Ilo, rauha ja niin päinpois

Olen viime aikoina lueskellut Ilon kirjaa (Wsoy):

Suurenmoinen kirja, jota luen iltaisin sängyssä. Nukun yöni hyvin ja aamuisin luen puolestaan Kalevasta uutisia maailman tapahtumista. Ihmettelen ihmiskunnan, jota älykkäimmäksi roduksi maan päällä sanotaan, tekoja. Yritän olla tuomitsematta hirmutekojen tekijöitä, koska samaa rotua ja energiaa me olemme kaikki, mutta en voi hyväksyä heidän tekojaan. 

Eilisillasta jäi erityisesti mieleen tällainen pätkä Desmond Tutun ja Dalai-laman keskustelusta:
Desmond Tutu: ”Kun Kofi Annan oli viimeistä vuotta YK:n pääsihteerinä, hän perusti komission. Sen nimeksi tuli ’korkean tason paneeli’, mikä kuulosti aika mahtipontiselta. Meitä oli kaikista eri perinteistä, ja moninaisuudestamme huolimatta saimme aikaan yksimielisen raportin. Johtopäätöksemme oli: ’Uskonnoissa ei ole mitään vikaa. Ongelmana ovat sen sijaan uskovaiset’.”
”Totta, totta”, Dalai-lama nyökytteli.

Uskonnoissa ei varmastikaan ole mitään vikaa itsessään, mutta tavassa suhtautua niihin ja tulkita niitä on. Viha ja tuomitseminen eivät varmastikaan kuulu mihinkään uskontoon, uskoisin. Sanon uskoisin, koska en ole uskontotieteilijä. Samaa tuomitsemista ja vihaa löytyy kaikenlaisista ideologioista, politiikastakin.

Elämme mielestäni eräänlaista itsekkään materialistista aikakautta. Kaikkea täytyy saada itselle enemmän, enemmän ja nopeammin, nopeammin. Unohdamme helposti, että onni ei löydy tilipussin paksuudesta tai materian määrästä, vaan se löytyy korvien välistä. Sisäinen rauha luo ulkoista rauhaakin.  

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *