Tämän päivän lehdessä oli taas jääkiekon väkivaltaistumisesta. Käsiteltiin rankkoja taklauksia, joissa alle jääneet ovat menettäneet tajuntansa tai menneet muuten vaan tillin tallin. Taklaajia oli kaudella 2012 – 2013 löytynyt Kärpistä (1 kpl), HPK:sta (1 kpl), Kalpasta (1 kpl), HIFK:sta (2 kpl) ja Jokereista (2 kpl), näin muistelen. Siinä on 7 kpl liikaa minun mielestä. Varmaan kiva mennä töihin illan matsiin, ammattilaisiahan ne pelaajat ovat, kun ei tiedä pääseekö illalla kotiin vai joutuuko sairaalaan.

Toisaalta täytyisi ymmärtää, että niillä, jotka haluavat toista vahingoittaa, täytyy olla jotain ongelmia. Tasapainoinen, onnellinen ihminen ei käy toisen kimppuun. Tasapainoinen, onnellinen ihminen suhtautuu ympäristöönsä ja lähimmäisiinsä tasapainoisen rakastavasti.

Tästähän herää luonnollisesti kysymys, onko jääkiekko tasapainoisten ja onnellisten ihmisten laji ja suhtautuvatko pelaajat vastustajiinsa tasapainoisen rakastavasti? Kuulostaako hullulta? Miksei näin voisi ollakin. En kylläkään tarkoita, että joukkueet pitäisi taitoluistelijoista tai joogeista kasata, mutta kyllä jääkiekkoa pitäisi osata pelata ilman tappomielialaa.

Kyllähän kilpailutilanteessa adrenaliinin erittyminen on luonnollista ja tarpeellistakin, näin myös jääkiekossa, mutta sen hallitseminen on myös taitolaji, joka olisi syytä hallita. Jalkapallossa on kai nähty myös vastaavia väkivallan purkauksia, mutta entä jääpallossa, tenniksen nelinpelissä, lentopallossa, koripallossa?

Kävin ennen ahkerastikin Kärppien otteluissa ja joskus sattui, että lähettyvillä istui joku ylimääräisen testosteroni- ja adrenaliinipistoksen saanut katsoja, joka pilasi koko illan yli 100 desibelin karjumisellaan. Tappomielialaa löytyy siis katsomon puoleltakin. Ihminen on väkivaltainen. Näin ei tarvitse olla.

Tällaisia ajatuksia aamupäivän tunteina. Illaksi Valveelle esiintymään.