Eilen torstaina oli erikoinen päivä. Aamulla kävin opettamassa yhden tunnin ja kiiruhdin kotiin. Meille tuli rakennuslupatarkastaja tai joku sellainen. Hän tuli katsomaan että aurinkopaneelimme olivat kunnolla laitettu. Siinä me vaan pihalla seisottiin 10 minuuttia ja juteltiin mukavia. Mukavia kavereita olivat, niitä oli kaksi.

Sitten menin töihin takaisin, söin ja opetin loppupäivän tunnit. Tulin kotiin, rva oli sohvalla unessa, syötin koiran ja käytin. Menin työhuoneeseen tunniksi. Tulin alas, rva heräsi, syökästiin jotain ja lähdettiin äiteen luo Kempeleeseen.

Odotin että siellä olisi jo talon kauppakirjan allekirjoituspäivä sovittu mutta ei. Yllättävän pitkään mummo oli hiljaa kunnes sai putkautettua että ei tainnut tulla kauppoja.

Asuntoon oli tehty kuntotarkastus ja sieltä oli tullut kuulemma yli-innokas tarkastaja joka oli konttaillut tiskipöytien alustat ja joka ainoan nurkan ullakkoa myöten ostajaehdokkaan kanssa ja kuluttanut koko hommaan 4 tuntia. Kosteutta ei ollut löytynyt, ikkunat eivät olleet vetäneet eikä mitään isompaa. Minä olisin valmis sen mökin ostamaan jos tarvitsisin. Ostajakandi oli meinannut ettei ehkä ostakaan, tai hintaa pitäisi saada alemmas. Mummo että hinta pysyy samana, ostakoon tai ei. Se on ihan oikein. Konttailkoot vaikka toiset 4 tuntia, terve mökki se on.

Menin sitten mummon koneella käymään fb:ssä ja sain lukea että taiteilijatoveri Niilo Komulainen on kuollut. Niilohan oli mukana viime kesänä ”Puusta sinä olet tullut” –veistosnäyttelykiertueellani. Hieno mies, 1961 syntynyt. Koskaan ei voi tietää kenen vuoro seuraavaksi.

Nyt on perjantai. Kohta lähden töihin. Tänään onkin erikoinen työpäivä kun on vain yksi tunti. Sekin olisi ollut eilen mutta piti siirtää tarkastajan vuoksi tälle päivää. Illalla on sitten taas teatteriesitys. Sitten hiihtoloma, tai talviloma kai se nykyään on.