Mielelmiä päivän ratoksi

Nuorena usein ihmettelin, kun vanhemmat ihmiset juttelivat keskenään – yllättävän usein juttua piisasi vaivoista ja sairauksista. Ajattelin että eikö noilla ole muuta juteltavaa. Nyt olen itse vanhempi ihminen ja vaivat lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta eipä niistä huvita infoa levitellä pitkin maakuntaa. Olenko erilainen? Siinäpä kysymys.

Omasta mielestäni olen hyvin samanlainen kuin muutkin, minulla on pää, aivot, keho, sisäelimet jne. Olen usein miettinyt, että kaikkihan me olemme samanlaisia, vaikka puhutaan maahanmuuttajista ja siitä että he ovat erilaisia. Miten niin erilaisia? Eilen Kalevan yleisönosastolla joku kirjoitti muistaakseni maaseudun autioitumisesta, kun kaikki muuttavat kaupunkeihin. No, silloinhan he ovat kaupunkiin muuttajia. Kaupunkiin muuttaminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin maahan muuttaminen. Kaupunkeihin muutetaan paremman elämän toivossa, kun taas eri maihin muutetaan paremman elämän toivossa. Siinä on vissiin joku ero, minä en vain ole vielä huomannut sitä. Yhden kirjaimen ero: mamu – kamu.

Maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat tavattoman ikäviä. Suomalaisten tekemät rikokset ovat tavattoman ikäviä. Nyt on Oulu näkyvästi otsikoissa äärettömän ikävien seksuaalirikosten vuoksi. Useampi tyyppi yhtä tyttöä raiskaamassa, siinä ilmeisesti toimii vastaava laumasieluisuus kuin koirilla, on lauma jolla on johtaja. Oma koirani on rodultaan suomenlapinkoira, lupsakka ihmisrakas koira, jolla on erittäin vahva suojeluvietti. Kun joku muu koira tulee lähelle tonttimme rajoja, nousee rähäkkä, mikä käy minun ja puolisoni sekä todennäköisesti myös naapureidemme ja ohikulkijoiden korville. Haukkuu se kyllä ohikulkeville ihmisillekin, että ei sen puoleen. Se on valinnut minut laumanjohtajaksi ja sen mukaan edellään. Uskon että osalla ihmisistä on taipumusta vastaavaan laumasieluisuuteen ja suojeluviettiin, miksi me muuten rakentelisimme rajoja kaupunkien, valtioiden ja maanosien välille? Aina on myös jossain päin maailmaa käynnissä sotia eri valtioiden välillä, mikä minusta ei sovi älykkään, ystävällisen ja myötätuntoisen ihmisrodun edustajan normaaleihin ja sivistyneihin toimintatapoihin. 

Nyt kun on vielä vallalla tämä markkinatalous ja ihmisillä tavaran määrä lisääntyy, niin sitähän täytyy suojella etteivät toiset sitä varasta. Tavaraa hommataan yli omien tarpeiden ja sitä toiset pyrkivät ikävä kyllä varastele-maan. Niin kai se menee, jos ei omat varat riitä niin otetaan toisilta.

Eilen kävin katsomassa Bohemian Rhapsody -elokuvan ja se herätti monenlaisia ajatuksia. Musiikki oli vaikuttavaa mutta tarinassa esitetty Freddie Mercuryn elämänkaari oli surullinen. Ainakin hän sai tehdä sitä mitä halusi, olla esiintyjä, mutta tunteen tasolla uskon hänen olleen hieman onneton ja ajoittain totaalisen yksinäinen sielu. Vaikea tietää, toisen sielua ei kai ole yksinkertaista ulkopuolisen nähdä ja tuntea.   

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *