Kävin perjantaina Karin kanssa kuunntelemassa/katsomassa ZZ Topin keikkaa Raatin kentällä. Kesäkuun 13. päivä ja perjantai, kyllä oli kyllä ilma, mullakin oli pitkät kalsarit, farkut, pitkähihainen aluspaita, huppari, nahkatakki, lämpimät kengät, pipo, torimyyjän hanskat ja silti paleli.

Ekana soitti Ben Granfelt bändeineen, erittäin taitavaa soittoa mutta jätti vähän kylmäksi (vaikka saattoihan se johtua ilmastakin), biisit ei olleet kovin mieleen jääviä. Sitte soitti Melrose, toimi hyvin mutta toimii varmasti paremmin klubikeikoilla kuin stadioneilla. Sitte tuli Ben Miller Band ja jo lähti toimimaan, kyllä oli tiukkaa meininkiä. Olin aivan otettu.

http://youtu.be/dF4rGYPgr6c

Lopuksi ZZ Top kapusi lavalle ja kyllähän se hyvä oli, ei siinä mitään, mutta Ben Miller säväytti kyllä enemmän. ZZ Top on kai jo niin valmis paketti, valmis tuote, ettei se saa paljoa poiketa siitä mitä ihmiset niiltä odottaa, eli tutut biisit, tutut vähäeleiset koreografiat ja niin edelleen. Paras biisi oli heiltä se hidas blues, minkä basisti lauloi. Ja komeasti lauloikin, vahvasti. Kitaristi Billy Gibbonsin laulu oli joko miksattu liian hiljaiseksi tai sitten hän lauloi liian pienellä volyymillä, siitä ei oikein tahtonut kuulua mitään.

Ihmettelin kännisten määrää stadionilla. Mitä järkeä on ostaa kallis lippu ja mennä vetämään pää täyteen, ennen kuin pääesiintyjä pääsee edes lavalle? Oli säälittävää katsoa yhtäkin kuset housuissaan heiluvaa kaveria. Yksinäisiä sieluja vaelteli paljon ympäripäissään pitkin Raatin kenttää. Voi raukkoja. Ei sillä, ettenkö minä koskaan oli päissään ollut ja vaikka kumppania, mutta se on jo toinen juttu.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 Ukrainassa. Se oli onnettomuusluokittelussa vakavin ydinvoimaonnettomuus. Minä olin silloin Prahassa, silloisessa Tshekkoslovakiassa. Onneksi.

Fukushiman  ydinvoimalan ydinonnettomuudet tapahtuivat 11. maaliskuuta 2011 ja siellä on seurannut vuotoja ym. vikoja sen jälkeen tasaiseen tahtiin.

Ydinvoimaloita tusahtelee 10-20 vuoden välein. Se on fakta. On lapsellista uskotella, etteikö meidän naapurissa voisi tusahtaa.

Pyhäjoen ydinvoimalaitos on Fennovoima Oy:n hanke, jossa on tarkoituksena vuoteen 2020 mennessä rakentaa Pyhäjoelle ydinvoimalaitos.Fennovoima on nyt lähestynyt kerjuukirjeellä Oulun kaupunkia saadakseen Oulun osalliseksi tästä hankkeesta. Kaupunki käsittelee asiaa 2.6.2014. Lähes puolet voimalasta omistaa venäläinen Rosatom, joka on syytteissä vaikka mistä ja jota epäillään vaikka mistä.

Olkiluoto 3:n rakennushanke on ollut susi jo syntyessään, se on mennyt koko ajan perseelleen ja maksaa koko ajan enemmän ja enemmän.

Luulen ja pelkään, että Oulu menee mukaan Fennovoiman ja Rosatomin sotkuun. Häpeän oululaisuuttani, jos menee.

Vein viime viikolla automme huoltoon ja ajoin tällaisen paikan ohi:

Siinähän tökötti vanhan Oy Mallasjuoma Ab:n jäännökset, se kulma mitä siitä vielä on jäljellä. Mallasjuoma oli oululainen virvoitusjuomatehdas, jolla oli toinen tehdas Lahdessa. Juomien valmistus  keskittyi sitten Lahteen, ja Oulun Mallasjuoma lakkautettiin. Minä olin Mallasjuomalla 18-vuotiaana, heti kirjoitusten jälkeen, 4 kuukautta töissä, autoapumiehenä. Ensin tuntui tosi miehekkäältä painaa pitkää päivää ja kannella painavia koreja ravintoloiden ja kauppojen varastoihin. Alkupäivinä olin keskustassa kaupunkijakelussa ja kaupungissa sattui keskeytyksiä sähkönjakelussa. Kannettiin suuria määriä koreja ylimpiin kerroksiin ilman hissiä. Silloin vähän potutti.

