Laiskuus vai mikä lienee?

Vitsi kun olen ollut laiska näiden kotisivujen suhteen, niin kuin monen muunkin asian. En ole viitsinyt laittaa tänne kuvia uusista maalauksistani ja veistoksistani, niitä on sentään jonkun verran tullut. Nyt on kyllä ollut vähän näyttelyitäkin ja ensi vuonna tulee lisää, jos ei korona tai joku muu asia sotke kaikkea.

Ei ole kyllä tullut sävellettyäkään mitään, enkä ole koskenut kitaraankaan sitten toissakevään. Voi veljet, onko siitä tosiaan niin kauan, kun edes yritin tehdä mitään musiikillisesti? En ole tosin tuntenut mitään mielenkiintoa siihen suuntaan. Kuuntelen kyllä musiikkia ja vahvat esitykset vaikuttavat minuun aika lailla tunteen tasolla, niin kuin moni muukin asia nykyään, olen todella herkkä.

Käytiin tänään kylässä äitini luona Kempeleessä. Äitimuori, 98-vuotias leski, ensi toukokuussa 99, on vielä yllättävän hyvässä kunnossa, kuulo vain heikon sorttinen. Nyt rupesi kyllä oikein mietityttämään, että onko hänellä niin valtavasti niitä vuosia kertynyt vai olisko nyt meikäläisen muistissa korjaamisen varaa. Katsotaanpas, syntynyt vuonna 1931 ja nyt on 2020, jotenka 2020 – 1931 = 89. Voi veljet, olinpas tomppeli: HÄN ON SIIS 89-VUOTIAS JA TÄYTTÄÄ ENSI KEVÄÄNÄ 90 VUOTTA. Mitenkäs minä nyt tällä lailla? Se kai alkaa tuo muisti vähän vippaamaan pikkuhiljaa 😊.

No, oli miten oli, topakka muori, sinne kun menee kylään niin ei nälkäisenä lähde kotiin, se on varma. Tänään oltiin kyllä syöty jo menomatkalla ja minä sitten kohteliaana vieraana nukahdin olohuoneen sohvalle. No, pitää kai lopettaa, etten tänne lisää paljastuksia kirjoittele, vaikka eihän tässä kyllä mitään kovin intiimiä ole tullut kirjoitettua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *