Jännittävä seikkailupäivä

Myrsky teki pahaa jälkeä mökillä ja kaupungissakin. Mökiltä meni sähköt ensin kokonaan ja sitten osaksi n viikon ajaksi. Puita kaatui juurinen n. 40 – 50kpl. Niitä oltiin nyt taas muutama päivä sahailemassa ja kantamassa. Kovinta hommaa on raahata 150 cm-200 cm pitkät, veistospuiksi tarkoitetut rungot metsästä liiterille ilman traktoreita sun muita apukoneita, mutta ihminen näyttää yllättävän kekseliäs kun tiukka paikka tulee, varsinkin kun puoliso tulee auttamaan voimien loppuessa. Sahaus kyllä onnnistui, Stihlin uudella sähkösahalla, ärhäkkä peli.

Kävin aamulla ottamassa toisen koronarokotuksen. Menin paikalle hyvissä ajoin, puhdistin kädet ja maskin olin laittanut naamalleni pyörätelineiden luona, jonne jätin pyöräni. Menin sisään, jonotin, saavuin paikalle jossa työntekijä kysyy tulenko varatulla ajalla vai ilman varausta. ”Varattu on” vastasin, jonka jälkeen virkailija kysyi uskomattoman nopeasti ”viimeksi plölpölöp vai cxzlolölklpl?”. Minä että ”tä?, johon virkailija kysyi uskomattoman nopeasti ”viimeksi plölpölöp vai cxzlolölklpl?” Minä ymmärsin mitä hän ajaa takaa ja kaivoin takaa viime kertaisen rokotuskortin, jossa rokotteen nimi ja näytin sitä, johon virkailija että ”pöytä 18”. Menin pöytään 18, siellä mukava neiti/rouva ja kaikki sujui mainiosti. Menin sitten istumaan toiselle puolen salia joksikin aikaa, kunnes lähdin ulos opasteiden mukaan. Tulin pihalle ja katselin että mitä hemmettiä, sinne oli ilmestynyt todella paljon kulkuesteitä ja työkoneita, eikä pyörääni löytynyt mistään. Minä etsin ja ihmettelin että jo on persetti, että rokotushetken aikana pyörä varastetaan. Mietin ja mietin, että pitäisikö soittaa poliisille vai ilmoitellaanko nykyään pyörävarkauksista. Mietin myös, että mihin soitan, poliisilaitokselle vai 112? Olisivat saattaneet kysyä tarinani kuultuaan, että minkälainen lääkitys sinulla nykyään on?
Sitten ajattelin, että tulinkohan minä tältä puolen sisään ja päätin mennä sisälle kysymään virkailijalta, onko rokotukseen muita sisääntuloja kuin tämä. Menin sisään ja siellähän se tutun näköinen ovi oli, toisella puolen rakennusta. Menin sieltä ulos ja siellähän se pyöränikin telineessä kiltisti odotti minua. Olipas helpottava tunne, tunsin suurta iloa, helpotusta ja kaikkia positiivisia tunteita, joiden nimiä en varmasti kaikkia tiedäkään.
Pyöräilin kotiin ja puin enemmän vaatetta päälleni, pyöräily ohuessa t-paidassa ja farkkutakissa paleli hieman.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *