Myötätunto

Myötätunto. Minulla on tatuoituna vasempaan käsivarteeni teksti Ystävällisyys + Myötätunto = Onnellisuus. Sama teksti on kuluneena yhden t-paitani rinnuksessa. Minä uskon kyseiseen yksinkertaiseen yhtälöön. Myötätunnon tunteminen kaikkia ja kaikkea kohtaan ei aina helppoa, ei läheskään aina, mutta sitä voi yrittää, asioita voi tarkastella usealta eri kantilta. Myötätunnon tunteminen kaikkia ja kaikkea kohtaan ei itsellä todellakaan ole korkeinta laatuluokkaa, mutta yritystä ja toivoa paremmasta on 😉

Tuntui hyvältä lukea eilen Yongvei Mingyur Rinpochen teoksesta Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede seuraava pätkä tekstiä:

Koska me kaikki elämme ihmisyhteisössä yhdellä ainoalla planeetalla, meidän on opittava toimimaan yhdessä. Maailmassa, josta puuttuu myötätunto, yhteistoiminta on mahdollista vain ulkoisen pakon edessä: poliisin, armeijan sekä niitä tukevien lakien ja aseiden. Mutta jos voisimme oppia kehittämään rakastavaa asennetta ja myötätuntoa toisiamme kohtaan – spontaania ymmärrystä, että mitä teemmekin itsemme hyväksi, sen on oltava hyödyksi myös muille – emme tarvitsisi lakeja, armeijoita tai poliiseja emmekä aseita tai pommeja. Toisin sanoen paras turvallisuuden muoto, jonka voimme itsellemme tarjota, on avoimen sydämen kehittäminen.

Olen kuullut joidenkin ihmisten sanovan, että jos jokainen olisi ystävällinen ja myötätuntoinen, maailma olisi ikävystyttävä paikka. Ihmiset olisi-vat kuin lampaita, joutilaita vailla mitään tekemistä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Myötätuntoinen mieli on ahkera. Tämän maail-man ongelmille ei näy loppua: tuhannet lapset kuolevat joka päivä nälkään, ihmisiä teurastetaan sodissa joista ei edes kerrota lehdissä, ja myrkyl-liset kaasut kasaantuvat ilmakehään uhaten koko olemassaoloamme. Mutta meidän ei tarvitse katsoa edes niin kauas löytääksemme kärsimystä. Näemme sen kaikkialla ympärillämme: avioeroa läpikäyvien työtovereidemme tuskassa, ruumiin ja mielen sairauksien kanssa sinnittelevissä sukulaisissa, työttömiksi joutuneissa ystävissä ja sadoissa hylätyissä eläimissä, joita lopetetaan joka päivä, kun kukaan ei enää halua niitä.

(Oma huomautus: Seuraavan pätkän laittamista mietin pitkään, mutta päädyin laittamaan, koska on hyvä ehdottaa jotain):

Jos todella haluat nähdä, kuinka aktiivinen myötätuntoinen mieli voi olla, tässä on helppo harjoitus joka ei vie aikaasi enempää kuin viisi minuuttia. Ota kynä ja paperia ja tee luettelo kymmenestä ongelmasta, joiden haluaisit ratkeavan. Ei ole väliä, ovatko ongelmat maailman-laajuisia vai henkilökohtaisia tai lähipiiriäsi koskevia. Sinun ei tarvitse keksiä ratkaisuja, kirjoita vain luettelo. Tämä yksinkertainen teko, luettelon kirjoittami-nen, muuttaa merkittävästi asennettasi. Se herättää todellisen mielesi luonnollisen myötätunnon.

Mielenkiintoinen harjoitus. Ajattelin että ihmismieli pyrkinee aikalailla automaattisesti pohtia ratkaisuja, ainakin alitajuisesti. Silloin kannattanee muistaa Rinpochen sanat tekstin alusta: mitä teemmekin itsemme hyväksi, sen on oltava hyödyksi myös muille. Niin, itsekkäillä toiveilla ei oikein ole taipumusta toteutua. Harva toivonee arpajaisvoittoa koko ihmiskunnan hyväksi, vaikka jonkun Eurojackpotin pääpotilla olettaisi toteutettavan paljon hyväntekeväisyystyötä.  

Olen usein ajatellut omaa elämääni, jossa on tapahtunut kaikenlaista. Ajattelen että sen tyyppiset toiveet ja haaveet, jotka ovat olleet hyväksi minulle eikä niistä ole ollut kellekään tai millekään mitään haittaa, ovat toteutuneet ennen pitkää, ainakin jossain muodossa. Ilman toivetta sen kummemmin pohtimatta, elämä on saattanut ajautua pikkuhiljaa sen toteutumisen suustaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *