Joku viisas on sanonut, että uskonnot ovat syntyneet kuoleman pelon vuoksi. Tuntemattoman pelon vuoksi on tarvittu usko siitä, että on joku, joka huolehtii pelottavan kuoleman jälkeen, joku paikka, jossa on hyvä olla, joku paikka, jossa ei ole pahaa, jossa ei tarvitse pelätä, jossa on hyvä olla. Varteenotettava ajatus. Uskoja on erilaisia, jokainen lupaa hyvää oloa, kunhan vain noudattaa tietynlaisia elämänohjeita.
Kuolema on useille täysin tuntematon ja siksi pelottava asia. Rajakokemuksia kokeneet eivät useinkaan koe kuolemaa pelottavana, vaan pikemminkin kauniina ja miellyttävänä asiana. Olen usein ajatellut sitä, että rajakokemuksen kokeneet ovat olleet toisessa todellisuudessa (tai miten sitä nyt nimitetäänkin) vain jonkin aikaa ja suurin osa kertoo kokemuksen olleen hyvin miellyttävä. Kukaan ei vielä ole ollut esim. paria vuotta kliinisesti kuolleena ja tullut sitten takaisin kertomaan tuonpuoleisesta. Ehkä parempi niin, ajatellen niitä, jotka ovat olleet pitkään kliinisesti kuolleita.
Kaikki eivät ole kertoneet rajakokemuksistaan, kuka mistäkin syystä. Voi olla vaikea löytää oikeita sanoja normaalista poikkeavan kokemuksen kertomiseen, eikä kuulijoiden reaktioista ole aina takeita, saattavat olla tyrmääviäkin.
Kuoleman pelko on vain yksi niistä peloista, jotka hallitsevat elämäämme. Sodan pelko, hylätyksi tulemisen pelko, tuntemattoman pelko, naurunalaiseksi joutumisen pelko, epäonnistumisen pelko, jne. Epävarmuus ottaa myös energiansa pelosta. Me pelkäämme.