Avioliitto

Avioliitto on vaikea laji. Ihastuneet ja toisilleen rakkautta vannovat pariskunnat ovat suhteen alussa eri ihmisiä kuin viiden vuoden kuluttua, minkä vuoksi usein erotaankin. Suhteen alussa molemmat koettavat elää sitä roolia, minkä ajattelevat toista miellyttävän eniten, motiivina hylätyksi tulemisen pelko. Molemmat esittävät eri ihmistä kuin mitä todellisuudessa ovat, sottapytty siivoaa jälkensä, äkkipikainen nielee kiukkunsa, frigidi on tulinen rakastaja, narsisti hyväntekijä vailla vertaa ja epäsosiaalinen sosiaalinen.

Kun roolit karisevat pois, alkaa arki ja jokainen on oma itsensä. Perhana, tuo kumppani ei olekaan sellainen mihin rakastuin, hän ei olekaan hyväntekijä vailla vertaa, hän ei olekaan kaiken salliva lempeyden perikuva, hän ei olekaan kyltymätön seksihirmu. Seuraa avioero, tai tutustumisen aikakausi. Avioeron tapauksessa sama piiri jatkaa pyörimistään, löytyy uusi ihanuus, joka ennen pitkää paljastuu toisenlaiseksi kuin alussa, seuraa ero ja piiri jatkaa pyörimistään.

Entä jos puheripulinen hiljenisi, mykkäkoululainen puhuisi, puolison mollaaja kehuisi, frigidi kiihottuisi, sotkija siivoaisi, äkkipikainen rauhoittuisi, narsisti unohtaisi itsensä ja rakastuisi koko maailmaan, epäsosiaalinen muuttuisi seurapiirien keskipisteeksi, muuttuisiko kaikki paremmaksi? Avioliitto on vaikea laji.    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *