Olen usein kävellyt koirani kanssa karjasillan puistojen läpi. Hillapuisto ja Mätäspuisto jaksavat hämmästyttää minua kävelykerta kävelykerran jälkeen. Molempiin  on asennettu roskapöntöt viime kesänä, mutta puistot ovat silti paskaa täynnä. Mikä se siinä on, että ne paskat eivät löydä tietään sinne roskapönttöön?
Tosin uskon ja luulen että puistot olisivat paskaa täynnä vaikka roskiksia olisi niissä metrin väleinkin. Ihminen on mukavuuden haluinen ja pelottavan itsekäs.

Eilen minä tympäännyin siihen paskan määrään sen verran, että otin ja kävelin Mätäspuiston lyhyen puistopolun läpi kamerani kanssa ja kuvasin jokaisen paskaläjän joka nyt sattui silmiini. Tuli paljon paskakuvia.

En sano, että ne olivat koiranpaskoja, koska voivathan ne olla vaikka koirien omistajien tai kissojen tai oravien paskoja tai mitä niitä nyt onkaan…, sitä minun on vain vaikea ymmärtää, että miksi ne paskat sinne luontoon pitää jättää kun kerta on laitettu nätit roskakoritkin niitä varten.

Kotieläimissähän ei ole mitään vikaa, ne ovat luontokappaleita ja paskovat minne huvittaa ja niin täytyykin olla, mutta omistajien tehtävä on noukkia niiden paskat roskikseen. Jos ei siihen kykene, kannattaa luopua lemmikin hankkimisajatuksesta. Ovathan ne ihania mutta täytyy muistaa että ne paskantavat myös.

Eilen kirjoittelin henkisen kehityksen ja tasapainon merkityksestä. Ystävällinen ja myötätuntoinen ihminen ei minun käsitykseni mukaan heittele roskiaan maahan, eikä jätä omia tai lemmikkinsä paskoja luontoon. Ystävällinen ja myötätuntoinen ihminen ottaa huomioon toiset ihmiset ja tekee parhaansa toistenkin viihtyvyyden ja hyvän olon puolesta. Näin minä uskon.