Kohta helmikuu 2016. Voi jummi, niin se aika rientää. Tai samaa vauhtiahan se on aina mennyt mutta nyt kun ei tavallaan odota mitään innokkaasti niin kuin nuorempana, niin ei tunnu että se matelisi. Nuorena odotti monesti jotain, joulua, vappua, juhannusta, 18v synttäreitä jne.

Tämän viikonlopun tieatteriesitykset ovat ohi, tänään sunnuntaina on vapaapäivä. Perjantaina oli vähän laiska veto, tuntui että me kaikki mentiin vähän puolivaloilla, ilmassa oli hermostuneisuutta, ehkä muutamien päivien paussi esityksissä oli tehnyt tehtävänsä. Eilen lauantaina oli minun mielestäni parempi veto, vaikka perjantaina Satu monologissaan sai minulle kyyneleet silmiin. Pelotti että maskit valuu pitkin poskia, mutta ei kai ne. Ensi perjantaina taas noustaan lauteille, toivottavasti menee hyvin kun sali on kai taas aika lailla täynnä.

Uusi sävellys tuli valmiiksi tässä jokin aika sitten. Se on isolle orkalle tehty 3-osainen Bluesymphony. Nimi tulee siitä, että pikkuinen bluesahtava se välillä kyllä tuppaa olemaan. Sellaista minun kuuloista musiikkia. Olen joutoaikoina hieman siistinyt partituuria ettei jää lapsuksia täyteen ja kömpelöitä merkintätapoja. Ihan hyvä ralli se on, sellainen helposti sulateltava. Minun mielestä.

Ei kai mulla tämän enempää asiaa ole.