Autoillessani kuuntelen usein radiota, mielellään puheohjelmia tai konserttimusiikkia, saa olla uutta tai vanhaa, kaikki kelpaa. Tänään satuin aukaisemaan Yle 1:n ja sieltä tuli Iltahartaus. Kuuntelin pastori Markku Tynkkysen puhetta ja vaikutuin.
http://areena.yle.fi/radio/1912358
Pastori puhui miehen vaikeudesta rakastaa ilman pelkoa, vilpittömästi ja pyyteettömästi. Pastori puhui viisaita sanoja. Hämmästyin kun pastori puhui seksistäkin. Huomasin olleeni ennakkoluuloinen. Pastori piti hienon puheen. Olen iloinen, että kuuntelin sen.
Tänään on ollut kiire päivä, pastorin puhe rauhoitti kiireistä rytmiä. Kävin Limingassakin, ennätin myös piipahtaa taidekoulun kevätnäyttelyssä. Lasse Nissilän pienet veistokset ja Liana Potilan keltainen taulu ja öljypastelleilla tehty piirros olivat mainioita. Oli siellä muitakin kivoja, mutten muista nimiä. Lassen ja Lianan nimet muistan kun ne ovat entuudestaan tuttuja 🙂
Pelosta tuli mieleen kuinka paljon se ohjaa elämäämme, siis se pelko. Olemme kasvaneet kilpailuyhteiskuntaan, pelkäämme epäonnistumista, häpeää, häviämistä, toiseksi jäämistä, naurun alaiseksi joutumista, huomiotta jäämistä, rakkaudetta jäämistä. Kaipaamme rakkautta, pelkäämme yksin oloa. Kaipaamme rauhaa, pelkäämme sotaa. Varustaudumme sodan varalle, emmekä varustaudu rakkauden varalle. Emme varustaudu sellaisen maailman varalle, jonka ihmiset eläisivät yltäkylläisessä rakkauden ja onnellisuuden tunteessa.
Onko sellainen mahdollista? Sellainen maailma, jonka asukkaat olisivat vapaita ennakkoluuloista ja peloista, vapaita vihasta ja väkivallasta, sellainen maailma, jonka asukkaat rakastaisivat toisiaan, tukisivat toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, iloitsisivat toisten onnesta, eivätkä tuntisi kateutta? Onko?
Kun tätä kirjoitta tässä tietokoneen ääressä tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Kannattaisihan se yrittää. Mieluummin yrittää tavoitella sellaista maailmaa kuin varustautua sotiin. David Lynch ainakin yrittää.