinen näytös. Kalevaan ei ole tullut kritiikkiä, olivat kuulemma pahoitelleet sitä, jossakin osassa infoketjua oli kai mennyt mokaan, eikä tieto ollut kai ennättänyt toimitukselle riittävän ajoissa. Sellaista sattuu kun on monta ihmistä hoitamassa asioita, yksi luulee, toinen tietää ja kolmas on kuullut jotain, mutta kai tietää – luultavasti. Mitäpä siitä , sattuuhan sitä kaikenlaista, saatiinhan me sentään lehteen kiva etukäteisjuttu ja yleisöä on käynyt ihan kivasti, tyhjemmillekin saleille olen esiintynyt.

Huomenna sitten ei ole mitään projektia työn alla, on vain äitienpäivä. Pahoitin juuri rouvani mielen huonosti valituilla sanoilla ja tunnelma ei ole katossa minun tolvanan sananvalintojen vuoksi. Kyllä sitä sitten osaakin olla tahditon tollo, väärät sanat väärään paikkaan ja hip hei kun on mukavaa, kun yhdellä on paha mieli niin ei se oikein toistakaan naurata.

No, tällaista tänään. Toivottavasti viimeinen Tuhopolttajat -esitys menee hienosti ja pystymme tarjoamaan yleisölle rahan arvosta nautintoa.