On jo loppiainen, eli 6.1.2022, niin on jo kuudes päivä tätä vuotta menossa, on se hurjaa tuo ajan laukka. Kävin eilen Oysin avohoitotalossa, jossa jalkani kipsi otettiin pois ja lääkäri meinasi että se on ok, eikä tarvitse enää mitään tehdä, elää normaalia elämää vaan, siis minulle normaalia, en voi tietää mitä hän pitää normaalina.

Iltapäivällä sitten 90v äitini päs sairaalasta, jossa oli sydämen vajaatoimman takia. Oli kovin pirteänä ja kovasti huolissaan että olemmeko saaneet ruokaa tarpeeksi. Onhan se tärkeää se ravinnon saaminenkin, mutta silti ei ehkä kannattaisi olla huolissaan, koska lapset ja lapsenlapset ovat jo aikuisia ja osaavat huolehtia ravinnostaan. Äiti on aina äiti.

Kyllä väsyttää. Taidan mennä pitkälleen.