Voisikohan olla mahdollista, että sosiaalinen media tyhmentää meitä ihmisiä? Emme keskustele enää kasvotusten, vaan lähettelemme viestejä, emme pohdi ratkaisuja kysymyksiin ja ongelmiin, vaan etsimme vastauksia netistä, emme ajattele. Voisivatkohan lyijykynä, pyyhekumi ja ruutupaperivihko olla henkisen kehityksemme kannalta hyödyllisempiä apuvälineitä kuin kännykkä, tabletti ja tietokone?

Someen kirjoitetut viestit ja mielipiteet ovat joskus teräväsanaisempia ja satuttavampia kuin kasvoista kasvoihin tapahtuvan keskustelun mielipiteet. Emme aisti, näe ja koe keskustelukumppanimme reaktiota sanoihimme, läheisessä kontaktissa huomioimme toisen mielentilan ja tunteet, aistimme ilon ja surun. Haemmeko somesta välitöntä nautintoa ja/tai mielen turrutusta, emmekö osaa olla hiljaisuudessa omien tunteidemme ja ajatustemme kanssa?

Kännykkä on tämän päivän keskusteluväline. En tiedä, onko se hyvä vai paha. Tokihan vaihdamme entistä useammin ajatuksia kuin ennen, jolloin täytyi kirjoittaa kirje tai kortti, mennä kylään tai soittaa puhelimella voidakseen kommunikoida toisen kanssa. Voisi kai sanoa, että sosiaalinen elämämme on ehkä vilkastunut entiseen verrattuna, nyt se on vain enemmän digitaalista kommunikaatiota, olemme vuorovaikutuksessa useamman ihmisen kanssa kuin ennen. En sano, että ennen oli asiat paremmin, kyllähän nykyaika on tuonut mukanaan paljon hyvää, elämämme on huomattavasti helpompaa kuin ennen, tiskikone pesee astiat, pyykkikone pesee pyykit, mikro lämmittää aterian, älykello ilmoittaa askelmäärän ja kulutetut kalorit, tekoäly kertoo vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin jne. jne. Meillä on apuvälineet joka lähtöön, halutessame lähetti tuo aterian kotiin, robotti tuo kauppaostokset, robotti-imuri siivoaa, robottileikkuri hoitaa nurmikon. Ainoa mitä automatiikka ei ole kyennet korvaamaan tai poistamaan, on ihmisolennon itsekkyys, vallanhimo ja myötätunnottomuus. Omassa nautinnon halussamme yritämme vain päästä mähdollisimman vähällä vaivalla mielihyvästä toiseen. Onhan se tietysti ymmärrettävää.