Muutaman kuukauden kun sitä teki, niin alkoi tuntua että ei helvetti, ei tämä ole minun hommaa. Kerran yhdelle kuskille aamutuimaan valitin, että kyllä tämä on niin paska työtä, että ei paljon paskemmaksi voi muuttua ja jauhoin ja jauhoin. Kuski kuunteli hiljaa ja lausui rauhallisesti ”Minä olen tehnyt tätä 17 vuotta”. Sillä elämän hetkellä minä todella häpesin. Enkä minä tollo edes älynnyt enkä osannut pyytää anteeksi. Kuljettaja rakas, en muista nimeäsi, mutta jos nyt luet tätä niin pyydän anteeksi mitä nöyrimmin. Minä olin nuori kokematon tollo, nyt enää vain tollo.

Olin ollut ennen Mallasjuomaa kesätöissä 15 ikäisenä Atlas -nimisessä rahtilaivassa jungmannina. Veimme paperia Englantiin, tein 4 reissua sinne. Ajattelin jäädä laivalle, mutta sitten sain kotoa viestin, että olin sittenkin päässyt karjasillan lukioon, vaikka minua ei ensin hyväksytty. Ajattelin, että menen kokeilemaan sitä ainakin muutamaksi kuukaudeksi ja lopetan, jos ei maistu. No, sinne kuitenkin jäin.

Sitten olin välillä esmees jouluisin kiireapulaisena Alkossa pari kolme kertaa ja kuudentoista ikäisenä taisin alkaa jo antaa kitaratuntejakin. Jossakin välissä opetin kansalaisopistossakin. Sitten olenkin vain sen kitaran kanssa värkkäillyt, se on ollut paljon kivempaa värkkäilyä kuin kaljakorien kanssa värkkäily. Nyt värkkäilen noita tauluja ja veistoksia, se se vasta kivaa onkin.

Haluaisin montaa asiaa. Nyt haluaisin kaikkein eniten aurinkopaneelit talomme katolle. Minä sain mukavan tarjouksen Oulun Sähkönmyynti Oy:ltä. Haluaisin tietenkin sen kalleimman, 20 paneelia, mutta en tiedä mahtuuko katollemme. 10 paneelia kai mahtuisi, mutta se on suhteessa kalliimpi, eikä tuottaisi niin paljon virtaa kuin tuo isompi systeemi.

Ongelma on siinä, että ne maksavat. Mutta toisaalta olen nyt siinä mielialassa, että ostan ne, oli sitten rahaa tai ei, ja sanokoot muut mitä tahansa. En tiedä olenko samassa mielialassa huomenna, vaikka toisaalta vaimoni on ennenkin kääntänyt mieleni paneelien oston suhteen, mutta aina ne vain uudelleen palaavat mieleen, vastustamattoman sinnikkäästi. Nyt laittoin jo viestin sinne Sähkönmyyntifirmaan että voisko sieltä joku käydä kattoon niitä paneelien sijoituspaikkoja ja sitä montako ois fiksuinta laittaa energian tuoton kannalta – varjoonhan ei kannata laittaa.

Vitsi kun kaikki maksaa. Autokin on nyt katsastushuollossa. Käyttävät samalla katsastuksessa. Näin aamulla syrjäsilmällä Toyotalla että siinä lapussa oli jotain 170€. Nyt sieltä soittivat, että saako vaihtaa eteen ja taakse jarrupalat kun ovat aivan loppu. Minä että joo, siitä tulee 200€ lisää. Helkutti, mikään ei oo ilmasta.

Ollaan niin laiskoja siivoomaankin, että meillä käy kerran kuussa siivooja tekemässä kotisiivouksen, sekin maksaa. Oon joskus ehottanut Tainalle, että maksa mulle niin minä siivoan. Pitää kai ehottaa uudestaan niin saa rahaa aurinkopaneeleihin  🙂 .

Ja sitten on vielä nämäkin katsottavana:

Minä tässä istuskelen ja kirjoittelen – aamupäivän tein ja valmistelin asioita siihen malliin, että on perjantai. Sitten hoksasin että nythän onkin torstai – tuntuu hölmöltä kun tajuaa erehtyneensä. No, sattuuhan sitä. Mitähän minä nyt? Nyt hoksasin tähän mennessä laittaneeni tekstiin jo 2 ajatusviivaa – mikähän on sopiva määrä? Nyt tuli jo kolmas.

Alkaa tulla nälkä. Toissapäivänä ajelin töistä kotiin ja ajattelin, että en mene kuppilaan syömään, ettei tule aina niin kalliiksi (vaikka töissä olisi maksanut vain 5,30€ + jälkiruokakahvi 0,90€ vai olikohan se 0,95€). No, täräytin citymarkettiin kalatiskille ja pyysin parikymmentä senttiä lohen persepäästä. Nuori tyttö ei kai osannut pakata kunnolla kun sanoi että pidä tämä puoli ylöspäin. Katsoin hintaa ja se oli jo yli 9€. Minä että siihen meni halpa lounas.

No, siellähän oli salaattibaarikin ja minä sinne mättämään salaatteja kippoon ja sitten vielä salaattikastiketta pikku astiassa. Sitten pari askia pastilleja ja kassalle: 19:80€. Siinä minun halpa lounas. No, se lohtu siinä oli että en jaksanut syödä kaikkia kerralla – tai olisin jaksanut jos olisin ämpännyt – vaan sain siitä 2 ateriaa (+ jälkiruoaksi vetäisin pari jälkiuunileivän palasta joita löytyi kaapista ja taas tuli 2 ajatusviivaa lisää).

Kaikki maksaa enemmän ja enemmän. Tai halpaa kai se syöminen olisi jos söisi pelkkää makaronia ja perunaa. Opiskeluaikoina tuli syötyä sitä makaronia, muistan kun Seppälän Jussi tuli intona selittään, että on keksinyt uuden ruokalajin: kun on keittänyt makaronit ensin niin sitten ne voi paistaa paistinpannulla! Jumantsuge, siinä vasta keksintö, pitihän sitä kokeillakin, toimi ihan ok, sai vaihtelua 🙂

Harmittaa kun on tuolla galleriassa vanhoissa töissä se copyright -merkintä, mutta en saa laitettua noihin uusiin, oon jo tutkinut asetukset ja kaikki vaan kun ei niin ei. Muistan ennen osanneeni sen mutta en enää. Jospa joku päivä vielä sen oppisin 😉 . Pitää kokeilla sitten kunhan saan taas valokuvailtua noita töitäni ja laitettua galleriaan. Jospa minä sitten hoksaisin sen niksin…

Nyt hoksasin! Äsken mietin, että lähden kuppilaan syömään, mutta meillähän on nakkeja jääkaapissa ja eilen ostettiin uusia perunoita – minä syön niitä!

Yhteensä 6 ajatusviivaa, onkohan se vaarallista?

Heräsin viime yönä n. 5:n aikoihin ovikellon soittoon. Ajattelin, että jollain on hätä ja ponnistin pystyyn. Vedin housut jalkaan ja ei muuta kuin alakertaan ulko-ovelle. Eihän siellä ketään ollut. Rouva näytti olevan kellarissa pesulla ja koira katseli minua kummissaan vaivautumatta edes ylös nousemaan. No, virhe mikä virhe, ei muuta kuin yläkertaan ja sänkyyn takaisin unia näkemään.

Heräsin sitten ennen yhdeksää hieman sekaisin. Pohdin, että olenko missään koulussa, että täytyisikö minun olla jollain tunnilla vai missä, töissäkö? Jos töissä, niin missä?

Meni jonkun aikaa, ennen kuin tulin sen verran tolkkuihin että tajusin, että ei tässä mitään hätää, ei muuta kuin ylös ja koiralle ruokaa ja pikku kävelylle. Loppupäivä onkin sitten sujunut tolkummin, mitäpä siitä sen enempää.

Olen viime päivinä lueskellut läpi aiemmin kirjoittamaani kirjasta (olikohan se syksyllä kun kirjoitin vai talvella?), jolle ei ole löytynyt innokasta kustantajaa. Ainakaan vielä. Tuntuu vaikealta käsittää tuollaisia asioita kun itse kirjoittamat jutut tuntuvat yleensä tosi hyviltä 🙂 . Tuntuisi loogiselta ajatukselta että ne olisivat hyviä tekstejä muidenkin mielestä, itse asiassa koko kansan mielestä, ja kaikki haluaisivat ne kustantaa ja syytää minulle rahaa niin tolkuttomasti että pitäisi ostaa isompi postilaatikko 🙂

Joopa joo. Iltapäivällä kävin teatterilla auttamassa lavasteiden purkamisessa ja nyt katsoin Tapaus Henry -elokuvan. Oli siinä Harrison Fordilla monenlaista mutkaa matkassa ja sitten lopussa kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi. Ihmisille pitää olla yleensä happy end, vaikka eihän Uhrilampaissakaan tainnut olla. Siinähän se Hannibal Lecter pääsi vapaaksi lopussa. Muistaakseni.

Taidanpa mennä nyt köllötelemään sänkyyn, jospa se uni vaikka tulisi. Huomenna pitäisi mennä Ylivieskaan arvostelemaan musiikkiopiston tutkintoja ja ylihuomenna amkille samaan hommaan. Sellaista vaihtelua arkeen. Hyvää yötä.

Tästä hetkestä tunnin päästä olen ruokkinut Joikun ja lähden käyttämään sitä (miksihän koirista sanotaan ”se” eikä ”hän”?) kävelyllä. Sitten alkaa puhalluttaa ja lähden taas teatterille. Tänään on Tuhopolttajien viimeinen näytös. Kalevaan ei ole tullut kritiikkiä, olivat kuulemma pahoitelleet sitä, jossakin osassa infoketjua oli kai mennyt mokaan, eikä tieto ollut kai ennättänyt toimitukselle riittävän ajoissa. Sellaista sattuu kun on monta ihmistä hoitamassa asioita, yksi luulee, toinen tietää ja kolmas on kuullut jotain, mutta kai tietää – luultavasti. Mitäpä siitä , sattuuhan sitä kaikenlaista, saatiinhan me sentään lehteen kiva etukäteisjuttu ja yleisöä on käynyt ihan kivasti, tyhjemmillekin saleille olen esiintynyt.

Huomenna sitten ei ole mitään projektia työn alla, on vain äitienpäivä. Pahoitin juuri rouvani mielen huonosti valituilla sanoilla ja tunnelma ei ole katossa minun tolvanan sananvalintojen vuoksi. Kyllä sitä sitten osaakin olla tahditon tollo, väärät sanat väärään paikkaan ja hip hei kun on mukavaa, kun yhdellä on paha mieli niin ei se oikein toistakaan naurata.

No, tällaista tänään. Toivottavasti viimeinen Tuhopolttajat -esitys menee hienosti ja pystymme tarjoamaan yleisölle rahan arvosta nautintoa.

Mukava herätä ilman krapulaa, ajattelin, ja lähdin eilen ensi-iltapippaloista ajoissa kotiin. Tyttäreni oli aiemmin tullut poikaystävänsä kaupunkiin, jättänyt kaksi koiraansa meille, ja lähtenyt kuppilaan. Sillä lailla. Rouvalta on vasta poistettu kipsi jalasta ja liikkuminen vaikeaa. En minä valita, mutta mitähän valitettavaa vielä keksisi? Tämä oli vitsi  🙂

Ensi-ilta meni hyvin. Kaikilla oli hyvä draivi (kuulostaa hienolta, mitä sitten tarkoittaneekaan) ja yleisökin tuntui elävän tarinassa mukana. Se lähti rullaamaan hyvin heti alusta lähtien ja rullasi loppuun saakka. Kiva ilta.

Aamulla heräsin kai ennen seitsemää koiran vinkumiseen kun Luna, tyttäreni siperian husky, halusi päästä asioille. Ei muuta kuin vaatteet päälle, siis omat,  ja ulos. Ja isot asiat sinne tulikin, pihakiikun taakse tietenkin, niin kuin Lunalla tapana on. Oman koiramme, suomenlapinkoira Joikun, annoin juosta vapaana ja pissailla hyviksi havaitsemille paikoilleen ja sitten kävelytin Milaa, sekarotuista pentukoiraa, ympäri pihaa ja sitten kaikki sisään. Yritin mennä takaisin sänkyyn, mutta ei se uni vaan tullut. Ei muuta kuin ylös ja koirille ruokaa antamaan, vanhemmuusjärjestyksessä tienkin: Joiku, Luna, ja Mila, sama juttu jälkiruokapiimän kanssa. Sitten kävelylle, samassa järjestyksessä ja viimeiseksi itse aamiaiselle.

Hyvä päivä tänään. Aurinko paistaa ja mukava ensi-ilta takana.

Huomenna 2.5.2014 on ensi-ilta, Tuhopolttajat Oulun työväen näyttämöllä. Hyvin se menee, ollaan harjoiteltu kovasti ja jokainen osaa auttaa toistaan hädän hetkellä, hyvin se menee. Toivottavasti yleisö löytää paikalle kun esityksiä on vain 5 kpl, eikä mainontakaan varmasti ole mitään kovin huikeaa. Tällaiset näytelmätekstit eivät kai ole niin rahasampoja, että kannattaisi esittää useammin, kansankomediat saattavat vetää enemmän katsojia. Mistäpä minä sen tietäisin, kunhan lonkalta heittelen muka asiantuntevia kommentteja. Tyhmä jätkä, kuvittelee jotain tietävänsä 🙂

Vappuaattokin meni treeneissä, nuorena se meni kapakassa, niin ne ajat muuttuu. Ihan hyvä vappu, kun ei ollut odotuksia, niin ei tullut pettymystäkään. Tämä on ollut kokonaisuudessaan hyvä vuosi, tarkoitan vuodella siis lukuvuotta, opetushommia kun teen, töissä on ollut kivaa ja vapaa-ajallakin on ollut kivaa. Mitä muuta sitä ihminen voi toivoa?